Kisakauden avaus ja elämän haasteita

Tästä se taas lähtee. Kauden ensimmäinen kilpailu on hiihdetty ja varsin hyvänä treeninä näin alkajaisiksi. Kevät tulla porskuttaa, lumet meinaavat sulaa tällä hetkellä pois, mutta eiköhän tästä vielä talvi saada.

Se taitaa olla melkein pari viikkoa edellisesti blogikirjoituksestani. Kiirettä on siis pitänyt treenin parissa, mutta myös hieman arjen haasteita tuli yllättäen mukaan kuvioihin. Sen lisäksi että elämme kotona kylppäriremontin keskellä, 6-vuotias tyttäremme mursi sääriluunsa esikoulun pihalla luistellessa. Pitkän tarinan kautta hän on nyt kotihoidossa ja vaimo tekee töitä etänä samalla häntä hoitaen. Jalka on kyllä lähtenyt paranemaan vaaleanpunaisen kipsin ympäröidessä jalkaa varpaista nivustaipeeseen asti. Sen enempää terveyskeskuslääkärin toimintaa enää kritisoimatta, tapauksessa olisi voinut käydä vielä huonomminkin. Terveyskeskuslääkärin välinpitämättömyys, tai oikeastaan vähättelevä asenne olisi voinut johtaa vielä leikkaustoimenpiteeseen, jos olisimme hänen suosittamalla hoitolinjalla jatkaneet. Annoimme melko kitkerää palautetta terveysasemamme suuntaan! No, se siitä.

Mehiläisen lääkäri oli sitä mieltä, ettei kyseessä ole iso murtuma.. Okei..

Treenit ovat sujuneet pienestä väsymysjaksosta huolimatta. Viime viikolla olin ehkä juuri tuosta edellämainitusta asiasta johtuen tosi vähillä unilla ja elimistö kävi ylikierroksilla. Tiistaina hiihtämäni hiihtoharkka oli hyvä lyhyine vetoineen, mutta ehkä sitten seuraavina iltoina/öinä muksun valvottaessa elimistö ei kerinnyt palautumaan ja iski väsy. Hiukan jo epäilin, että näinköhän Neljän vuoren hiihtoon pääsisin/jaksaisin sunnuntaina edes lähteä. Vointi kuitenkin korjaantui seuraavien öiden 9-tuntisilla unilla ja kevyellä harjoittelulla. Kevensin harjoittelua niin, että pidin keskiviikon ja torstain käytännössä lepopäivinä, ainoastaan työmatkat pyöräillen tai juosten. Perjantaina sitten taas juoksin jo hieman reippaamman lenkin kevyillä vedoilla höystettynä. Lauantaina kävin juoksemassa poikkeuksellisesti Palokan suunnalla sillä aikaa kun pesukone pyöritti pyykkejämme vanhempieni luona. Kätevää! Yhdistin lenkkiin polkuja sekä myös jonkin verran sileätä alustaa. Lenkin lomassa tein pieniä kiihdytyksiä vähän hengitysteitä availlen seuraavan päivän hiihtokisaa varten.

Elämää remontin keskellä.

Neljän vuoren hiihto - 10km hiihtokisa:

