Joskus, aina sopiviin väleihin on hyvä ottaa tiukempi paketti elimistöä rassaavaa treeniä, esimerkiksi kisailun muodossa. Viime viikolle ohjelmaan mahtui kolme maastopyöräkisaa, joista kaksi oli lyhyempää rykäisyä ja yksi pidempi. Näistä ensimmäiseen, HalssilaMTB:n oli aikomuskin osallistua, mutta viime perjantain Fenix pimeäpyöräilyyn oli oikeastaan vain ajatus, että olisi kiva kokeilla ajaa kovaa pimeässä ajovalojen loisteessa. Sunnuntain Tähtisadeajot kuuluvat syksyn vakio-ohjelmaani, joten siitäpä se paketti sitten koostui.
Halssila MTB 30.8.
Alunperin Laajavuoressa ajettava kisa siirrettiin siis ajettavaksi Halssilaan, jonne saimmekin melkoisen hyvän ja hapottavan radan rakennettua. Itsekin olin radan profiiliin hiukan vaikuttamassa ja kyllähän siitä silloin hyvä tulee. No joo. Kisa oli minulle vain viisi kierrosta (n. 11km), mutta hapottavat sellaiset. Vähemmän tulee ajettua tällaisia lyhyitä kisoja, mutta kuten tuossa edellä kirjoitin, tälle kaudelle maastopyöräkisat ovat minulla ehkä hiukan niukemmalle jääneet ja nyt oli hyvä ajaa hieman lisää kilsoja. Kisa meni hyvin alusta loppuun ja loppusijoitus miesten kuntosarjassa oli kolmas. Ehkä vanhan diesel alkaa lämmetä hitaasti, koska maaliin tullessa kroppa tahtoi lisää kierroksia. Tämä kuitenkin riitti. Reilu 27 minuuttia silkkaa kuritusta.
Fenix pimeäpyöräily 2.9.
Perjantaina myöhään illalla ajettiin pyöräilycupin seuraava osakilpailu ja nyt siis Laajavuoressa, jossa yleensä tuo HalssilaMTB:n kisakin on ajettu. Rata oli nykivä ja hapottava. Nykivä sen takia, ettei varsinaisia kovavauhtisia suoria tms. ollut oikeastaan kuin lähtösuora, josta myös kaahattiin aina uudelle kierrokselle. Jotta pyöräilycupin pisteet laskettaisiin minunkin osaltani yhteen, osallistuin tähänkin kisaan kuntosarjassa, jossa ajettiin kuusi kierrosta n. 1,5km mittaista rataa. Kisan jujuhan oli siinä, että se ajettaisiin hämärässä/pimeässä ajovalojen loisteessa. Se jos mikä toi tähän tapahtumaan lisää tunnelmaa ja hieman pientä väsymyksen tunnetta potiessani siirtyessäni Laajavuoreen kisapaikalle, viimeistään tuossa vaiheessa kun rataan kävin tutustumassa alkoi väsymykset katoamaan ja kun starttiviivalla kymmenet kisakuskit sytyttivät valonheittimensä, niin johan alkoi pumppu ottamaan kierroksia.
Kisaan lähdettiin tottakai kovalla sykkeellä ja tämäkin iloittelu meni käytännössä koko ajan anaerobisella, kuten kuuluukin. Löysää ei voinut antaa oikeastaan missään kohden vaan tarkkana sai olla koko ajan - varsinkin niillä muutamilla teknisillä osuuksilla, joissa ainoa näkyvyyttä helpottava asia oli ajovalosi. Radalla pumpattiin tiukkoja mäennyppyjä, josta laskettiin kovaa vauhtia juurakkoiselle pätkälle ja siitä pienen tasamaaosuuden jälkeen nousuun ja heti perään jyrkkään laskuun. Setti oli selvä. Happoja oli tiedossa.
Jälleen kun viimeiselle kierrokselle olin lähtenyt, alkoi tuntumaan, että nytkö tämä jo loppuu. Voisin vielä muutaman kierroksen ajaa lisää. Diesel oli siis taas käynnistynyt ja kampi kiersi tehokkaasti. Maaliin tulin ajassa 28:13min ja sijoitus jälleen kolmas. Sen verran jäi adrenaliinia kroppaan, että piti jäädä vielä kilpasarjan kovanaamat odottamaan maaliin, jotka siis ajoivat 12 kierrosta. Hieno tapahtuma ja hyvä tunnelma. Suosittelen!
Fenix-kisa ajettiin myöhään illalla, joten kovin optimaalista palautumisaikaa ei tarjonnut edes Suunnon "recovery" -arvio. Lauantaipäivä menikin käytännössä vain ulkoillessa ja kaupoilla kierrellessä. Illalla tein venyttelyä sekä rentouduin.
Tähtisadeajot 4.9.
