Kuluneelle viikolle kertyi sitten juoksua ihan reippaasti. Minulle melko iso määrä, 60km, joka ei taas ultrajuoksijalle, tai kilpajuoksijalle ole mitään. Pakkaset paukkuivat sen verran kovina, että suksille ei oikein tehnyt mieli, vaikka lauantaina kävin 40min pyristelemässä Laajavuoren baanalla. Sekin harkka vaihtui lopulta tuon 40min jälkeen polkujuoksuksi.
Omaa treeniohjelmaa tässä nyt siis toteutellaan. Hyvin samankaltaisesti jatkan ohjelman parissa, kuin mitä valmennusjaksonkin aikana. Mitään kovin kummallista muutosta ei siis ole tapahtunut. Lyhyesti kaava menee 2:1 painotuksella jatkossakin eli kaksi kehittävää viikkoa ja yksi kevyt viikko. Kehittäville viikoille tulee kaksi reippaampaa harjoitusta, loput peekoota ja kuntopiiriä. Kevyelle viikolle yksi kovempi treeni ja loput peekoota kuntopiireineen ja lepopäivineen.
Määrällisesti tuo 60km on siis ihan ok jo tulevaa Karhunkierrostakin ajatellen. Toki tuo 60+ kilometriä pitäisi silloin juosta yhdellä kertaa, mutta jos sen palastelee osiin, niin eihän se ole kuin 8x10km..
Kintuissani on asvalttijumppaamisen jäljiltä ollut pientä jumia, joka on kyllä FoamRollerilla ja venyttelyllä nyt helpottanut. Polkulenkkien jälkeen ei ole ollut minkäälaista vaivaa eli asvaltti on murhaa kintuille. Olenkin pyrkinyt juoksemaan lenkit mahdollisimman paljon maastossa tai poluilla, jotta jalat saavat monipuolista ärsykettä, olkoonkin sitten rasittavampaa. Kun vauhdin kuitenkin pitää pk-lenkeillä maltillisina, ei kokonaisrasituskaan nouse liian kovaksi. Lauantaina tynkähiihtotreenin päälle kävin juoksemassa Laajavuoren luontopolulla reilu puolituntia, jonka aikana tein rentoja vetoja - noin 10-15 sekkaa reippaan kovaa. Askeltaminen oli toki haastavampaa, mutta siinähän sitä oppii. Nastakenkä puri hyvin paikoin todella jäiseen maastoon eikä tarvinnut pelätä liukastumista. Vedon jälkeen, rauhoitin vauhdin jälleen rennolle peekoolle. Laajavuoressa voisi käydä useamminkin juoksemassa polkuja samojen kotipolkujen jatkuvan tallaamisen sijaan. Uusia maisemia ja juurakoita on aina kiva käydä tallaamassa. Olen ajatellut tekeväni myös vetoharkkoja maastossa/poluilla enemmänkin aina aikataulujen niin salliessa. Siirtyminen Laajavuoreen vie kuitenkin aina oman aikansa, kun taas kotipoluille voit hypätä käytännössä suoraan ovesta.
Eilen kävin pakkasia jälleen uhmaten juoksemassa parituntisen polkulenkin 130 keskisykkeellä. Mukana olivat myös sauvat, joilla sauvoin jyrkimmät nousut ylös sekä muutamat tasamaapätkät. Kehokin alkaa olla jo hyvin tottunut pakkasliikuntaan, sillä eiliselläkään lenkillä en tarvinnut suun eteen Buffia suojaamaan. Metsän siimeksessä juostessa ei muutenkaan tarvitse pelätä viimaa ja muutenkin siellä tuntuu keli paljon lämpimämmältä. Tai sitten vain kuvittelen niin.
Tälle viikolle pakkasrajoitteineen kertyi kuitenkin treeniä vajaat 11 tuntia. Hiihtoa tuosta oli vain sen 40minuuttia, mutta kunhan tässä taas pakkaset vähän hellittävät, täytyy sännätä laduille välittömästi. Pakkasurheilusta juuri edellisessä kirjoituksessani turisin eikä hiihtotreenien sivuuttaminen periaatteessa siis pitäisi olla mikään ongelma. Muodostan itselleni siitä kuitenkin huonon luiston takia ongelman, koska silloin siitä lajista ei nauti. Perinteisen suksia ostamaan siis..?
 |
| Lauantain polkuvedoilta kuvaa. |
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti