Vaaroille valmistautumista

Vaarojen maraton lähestyy. 3.10. kiivetään tällä kertaa sitten Kolin jylhissä maisemissa ja koitetaan selviytyä ties minkälaisista haasteista kisan aikana. Minulle tämä tulee olemaan ensimmäinen maratonin mittainen matka - ja kun kerta maratoonailu aloitetaan, niin aloitetaan se sitten kovemman kautta, eli polkujuoksuna.

Olen joskus mennyt uhoamaan, että "Maratonia en juokse, ainakaan asvaltilla." Minusta se on vähän liian kovaa jaloille ja riskit rasitusvammoihin ovat isot. Toki, puolimaratonilla mennään vielä kovempaa ja yhtälailla asvaltilla, joten rasitusta siinäkin saadaan ihan tarpeeksi. Sileällä puolimaratonin juokseminen on vielä minun mielestäni järkevää. 42 kilsan tallaamisessa en näe hirveästi mielekkyyttä, joskin hattua nostan niille, jotka asvalttimaroja juoksevat loppuajasta riippumatta.
No, jos jätetään detailina tuo asvaltti pois ja vaihdetaan tilalle pehmeät polut ja latupohjat, niin sitten alan jo kiinnostumaan. Toukokuussa juoksemani Karhunkierroksen 31km oli ihan hyvä suuntaa-antava reissu minulle, kuinka jaksaisin pitkän juoksukoitoksen ja vaativissa maastoissa. Vatsaoireita lukuunottamatta, juokseminen vaikeissa olosuhteissa oli minulle varsin helppoa ja vaikka matka oli pitkä, en kokenut mitään järkyttävää uupumusta maaliin tullessa enkä seuraavinakaan päivinä.

Ajatus Vaarojen maratonin 43km kisasta alkoi tuon Karhunkiepin jälkeen siis vahvistumaan ja ilmoittautuminen oli sisässä heti, kun saivat ilmoittautumisjärjestelmänsä toimimaan. Tuossa vaiheessa osallistuminen tapahtumaan oli vielä kaukainen ajatus eikä siitä tarvinnut stressata sen enempää. Nyt tuo päivä on lähes käsillä ja tässä on pari viikkoa tehokasta peliaikaa hioa mm. varusteita kuntoon sekä viimeistellä polkujuoksukuntoa tappiin.

Kummallako mennään? Salomonilla vai Salomonilla..? :D

Lokakuun alussa keli voi aamulla olla jo melko viileä. Startti on kuitenkin jo kello 9.00, joten juoksuvaatetus pitäisi olla kelin mukainen. Muutama aste lämmintä, vesisade - märkää ja kylmää tulee olemaan. Aurinkoisen kuulas keli ja liika vaatetus on vain rasite. Oikeille ultrajuoksijoille 43km olisi vain suupala tai alkuverkka ja mitään ihmeempää varustusta ei tarvittaisi edes mukaan. Tiettyjen järjestäjän määrittämien pakollisten varusteiden (avaruuslakana, merkinantopilli ym.) lisäksi mukaan pitäisi saada mahtumaan jonkin verran energiaa sekä jotain pientä ensiapuvälinettä ongelmien varalle. Ja tällä kertaa reilummin vessapaperia! Tuo musta, Salomon Skin Pro 10+3 set tuntui viime lauantain parin tunnin polkulenkillä istuvan todella hyvin päälle ja se tuntui mukavalta, Liivissähän on 1,5 litran rakko nesteelle ja juomaletku tulee liivin alaosan kautta ns. ylöspäin ja siitä oli helppo imaista nestettä. Taskuja on riittävästi ja testimielessä lauantain lenkillä kuljetin hieman extrakamaa mukana. Paino jakautui hyvin eikä liivi pomppinut puolelta toiselle tai muutoinkaan juuri heilunut. Tuota Valkoista Sense Ultra -liiviä olen myös käyttänyt nyt lenkeillä ja se on myös erittäin mainio tuote. Liivi itsessään ei paina juuri mitään ja rintapieliin tulevat "lötköt" juomapullot pysyvät hyvin niille tarkoitetuissa taskuissaan eivätkä pompi ja hytky ympäriinsä. Tuohon Skin Pro:n saa tosin myös lisäksi vaikka nuo lötköpullot rintapieliin jos haluaa.
Kenkävarustus on melko selvä. Mukaan otan Salomonin Fellraiserit (aivan mahtava kenkä) sekä vaihtoehtoiseksi Salomonin SpikeCrossit (nastalliset). Riippuen sitten kelistä ja mahdollisesti etukäteen arvioidusta liukkausasteesta, sen mukaan kenkää alle.

Lenkillä lyhyt tauko. Kuva: Tero Pelkonen

Lauantaina lenkillä oli jaloissa Fellraiserit ja kun maa oli melko märkä, kalliot liukkaat, pitoa kengissä oli melko vähän. Tosin liukkaalla kalliolla tuskin pitää juuri mikään muukaan. Pitkospuilla pitänee käydä vielä testaamassa, miten kenkä niillä toimii.
Kyseisen lenkin olin itselleni rakentanut niin, että lenkin eka 30min menin pk1-sykkeillä. Seuraavan 30min otin vähän reippaammalla askeleella niin että sain sykkeet pidettyä pk2-kynnyksellä tai yli. Kolmannella puolituntisella syketaso oli pk2-vk1 välissä, mutta ylämäet otin hieman reippaammin sykkeitä nostaen aina vk2 ja anaer-kynnykselle. Yhden pidemmän alamäen otin myös treenin kannalta juosten sen kovempaa alas. Sykkeet saivat myös kyytiä aina anaerobiselle asti. Neljäs vajaa puolituntinen otettiin rauhallisemmin ja lenkki päättyi siis "palautteluun". Rento porukkalenkki, jossa kuitenkin sain tehtyä myös treeniohjelman mukaista harjoittelua. Kätevää. No, alkujaan ohjelma oli 20+20+20+LV, mutta kun jalat veivät, niin sitten 30+30+30+25...

Tällä alkavalla viikolla on vielä pari tiukkaa settiä tiedossa ennen Vaaroja. Keskiviikkona olisi tarkoitus käydä tekemässä ylämäkiharkkaa juosten ja viimeisenä voiteluna sunnuntaina käyn juoksemassa Jyväskiepin 13km maastojuoksukisan. Näin flunssien ja vatsatautien ympäröimänä suuri toive olisi, että taudit pysyisivät nyt poissa. Vatsataudin yleensä kyllä potee parissa päivässä, mutta pitkittyvää flunssaa = ei kiitos!

Viikon päätteeksi polkuajoa. Mutta missä polku?

Vaarojen maratonin valmistautumisista lisää seuraavassa kirjoituksessa. Tsemppiä treeniin kaikille!

Jani