Jyväskiepistä kova harkka Vaarojen maratonille

Kohti Vaarojen maratonia mennään. Ensi lauantaina Kolin kansallispuistossa tanner tömisee ja satapäin juoksijoita säntää pitkin metsiä ja tuntureita. Minäkin olen siellä tänä vuonna mukana. Toivottavasti positiivisia kokemuksia rikkaampana!

Viikko taas mennä hurahti ja edellisessä blogikirjoituksessani lupailin jatkaa tekstiä Vaarojen maratonille valmistautumisestani. No, mistään juoksumäärällisesti aivan yltiöpäisestä valmistautumisesta ei todellakaan ole kyse, mutta tällä kertaa laatu korvaa määrän. Juoksumääräni ovat olleet viikkotasolla n. 30-40km paikkeilla - joinakin 50-60km, mutta harvemmin. Kestävyyspuolta onkin rakennettu enemmän maastopyöräilyn puolelta ja vauhtia sekä hapenottokykyä parannettu sitten juoksulla tietyn tyyppisillä harjoituksilla.

Hirveätä stressiä ei kai pitäisi tulevasta koitoksesta ottaa vaan lähteä avoimin mielin ja rennolla askeleella liikkeelle. Nyt viimeisen viikon aikana on kieltämättä vähän alkanut takaraivoon hiipimään ajatus, josko sittenkin vähän reippaammalla askeleella ja lähtisi oikeasti juoksemaan aikaa. Taktisestihan juoksu pitäisi osata silloin suunnitella oikein, ja siinäkään tapauksessa ei pidä lähteä hötkyilemään heti startissa vaan lähteä tekemään omaa suoritusta. Kaiken valmistautumisen pitää jokatapauksessa osua nappiin. Hiilihydraatteja pitää saada vähän varastoon, mutta mitään ns. ylitankkausta ei saa tapahtua. Tukkoisella jalalla&kropalla on vaikea edetä, ainakin niin kauan kunnes suurin "hiilaripöhnä" on saatu kuluttamalla pois ja juoksu alkaa kulkemaan. Kuluva viikko pitää ottaa tosi rauhallisesti liikoja rasittamatta mutta kuitenkin juoksutuntumaa ylläpitäen. Ohjelmassa tälle viikolle onkin melko paljon juoksua, mutta hyvin rauhallisesti. Keskiviikkona aletaan tankkaamaan ja perjantaina palataan normiruokaan sekä toki matkustetaan Kolille.

Jyväskieppi:

Hyvänä Kolille valmistavana harkkana toimi viime sunnuntain Jyväskiepin maastojuoksu Halssilassa, jossa sai juosta sarjasta riippuen 6,5km tai 13km. M40-sarjassa matka oli tuon 13km. Edeltävänä yönä olin kehittänyt jonkinlaisen nuhan itselleni ja aamulla mietin vielä tosi pitkään, lähdenkö ollenkaan kisaamaan. Reitti tulisi olemaan melko raskas ja matkakin vähän kympin juoksua pidempi. Nenäkannua, antihistamiinia ja vähän urheilujuomaa alle ja ei muuta kuin kisapaikalle.
Alkuverkkaa tehdessäni alkuun olo tuntui vähän tukkoiselta, mutta pian kropan lämmettyä alkoi happi virtaamaan selvästi paremmin ja uskalsin startata.

Takalan vauhdissa ei pysytty. Kuva: Tero Pelkonen

Matkaan lähdettiin loivaan alamäkeen ja siis melkoista haipakkaa. Ekat tonnit menivät 3:43 ja 3:50 vauhdeilla, jonka jälkeen kun alkoi ylämäki-alamäkijumppa, piti vauhtia alkaa tasoittamaan itselle sopivaksi. Hyvässä porukassa pääsin juoksemaan välillä vetäen, välillä peesaten. Huomasin kuitenkin ekan 6,5km kierroksen aikana olevani ylämäissä hieman vahvempi ja teinkin ekalla kierroksella useita ohituksia juurikin nousuissa. Toiselle 6,5km kiepille lähdin parin kilpakumppanin mukana, ikämiehiä, mutta hyvällä jalalla liikkeellä. Porukkaamme tuli vielä neljäskin juoksija mukaan. Nämä kaksi herraa pistivät tossua toisen eteen vielä vähän rivakammin, johon minulla ei enää parin kilsan jälkeen ollut asiaa. Mukaamme tullut juoksijakin alkoi vähän heistä jäämään ja minä taasen sain juostua hänet kiinni. Siinä kilsa tai pari mentiin niin, että ylämäissä olin aivan hänen lenkkareissaan kiinni ja tasaisilla hän vähän sai etumatkaa. Vuorilammen nurkilla, josta oli vielä reilu kolme kilsaa maaliin, oli tiukka ylämäkisetti, jossa tein ratkaisuni ja tikkasin hänen ohitse. Sen jälkeen sainkin eroa kasvatettua reilusti ja aloin vähän jopa kiristämään vauhtia. Viimeiset kilsat tulivatkin vähän reilua nelosta ja viimeiseen ylämäkeen latasin vielä ihan hyvällä jalalla. Pienellä irvistyksellä kohti maalisuoraa ja loppukirin kautta maaliin ajassa 55:06. Loppusijoitus M40-sarjassa oli viides. Sijoituksilla ei niin väliä, mutta tämä oli minulle todella hyvä harkka Vaarojen maratonia ajatellen. Keskivauhti kisalle oli 4:20, joka on ihan ok tuolle reitille. Nousumetrejä tuli vajaa 300. Syketaso oli hyvää tuolle matkalle keskisykkeen ollessa 168 (anakynnyksellä).

Maalisuoraa pukkaa! Kuva: Tero Pelkonen

Pitkään aikaan ei ole tullut juostua tämän tyyppistä maastokisaa, jossa periaatteessa pystyi luukuttamaan täysillä kokoajan, mutta ainakin minun piti hieman miettiä kuinka kovaa nousuihin veti ja sitä myöten säädellä vauhtia kahdelle kierrokselle sopivaksi.
Kisan jälkeen lyhyet jutustelut tuttujen kanssa ja pienen loppuverkan kautta kotiin. Flunssan oireita ei tuntunut enää, joskin saunaan ja lämpimään teki heti mieli. Tänään maanantaina kurkkuni on ollut hieman kipeä ja karhea ja nyt pieni pelko on persiissä, että joku tauti yrittää puskea päälle. Työpäivän jälkeen kävin kevyen rennon 60min juoksemassa polkuja ja ainakin pieniä lihaskireyksiä lukuunottamatta juoksu kulki ihan nätisti. Lenkin päälle vielä 20min kuntopiiriä ja setti oli siinä.
Tämä viikko onkin treenien puolesta maltillinen, sillä kaikki ylimääräinen energia pitää säästää Kolille. Vitamiinien määrä on tuplattu/triplattu ja kaikin keinoin yritän nyt torjua tautia. Tällä hetkellä on onneksi vain pientä nuhaa ja kurkun käheyttä, mutta jos tämä tästä yhtään pahenee, niin sitten on mietittävä tosissaan, mitä lauantain seikkailun kanssa tehdään.

Uskotaan ja toivotaan, että Kolille asti pääsen terveenä ja juoksemaankin, sillä onhan tätä tapahtumaa nyt vähän jo odotettukin - ja siihen valmistauduttu. Tahkon 180km keskeytyskään ei enää ketuta, mutta harmituksen multihuipennus on tiedossa, jos Vaarojen maraton nyt jää väliin.

Peukkuja pystyyn ja seuraava raportti on tiedossa Vaarojen jälkeen!

Jani

Polulta.