Treeniä, sairastelua sekä maastoduathlonia

Pari viikkoa on taas ehtinyt vierähtää edellisestä blogikirjoituksesta. Kaikenlaista on myös tapahtunut tuossa välissä. On treenattu, sairasteltu ja myös kisattu. Sairastelut ovat toivottavasti nyt vähäksi aikaa taputeltu.

Karhunkierroksen ultra lähestyy päivä päivältä. Taitaa olla melko tasan kaksi viikkoa kyseiseen koitokseen. Sitä varten on harjoiteltu, harjoiteltu ja harjoiteltu. Määrissä ei sinänsä mitään älyttömyyksiä ole tehty, mutta monipuolisesti kestävyyspohjia rakennellen. Parin viikon takainen pitkä polkujuoksulenkki antoi jo riittävän hyvän kuvan juoksukestävyydestä. Varusteita ja eväitä on testailtu, joten nyt vaan pidetään kroppa kunnossa ja vältellään flunssapöpöjä ym. vitsauksia. Varotoimena jätän myös ensi viikon lauantain Jämsä MTB:n väliin vaikka reitti vaikuttaisi tänä vuonna olevan varsin hyvä ja vaativa.

Tuntumaa maastopyöräilyyn olen myös hakenut nyt melko tehokkaasti ajellen n. 30-40km lenkkejä vaihtelevilla alustoilla. Välillä siis teknisempää rytkettä ja toisinaan taas helppoa hiekkatie- ja asvalttiajoa.

Laajavuoren päällä. Maisemat kohdallaan!

Oikeastaan parhaimman tuntuman maastopyörään ja siihen miten jalka toimii ajossa sain eilen kisatussa Summassaari duathlonissa. Kyseessä oli toista kertaa järjestettävä kuntotapahtumatyyppinen kisa, jossa sarjoina olivat maasto sekä kunto. Maasto/kilpasarjassa juostiin ensin 5km mäkisessä maastossa, jonka jälkeen oli etappina 20km maastopyöräilyä melko haastavalla reitillä Saarijärven Kusiaismäessä. Pyöräilyn jälkeen vaihdettiin jälleen juoksuun ja etappina oli suht samanlaisella mäkisellä reitillä 3km. Eka 5km juoksu meni hyvällä jalalla, melko lähellä maksimia, mitä tuollaiseen ylös-alasmaastoon pystyn paukuttamaan. Juoksun loppuaika oli 20:06.

Hiukan oli myös soratietä.

Vaihto pyörään tapahtui hyvin, jota hieman alkuun jännitin, kuinkahan se sujuu, kun hengästyttää ja tärisyttää juoksun jäljiltä. Pyöräilykengät löysivät jalkoihin nopsaan, kypärä päähän ja pyörää juoksuttamalla kohti vaihtoalueen rajaa. Sen jälkeen sai hypätä pyörän selkään ajamaan. Pyöräily lähti hyvin käyntiin ja siinä jonkin 100m edelläni ajoi joku kisalija, jonka perään liimauduin välittömästi. Hyvällä peesauksella ja siinä samalla reippaasti nestettä juoden sain kammet pyörimään tehokkaasti ja syketason pidettyä hyvin vk1-vk2 -alueella. Peesikaverini olikin sitten kuntosarjalainen ja hän kääntyi kuntosarjan pyöräilyreitille edestäni. Jatkoin matkaani pientä asvalttipätkää eteenpäin itsekseni, kunnes käännyttiin pellon reunaa pitkin metsäpoluille. Kampi pyöri hyvin, joskin reitin osalta otettiin luulot heti pois. Kyseessä oli todellakin maastopyöräilyä eikä mitään pururatarallia. Alkuun ajettiin melko pomppuista ja kivikkoista singletrackia nousuineen ja laskuineen. Ekat kunnon mutasuolällitkin antoivat osansa kuskille ja pyörälle. Kaksi kertaa vetäisin johonkin suosilmäkkeeseen niin että hulahti. Eturengas tökkäsi kiinni ja vauhti pysähtyi kuin seinään. Eipä siinä sinänsä hätää ollut, kun edessä ja takana ei ollut ketään. Olin ekasta juoksusta n. minuutin perässä kärkeä, josta tietysti minulla ei ollut mitään käsitystä. Taaksepäin oli n. kaksi-kolme minuuttia kaulaa.
Suohidasteluista huolimatta pidin ketjun kireällä ja vaikka tiesin, että Kusiaismäen tiukat nousut ovat vasta tulossa, pumppasin ylös melko huoletta kaikki pienemmät nousut putkelta polkien enkä säästellyt. Tuo tehokkuus tuotti palkintoa, sillä sain kakkosena olleen pyöräilijän kiinni ekoissa pahoissa/jyrkissä nousuissa. Huomasin, että hänellä teki vähän tiukkaa ne jyrkimmät mäet, joten vahvalla jalalla poljin mäet ylös ja hänen ohitse.