Olin päättänyt osallistua ko. tapahtumaan vain kympille, sillä alkuperäinen 25km matka oli lumitilanteen vuoksi typistetty 18 kilsaan ja osallistumismaksun ollessa minun mielestäni vähän turhan korkea (40e), tyydyin kymppiin. 25km tai ehkä tuo 18 kilsaakin olisivat ehkä palvelleet minua treenimielessä paremmin, mutta lopputuloksena tuo kympin kisa toimi tosi hyvin maksimiharkkana näin juoksukisakauden kohta alkaessa.
Suksien voitelu on minulle haastavaa hommaa, varsinkin märälle kelille. Minulla ei ole varsinaisesti vesikelin suksia, mutta ei myöskään taitoa voidella suksea niin, että se myös luistaisi nihkeässä lumessa. Jotenkin olin kuitenkin saanut kohtuu hyvät tärkkelit pohjiin ja pienen olkapääkivun saattelemana lähdin kisaamaan. Vettä sateli ripsien ja lumi oli tosi märkää ja jo alkulämmittelyssä tunsin, että luisto ei tule olemaan mikään priima. Tajusin vähän liian myöhään että paikalla olisi myös ollut Vauhdin maksullinen voitelupalvelu, mutta en enää kerinnyt lähteä hakemaan lompakkoa saatikka voiteluttamaan suksia uudelleen. Näillä mennään.
18km (päämatka) startti oli kello 11.00 ja kympin startti viisi minuuttia siihen perään. Startissa oli mukana myös juniorit, joten kaikki mukaan laskettuna osallistujia oli vain noin pari kymmentä. Lähdin rohkeasti etulinjaan startissa tuoreen junioreiden Suomen mestarin kanssa. Heti startin jälkeen tuli kyllä selvästi, että nyt on kova poika kyseessä. Pari kolme junnua lähtivät nimittäin viivalta kuin siitä kuuluisasta tykin suusta! Hattua nostan, että näin nuoret (14-vuotiaat) vetävät noin hurjaa kyytiä!
Minä olin kuntosarjalaisista ekana ja lähdin junnujen imuun. Suomen mestari ja pari muuta poikaa painoivat hirmuista kyytiä joten tyydyin hiihtämään myös kovaa hiihtäneiden tyttöjen mukana. Ekassa tiukassa nousussa jouduinkin sitten passailemaan heidän perässä, kun heillä potku ei riittänyt. Mäen päällä vauhti kuitenkin taas kasvoi ja meno maistui. Katsoin, että takana ei näkynyt muita aikuisia, joten "hiihtelin" junnujen mukana hyvällä vauhdilla. 10km kisa hiihdettiin 2x5km lenkkinä ja toiselle kiekalle lähdinkin sitten kiristämään vauhtia. En heti päässyt parista tytöstä ohitse, joten jouduin hieman odottelemaan ja katsomaan turvallisen ohituspaikan ettei käy köpelösti. Savonmäen nousussa pistin sitten seuraavan vaihteen päälle, tytöistä ohi ja hiihdin lopun sitä omaa maksimiani, mitä sillä luistolla pääsin.
Maaliin tulin kuntosarjalaisten ykkösenä ajassa 34:48:01 ja vähän turhankin hyvässä hapessa. Ensimmäisen kierroksen passailut edesauttoivat asiaa, mutta toisaalta, olin suunnitellutkin hiihtäväni ekan 5km rauhallisemmin ja toiselle sitten lataan kovempaa. Syketaso oli anaerobisella ja maksimiakin sieltä sain ihan kiitettävästi. Varaa kuitenkin vielä jäi.
Kuntosarjan taso oli melko "vaisu" ja ero toiseksi tulleeseen kerkesi kasvamaan seitsemään minuuttiin. Ehkä tuokin vähän ekalla kierroksella jarrutti mielessä, kun näki ettei ketään ollut perässä lähimaillakaan..
Kokonaisuutena hyvä harjoitus ja ainakin toteutus onnistui niin kuten suunnittelin - Eka kierros rauhallisemmin ja toisella kovaa. Tämän kun muistaisi esim. seuraavassa 10km juoksukisassakin. Rauhallisempi alku ja nousujohteisesti maaliin. Kausi oli silti kiva aloittaa 1. sijalla vaikkei tuo nyt juuri mikään mittari ollutkaan.

Savonia hiihtoon seuraavaksi, jos lumitilanne sen sallii. Järjestäjä lupailee torstaina kello 12.00 mennessä ilmoittavan, kuinka hiihdon käy. Matkana siellä olisi 40km, mutta jos siellä paikat lainehtii ja lumi on lähes hiihtokelvotonta, niin en lähde sinne ollenkaan tappelemaan luiston kanssa. Siinä tapauksessa tuo hiihtokisa vaihtuu pitkään polkulenkkiin tms.
Lumitilanteen ollessa tätä mössö-huttua, niin jotain positiivistakin siitä löytää: Kyseinen alusta nimittäin toimii juoksussa erittäin hyvin harjoittavana tekijänä ajatellen hankalia olosuhteita vaikkapa polkujuoksukisoissa ja toki pyöräilyssä tuo haastava alusta antaa hyvää treeniä tasapainon ja pyörän hallintaan. Märän-vetisen-limainen muta voi sekin olla ihan yhtä fataalia, kuin jäinen lumimössö.

Treenimäärät ovat olleet viime viikon kevyttä viikkoa lukuunottamatta 12-13 tunnin paikkeilla. Tässä on nyt hyvä ottaa määrällisesti hyvä treenijakso ennen kuin huhtikuun alusta alkaa juoksukisat. Eka maastopyörämaraton minulla tähän tietoon olisi toukokuun alussa (Peurunka MTB), jonne on vielä onneksi hyvin aikaa.

Hyvin kulkee! Tästä taas eteenpäin kohti seuraavia treenejä.

Jani