Halloween Hike 2015 ja pyöräilykausi paketissa

Eipä jäänyt tämän vuotisesta Halloween Hikesta paljoa jälkipolville kerrottavaa. Suunnitelmat muuttuivat jo heti aamutuimaan ja tiedossa oli, mutta sitten ei ollutkaan hikinen urakka.

Valmistautumiset tämän vuotiseen Halloween Hikeen olivat kunnossa. Tällä kertaa olin terveenä, keho ja mieli olivat latautuneet. Ralli saattoi alkaa. Aamulla kuitenkin tuli jo vastoinkäymisiä autoillessa Laukaaseen lähtöpaikalle, kun ajokumppanini ei päässytkään suunnitelmista poiketen lähtemään aamulla matkaani ja päätin lähteä itsekseni koittamaan Hikelle onneani. Mieliala ajaessa Laukaaseen vaihteli vitutuksen ja jännityksen välimaastossa. Sitten iski luovutus. Mietin vielä Vihtavuoren kohdalla, pitäisikö kääntyä kotiin ja jatkaa unia. Paskat! Kyllä sieltä ajoseuraa löytyisi ja ajan vaikka ensin 50km (reitti kun oli tänä vuonna palasteltu n. 50km setteihin) ja katson sitten miten kulkee.
Paikalle saavuttuani ja autolle paikkaa etsiessäni, todella paljon suunniteltua lähtöaikatauluani myöhässä, näin isomman joukon pyöräilijöitä jo startanneen matkalle. Yritin kiiruhtaa kamojeni kanssa, tuunasin pyörän ajokuntoon (pyörän, joka oli yltäpäältä kuralietteessä automatkan jäljiltä) ja ajoin lähtöpaikalle. Siinä vaiheessa pitkän matkan kuskit olivat jo lähteneet yli puoli tuntia sitten. Patsastelin hetken ja tutkin karttoja. Onnekseni muutama "retkimeiningillä" ollut pyöräilijä oli lähdössä juuri liikkeelle ja lähdin heidän peesiin ajelemaan. Yhdellä heistä oli gps-laite tangossa, joten matkasta tulisi helppoa. Saatoin keskittyä oikeasti paperisten karttojen tutkimiseen karttatelineeltä ja samalla myös pystyi hieman opettelemaan kartanlukua ajossa.

Siinä hetken ajeltuamme minulle selvisi, että pojat olisivat oikeasti retkimeiningillä ja nyt tulisi aikaa palamaan. Tuossa vaiheessa luovutin. Kisavietti katkesi lopullisesti ja ryhdyin vain perehtymään karttoihin ja jutusteluun hapottamisen sijaan. Myös yksi pyöräilijöistä oli kohtuu rookie näissä kuvioissa, joten vauhtia piti säätää myös hieman sen mukaisesti. Eikä siinä mitään. Nämä olivat lähtökohdat ja näillä mentäisiin.

Poimimme rasteja tasaiseen tahtiin, muutamilla pienillä pummeilla höystettynä. Ei mitään pahoja, mutta pieniä lisälenkuroita reitille tuli. Yritin jossain helpoilla hiekkatieosuuksilla hieman kiristää ketjua, mutta kaverit eivät lähteneet tähän touhuun mukaan. Olisin saanut ajella itsekseni. Mietinkin hetken, joissain 5-6 rastin kohdalla, pitäisikö irtaantua ja runnoa itsekseen 50km täyteen rastit poimien, mutta mieli oli seesteisen nautiskeleva ja annoin olla. Loput kolme rastia ennen "maalia" menivät leppoisasti ajellen, muutamia kivoja polkupätkiä jopa hieman hurjastellen. Minulle viimeiseltä rastilta runnoin maaliin sen verran kovaa, että sain hien pintaan ja hetkiseksi, ihan pieneksi hetkeksi tuli kipinä silmiin, josko sittenkin toiset 50km? Ei. Otin puhelimen taskusta ja leimasin itseni maaliin 50km kohtaan. Lyhimmälle reitille. Söin sipsit, kiitin ajokavereita ja ajoin autolle. Pakkasin kamat, soittelin rouvalle kotiin ja lähdin ajamaan kotiin Jyväskylään.

Ennakko-odotukset olivat kovemmat, mutta näin kävi tällä kertaa. Positiivistäkin toki löytyy: Sain hyvän pitkän pk-treenin (keskisyke 111 ja kestoa 5t 24min), sain opetella ajan kanssa lukemaan karttaa ja pääsin ajoissa kotiin saunomaan ja syömään. Ja kyllä, tuo 50km reitti oli todella mainio. Ei vaikea, mutta muutamia kivikoitakin sinne oli saatu mahtumaan. Ja maisemat olivat paikoin hulppeat!

Hyyppäänvuorelta, rastilta.

Jatkoa ajatellen opettelen karttojen lukemisen niin hyvin, että pärjään tällaisessa tapahtumassa vaikka yksin. Porukassa toki on aina kivempi ajaa, mutta siitäkin huolimatta.  Tämähän ei kuitenkaan ole varsinaisesti kilpailu, mutta kilpailu oman pään sisässä ja toki siinä samalla vähän fysiikkaakin testataan. 50km oli minulle sunnuntaiajelu kivassa hengessä ja toisaalta hyvä niin. Ylimenokausi sai hyvän jatkeen ja eipähän joutunut kroppa liikaa hapoille. Ensi vuonna mukaan? Varmasti!

Tällä viikolla lähden hiihtämään!

Jani