Asvalttisiirtymää.

Laskettelurinnettä alas. Oli siinä jonkinlainen polkukin. :)

Laskettelurinteen nousun päällä oli kisatoimitsija huutamassa väliaikoja, jossa sain tietää olevani 4:30 minuuttia ykkösen perässä. Tuo antoi lisätsemppiä, kun tiesin että mäet nousevat minulla hyvin ja siinä ajon aikana rohkeus kasvoi laskea todella hurjat alamäet täpöillä alas. Juuri tuota treeniä olen tässä kevään aikana hakenutkin ajooni, eli käsi pois jarrulta ja antaa palaa. Taitoa pitäisi löytyä sen verran. Yhden laskun jälkeisen mutkan ajoin pitkäksi, joskaan en pahasti. Kyseinen kohta oli hyvin merkitty, mutta kauempaa katsoessa kovassa vauhdissa näytti että nauhamerkki olisi ohjannut suoraan..
Kun maastosta tulin takaisin asvalttisiirtymälle otin viimeistä juoksua ennakoiden nestettä reilusti ja pidin kammet pyörityksessä. Kropassa oli hyvä fiilis eikä mitään ongelmia ollut esiintynyt koko kisan aikana. Kramppejakaan ei ollut havaittavissa. Vaihtoalueelle tulin hyvällä jalalla ja jälleen juoksukenkien vaihtaminen jalkoihin sujui nopsaan. 20km pyöräilyyn meni aikaa 1:06:50

Juoksuun vaihtaen.

Viimeiselle 3km juoksulle lähdin reippaalla askeleella, joskin jalat tuntuivat pyöräilyn jälkeen melko tönköiltä. Homma lähti kyllä hyvin käyntiin, mutta ekassa pienessä mäen nyppylässä tunsin jo, ettei hirveän paljon enää irtoa maksimitehoja. Mukavaa neulaspolkua hieman alamäkivoittoisesti kohti Summassaaren niemenkärkeä alkoi kuitenkin askel toimimaan ja ylämäetkin sen jälkeen menivät naputtaen ylös. Mäet olivat paikoin sen verran jyrkkiä, että pieneksi neppaamiseksi juoksuaskel meni väkisin. Pohkeille töitä!
Maaliin tulin viimeisiä alamäkiä ja suoranpätkiä loput mehut irti puristaen ja loppuajaksi toiselle juoksulle tuli 14:32. Matka oli gps:n mukaan 3,3km. Kokonaisaika duathlonille oli 1:41:28, jolla irtosi miesten kilpasarjan kakkostila. Heti maalissa en tiennyt sijoitustani kuin vasta juteltuani kisan voittajan kanssa. Voittajalle jäin n. 6min 20sek. Erot syntyivät ekan juoksun ja pyöräilyn perusteella. Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni ja ennen kaikkea happojensietokykyyn. Vaikka pyöräilyosuudella jyrkät ylämäet hapottivat koko kroppaa, mäkien päällä pyöritystä tasaisesti jatkalla hapot myös poistuivat nopsaan ja sain pidettyä koko ajan vauhtia yllä. Ajotaitokin näyttää olevan ihan hyvin takaraivossa eikä ehkä pikkaisen liian kovia rengaspaineita lukuunottamatta ajossa ollut hirveästi hankaluuksia teknisilläkään osuuksilla. Ensimmäinen 5km juoksu meni oikeastaan hyvänä alkuverkkana pyöräilylle ja viimeiselle juoksulle sitten ladattiin vielä se, mitä kropasta irtosi. No, ei hirveästi irronnut enempää, mutta kuitenkin.

Maalissa!

Kilpasarjan kolme parasta.

Tämä kisa toimi hyvin viimeistelyharjoituksena Karhunkierrokselle. Ensi viikolla on ohjelmassa kevyt viikko eli palauttelen hyvin, teen kevyitä harjoituksia ja oikeastaan vain herkistelen nämä pari viikkoa. Pyörä kulkee, juoksukin toimii, joten tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia.
Seuraavaksi siis Karhunkierroksen 80km ultrajuoksu sekä 11.6. Laajavuori XCM,

Puolitoistaviikkoa kiusannut nuha on onneksi nyt tiessään, keho iskussa ja vammoilta säästytty. Jämsä MTB:n osallistun tähän tietoon kannustusjoukkoihin sekä valokuvaajana. Annetaan välillä toisten rääkätä itseään.

Tsemppiterveisin,

Jani