Viikon kolmas kisa olikin sitten jo maratonajoa 60 kilsan verran. Tähtisadeajot on jo perinteeksi muodostunut kuntotapahtuma Saarenmaan Nyrölässä, jossa tänä vuonna poikkeuksellisesti vesisade helli kuskeja koko tapahtuman ajan. Jotenkin sitä aina henkisesti valmistautuu tällaisiin koitoksiin erilailla, koska tiedossa on märkää, mutaa, kuraa, lälliä, kylmää, liukasta ym. Kuumat kelit vaativat toki omanlaisensa valmistautumisen, mutta viileässä ja märässä ajaminen ehkä enemmän taas huomioita lämpötaloudessa. Jätin alkuverryttelyn melko lyhyeksi ihan vain sen takia, että välissä oli yksi lepopäivä edellisestä kisasta ja ennen kisastarttia en halunnut kastella itseäni jo valmiiksi läpimäräksi.
Reittiä oli tälle vuodelle hiukan jälleen uudistettu ja uudistukset olivat monien mielestä erittäin hyvät. Itsekin pidin radasta todella paljon ja ehkä aiempien vuosien kokemusten perusteella, nyt oli kyseessä oikeata maastopyöräilyä. Eikä vain radan takia vaan että keli ja olosuhteet olivat todella raa´at, mutta kuitenkin otolliset kisalle. Lämpöasteita oli n. 10, vettä satoi koko ajan ja rata oli haastavan liukas. Vaati siis kuskilta jatkuvaa hereillä oloa eikä keskittyminen saanut herpaantua vaikka miten väsyttäisi. Iso haaste tuossa kuravellissä kampeamisen takia heitettiin myös pyörän tekniikalle, jonka piti kestää se valtava hiekka- ja savimäärä, mitä voimansiirtoon, jarruihin ja iskareihin kasaantui. Oma Canyon toimi loistavasti koko sen 2t 48min, mitä kisaan minulta aikaa meni. Toisen kierroksen aikana vähän ennen Lehmämäen pitkää nousua tosin joku hirtti välillä kiinni takapäässä eivätkä kammet pyörähtäneet eteenpäin. Takavaihtaja oli niin paksussa savessa, että ei ihmekään. Puhdistelemaan siinä ei joutanut vaan varovaisella nitkuttelulla ketju taas liikkeelle ja eteenpäin. Tuon jälkeen ongelmia ei sitten ollutkaan.
Ensimmäinen n. 30km kierros meni aikaan 1t 22min ja toinen 1t 26min eli melko tasaista vauhtia molemmat kiekat. Ekalla kierroksella pari edessäni kaatunutta hieman jarruttivat vauhtia, mutta vain hetkellisesti. Tokalla kierroksella toki rasitus hidasti, mutta myös todella raskas alusta, sillä jo ekalla kierroksella mössääntyneet pellonreunat ja polut olivat nyt kyllä melkoista suklaakiisseliä. Hiukan riskillä, mutta myös hyvinkin päättäväisin mielin väänsin myös ne viimeiset kurakot, joita ajettiin maalialueen ympäristössä. Canyonin rattaista kuului rits-rats ja jarruista skriik-skriik, mutta kaikki toimi maaliin asti. Loppusijoitus miesten tähtisarjassa oli 21. reilu 50 kuskin joukosta. Tulosparannusta tuli viime vuoteen. Ja ottaen huomioon radan haastavuuden, niin ihan tyytyväinen saa olla. Tyytyväinen myös siltäkin osin, että tällä kertaa ei ollut minkäänlaisia kramppeja tai selkäkipuja. Olin tehnyt myös hieman vahvempaa urheilujuomaa pulloon, johon laitoin merisuolaa vähän joukkoon. Geelejä meni startissa yksi, kisan aikana kolme sekä viimeiselle 10 kilsalle kofeiinigeeli. Hyvin riitti energiat tämän mittaiseen vääntöön. Syketaso oli mukavasti veekoolla (keskari 153/max 171).
Radan merkkaus ja järjestelyt kuten myös liikenteenohjaus olivat aivan huippuluokkaa ja on myös hienoa huomata että vuodesta toiseen tämä tapahtuma vetää paikalle myös Suomen kärkikuskeja! Tämä tapahtuma ratansa puolesta soveltuisi erittäin hyvin marathoncupin osakilpailuksi.
Tulokset
Nyt pistetään pyörä hetkeksi varastoon, vedetään lenkkarit jalkoihin ja aletaan taas juoksemaan, sillä kuluneelle viikolle kilsoja kertyi vain 14 - sattuneesta syystä. Seuraava tapahtuma olisi jo nyt keskiviikkona, Inov Trail Cupin osakilpailu numero 2. Jos palautuminen viime viikosta sujuu hyvin, niin ehkä käyn tuolla juoksemassa. Muutoin jatkan harjoittelua kohti Kolia.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti