Sepä iskikin sitten kunnon taudin päälle. Luulin selviäväni vain vatsataudilla, mutta sairastinkin perään vielä kunnon flunssan. Nyt taas pikkuhiljaa homma alkaa normalisoitumaan, mutta vielä hyvin varovaisin askelin tässä edetään.
Vatsatauti, flunssa, mitä näitä vitsauksia nyt ihmisen riesaksi on keksitykään. Koko meidän perhe sairasti jonkinlaisen "epidemian": Ensin vatsatauti ja perään räkätauti. 2/3 (naiset) saivat vielä korvatulehduksenkin ja toiselle heistä vielä poskiontelontulehdus kaupan päälle. Kiitti. Riittää jo.
Influenssa-aalto on vasta tulossa. Helvetti.
Viime viikon liikkumiset jäivät siis oikeastaan vain "liikkumiseen". Makoilin sohvalla, sängyssä, lattialla. Kuljin jääkaapin, vedenkeittimen ja vessan väliä. Välillä tuolilta nouseminenkin pisti huimaamaan. Mitään kovaa kuumetta ei onneksi ollut, joskin loppuviikosta toivoin että sellainen kunnon tykkikuume olisi luultavasti tappanut pöpöt nopeammin. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Maanantaina olin siinä toivossa että vatsatauti olisi selätetty ja kävin illansuussa ajamassa pikkupakkasessa maastolenkkiä tunnin verran, päivällä kävin vähän käppäilemässä. Tiistaista torstaihin oli sitten lähes nollapäiviä lyhyitä n. 20-30min ulkoiluita lukuunottamatta, happivarastojen lisäämiseksi.
Perjantaina kävin vähän pidemmän lenkin kävelemässä ennen sitä kaameaa vesisadetta. Olo alkoi kohentumaan ihan hyvää vauhtia ja uskalsin hypätä auton rattiinkin ja käväistä supermarketissa.
Lauantaina mentiin edelleen rauhallisella linjalla joskin perjantaina hikipäissäni asentamani Ice Spiker Pro -renkaat treeni/työmatkapyörään piti ajaa sisään asvaltilla - ja mikäs siinä oli ajellessa kun kaikki edellispäivinä sataneet edes vähän lumenkaltaiset ainekset olivat sulaneet pois. Lämpöasteita piisasi +10 verran, joten kesäähän tässä voi alkaa jo odottelemaan. Sunnuntaina olin jo sen verran rohkea, että kävin jälleen pk-pyöräilemässä 1t 30min ja tein jopa hieman jotain lihaskuntoharjoitteen omaista juttua ajon päälle. Maltilla tässä kuitenkin nyt edetään. Jouluksi en haluaisi jälkitauteja enkä varsinkaan mitään myokardiitteja. Tänä aamuna juoksulenkki töihin sujui yllättävän hyvin, joskin jalat olivat todella tukkoiset. Reilu viikon juoksutauko oli tehnyt tehtävänsä ja taas haetaan tuntumaa kinttuihin. Jännittää.
Alkoi muuten eka kertaa myös jännittämään ensi toukokuun Karhunkierroksen 80km juoksu. Tuossa kun luin juoksutovereiden tarinoita viime viikonlopun Sysikallio-ultrasta, niin alkoi oikeasti kuristamaan kurkkua. Ei, perumaan ei mitään aleta, mutta pidempää juoksulenkkiä pitää ottaa jossain vaiheessa mukaan, ja vieläpä normaalia haastavampaa settiä eikä mitään asvalttitamppaamista. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa valmistautua ja näitä sairasteluita tulee ja menee. Parempi tietysti niin, että ei edes tulisi, mutta minkäs teet. Pitkät sairastelut syövät peruskuntoakin pikkuhiljaa ja kuntopohjaa pitää siinä tapauksessa rakennella vähän uudelleen. Jospa tästä pöpöstä nyt olisi pahin jo takana ja pääsen taas vauhtitreenien pariin, jotka nyt siis vähän keskeytyivät tämän kyykkimisen takia.
Vuoden alusta olen myös treeniohjelmieni kanssa yksin. Tosin, nyt minulla on todella hyvät eväät rakentaa ja toteuttaa treeniohjelmia itsekin, joten uskoisin, että tuloskehitys on edelleen nousujohteinen. Kuntopohja on ainakin huomattavasti parempi kuin vuosi sitten ja tässä on vielä hyvin viikkoja jäljellä mm. ennen ensimmäisiä hiihtokisoja. Tänä vuonna on kuitenkin parannettu jo 10km juoksuaikaa kuten myös puolimaratonin aikaani. Saman suuntauksen jatkuessa ensi vuonna mennään jälleen uusilla minuuttilukemilla. Polkujuoksua tulee olemaan paljon ohjelmassa ja niistä toivon myös itselleni hyviä tuloksia.
Nyt kaikille blogini lukijoille, ja toki muillekin tutuille ja tuntemattomille,
HYVÄÄ JOULUA!
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti