En ole perfektionisti, enkä haluaisikaan olla. Toki aina on varaa parantaa ja eiliseltä Pentin pinkaisulta parannettavaa jäi. Tässä lyhyt raportti juoksusta ja siihen valmistautumisesta:
Lauantaina, kisaa edeltävänä päivänä kävin juoksemassa vielä yhden 40 minuuttisen lenkin asvaltilla, lähinnä vain vielä totuttaakseni jalkoja asvalttiin. Olin viikon aikana juossut useamman lenkin pelkästään asvaltilla ja tuntuma alkoi jo siis olla hyvä. Pientä kolotusta nivelissä oli tosin havaittavissa normaalia kovemman alustan takia. Kevyet ja palauttavat lenkit tein pyöräillen, nekin asvaltilla, sillä mutaiseen ja märkään metsään ei vielä tee mieli pyöräilemään. Mitään sen kummempaa vaivaa ei onneksi kuitenkin juoksutreeneistä tullut ja olin luottavaisin mielin lauantaina treenilenkillä. Vauhti oli hyvää ja syketaso normaalia. Juoksin ensimmäisen 20-25 minuuttia pk1-pk2-vauhtia, jonka jälkeen reilun kaksi kilsaa vk1-vk2 alueella. Vauhti oli vk2:lla 4:15 tuntumassa. Lenkin aikana kuitenkin totesin katupölyn vaikuttavan hengitykseeni normaalia enemmän. Yleensä aina keväisin jotain oireita pölyistä saan, mutta jo parina päivänä vaivanneet silmien kirvely ja tukkoisuus pahentuivat tuon lenkin aikana ja sen jälkeen sen verran, että olin jo lähellä jättää sunnuntain juoksut juoksematta. Naamariin on mennyt niin silmätippaa, antihistamiinia kuin myös avaavaa inhalaattoria. Nenäkannukin kai tässä pitää ottaa vielä lisähoidoksi.
Sunnuntaina, kisapäivän aamuna pistin lääkityksen kohdalleen ja siirryin pelipaikoille hyvissä ajoin. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun paikan päälle oli kasaantunut satapäin juoksijoita. Uusi osallistujaennätyskin kuulemma rikkoontui, kun vajaat 200 juoksijaa kirmasivat pitkin Vaajakosken katuja. Alkuverryttelyä tehdessä tuntui hengittäminen hyvältä ja ilmeisesti lääkitys oli kohdallaan. Askelkin tuntui kevyeltä rennoissa kiihdytyksissä ja kaikki oli ok.
Matkaan startattiin isolla juoksijajoukolla kello 13 ja homma oli melko selvä. Huippujuoksijat pinkoivat samantien ison kaulan pääporukkaan ja minä siinä välimaastossa muun samavauhtisen porukan kanssa mukana. Reitti oli yllättävän hyvin putsaantunut irtohiekoista, joten 90 asteen mutkiin pystyi suht huoletta juoksemaan vauhdilla. Reitti Vaajakoskella on melko mäkinen ja gps:n mukaan nousua tuli n. 110m, joka on normi maantiejuoksulle melko paljon, varsinkin 10 kilsalle. Ylämäet eivät sinänsä olleet pahoja tai jyrkkiä, mutta pitkiä ja tasaisesti nousevia. Oli toki muutama kinkare, joissa joutui hieman puristamaankin.
Vauhtini oli alusta asti ihan hyvää. Eka tonni meni 3:45 eli hieman maltillisimmin kuin yleensä muissa maantiekisoissa. Vaikka ensimmäinen kilsa oli käytännössä alamäkeä. Sen jälkeen reitti oli periaatteessa ylämäki-alamäkijumppaa ja väliin tasamaata. Alamäissä vauhtini oli tällä kertaa hyvää, kun joskus aiemmin olen sen maininnut olevan takkuista. Alamäissä sainkin jonkin verran juoksijoita kiinni, jotta pääsin hyvään imuun.
Kilsat menivät suht tasaisesti, hitaimmat niistä olivat 4:15 ja 4:12. Nuo toki osuivat niihin tiukimpiin ylämäkiin, joissa ehkä olisi voinut sekunteja silti yrittää puristaa pois. Muutoin vauhti oli neljän minuutin molemmin puolin koko ajan, vähän alle tai vähän yli.
Kokonaisuutena ehjä ja ihan hyvä juoksu ja maaliin tulin ajassa 40:39. Sijoitus oli M40-sarjassa 12, jossa tälle kertaa osallistujiakin oli riittävästi, 32 kpl. Muutenkin eri kilpasarjoissa oli tosi hyvin väkeä. M40-sarjassa taso oli myös melko kova sillä 14 ensimmäistä juostiin kaikki alle 41 minuutin.
Suorituksen jälki tästä: Klik.
 |
| Loppusuora häämöttää. Vielä jaksaa! Kuva: Anssi Auvinen. |
 |
| Kuva: Pertti Pernu |
Loppuverkkojen jälkeen päässä oli jo ajatus ensi lauantain Karhu-viestistä, jossa mentäisiin tottakai taas kovaa. Mäkiä siellä ei pahemmin ole, joten vauhtikin pysynee hyvällä tasolla koko matkan.
Maantiejuoksujen rumba siis jatkuu tulevana lauantaina.
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti