LaajavuoriMTB ja Tähtisadeajot ajettu - maastopyöräkisakausi paketissa(ko?)

Tämän vuoden viimeinenkin suunnitelmissani ollut maastopyörämaraton on ajettu. Eilen sunnuntaina Tähtisadeajoissa oli melkoisen kova vauhti vaikka tuttu rata oli tällä kertaa hieman raskaampi polkea kostan maaston vuoksi. Hyvään lopputulokseen silti pääsin!

Kulunut viikko tuli otettua treenin kannalta hyvin leppoisasti. Tiistaina ajettiin Ride Cycle Store Cupin viimeinen osakilpailu Laajavuori MTB, joka oli myös samalla Keski-Suomen maastomestaruuskisa. Kyseinen "happoralli" kävi hyvin valmistavana kovana harkkana sunnuntaiselle Tähtisadeajoille ja happoa tuo Laajavuoren kisa nimenomaan oli. Ratana oli tuttu noin kilsan pituinen rata, jota rymisteltiin Ikäluokissa ja kuntosarjassa 10 kierrosta ja kilpa- ja M40-sarjoissa 15 kierrosta. M40-sarjassa ajoin siis tuon "täyden rääkin" ja kyllä se siltä tuntuikin. Alkuverkkana kisalle sopi hyvin ajella Kuokkalasta sen 20 minuuttia Laajavuoreen, jossa toki numerolappujen kiinnittämisien ym. jälkeen piti vielä käydä rataan tutustumassa. Yhteensä alkulämpöjä tuli otettua n. 40min kevyesti siis ajellen, muutamalla spurtilla kroppaa herätellen. Siinä ennen omaa starttia odotellessa kerkesi viileässä syyskelissä kroppa sen verran jäähtymään, että kun kisaa, johon startattiin hirveällä höyryllä, viidennen kierroksen ekassa nousussa oikea pohkeeni iski kramppiin ja kipu oli kova. 10-20 sekkaa venytin pohjettani väkisin ja hieroin (samalla mielessäni kiroten) ja hammasta purren nousin takaisin pyörän selkään jatkaakseni kisaa. Pari seuraavaa kierrosta meni "himmaillen", joskin yllättävän hyvin jalat toimivat pienestä kivusta huolimatta. Kierrosten 8-9 aikana ajo normalisoitui ja sain vauhtia vähän taas nostettua. Paras ajovire oli tosin jo kadoksissa ja aivan käsittämättömässä kunnossa olevat kärkikuskit (Toni Tähti, Samuel Halme ja Jussi Laurila) painoivat kierroksella ohitse. No, omaa ajoa vaan ja M40-sarjan kakkosena maaliin ajassa 48min ja risat! Matkaa kertyi siis n. 15,5km.
Maalissa vähän lisää venytystä pohkeelle, pikaiset jutustelut kilpakumppaneiden kanssa ja palauttavaa lenkkiä ajellen kotiinpäin.
En oikein osaa sanoa, mikä on kivempaa: Tällainen hapottava, nopeatempoinen ja ylös-alas-rääkki vai sitten usean tunnin maratonajot monenkirjavine tapahtumineen? XCO:ta tekisi mieli kokeilla, mutta siinä kallistutaan juurikin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Maratonajossa on aina kuitenkin peesiapua (tai yleensä on, eilen ei..), jonka ansiosta pääsee vähän tasaamaan hengitystä ja happoja.
Eilisen Tähtisadeajojen perusteella ylämäkivoimani on selkeästi parantunut ja useassa nousukohdassa sainkin päänahkoja kiinni ja sain punnerrettua ohitse. Siinä mielessä tehoja kyllä piisaa.

Perjantaina kävin vielä fiilistelemässä Fenix-pimeäajo-tapahtumassa, jossa jälleen rautakoneet Tähti ja Halme dominoivat kisaa. Kovasti olisi kiinnostanut kokeilla ajaa kovaa pimeässä kypärävalon siivittämänä, mutta pakko oli säästellä sunnuntain pitkään ajoon.

Tähtisadeajot on jo perinteiseksi syyskauden maratonkisaksi muodostunut tapahtuma, joka tänä vuonna keräsi reilut 250 kuskia ympäri Suomen. Paikalla oli jälleen Suomen kärkikuskeja, Kusti Kittilää, Toni Tähteä ym. sekä naisissa dominoiva Sini Alusniemi sekä todella kovaa ajaneet naiskuskit Pauliina Pohja sekä Anni Kainulainen. Keli oli tapahtuman ajan todella hyvä. Ei ollut kuuma, mutta ei myöskään liian kylmä. Jonkin verran maantieosuuksilla oli tuulta, mutta eipä se juuri vauhtia hidastanut. Alkulämppää tein jälleen n. 20min, jonka aikana tein muutamia teräviä spurtteja. Urheilujuomaa olin varannut kaksi 500ml pulloa, jotka kyllä menivät melko tasaisesti kisan aikana. Toiselle kierrokselle nappasin uuden pullon mukaan, jotta saa täyden nestelastin mukaan.

Liikkeelle lähdettiin saattoauton perässä ensimmäisen kilsan verran. Hiljaa siinä köröteltiin ja vierustoverin kanssa rupateltiin, kunnes yhtäkkiä vauhti kiihtyi aivan hirvittävästi. Silloin tiesi tositilanteen alkaneen! Vaikka itse olin aivan kärkiryhmän tuntumassa, ensimmäisen suoran asvalttiosuuden jälkeen eroa oli jo melkoisesti havaittavissa. Pyrin kuitenkin pitämään hyvää vauhtia yllä ja kun ensimmäiselle polkuosuudelle tultiin alkoi takkuilu edessa ajavien kanssa. Yksi kapeampi kivikko jarrutti monien menoa ja siinä toki omakin vaihti stoppasi lähes kokonaan. Muistan, että viime vuonna olin tuolla polulla jonon ekana ja vedin satanen lasissa tuon kivikon läpi. Riskirajoilla, mutta kuitenkin. Muutoin ne ainoat teknisemmät pätkät pääsin luukuttamaan suht vapaalla baanalla tai peesissä. Ekalla kierroksella Lehmämäen nousussa (18% nousu) huomasin, että jaloissa riittää ruutia hyvin ja tasaisella pyörityksellä mäki nousi todella helposti ylös. Sain jätettyä takanani jonkin aikaa ajaneita suht tasaiseen ja tuon mäen jälkeen ero oli jo kasvanut isoksi. Reitti kiertää kisakeskuksen ympäri kivan maastolenkuran, jonka aikana huomasin ettei takana eikä edessä näkynyt ketään. Tiedossa olisi siis raskas toinen kierros (30km per kierros) ilman vetoapuja. Maalialueella vaihdon uuden juomapullon ja lähdin runnomaan eteenpäin. Pitkällä maantiesuoralla näin porukan ajavan melko kovaa vauhtia eteenpäin ja vaikka miten vimmatusti yritin puristaa porukkaa kiinni, en millään saanut heitä käsiini. Myöhemmin lopputuloksista katsottuani, edelläni taisivat ajaa ainakin Anni Kainulainen ja Pauliina Pohja sekä pari mieskuskia. Kovaa reittä siellä siis meni edellä.
Lähestulkoon koko toisen kierroksen ajoin siis ilman apuja, mutta vauhtini pysyi yllättäen tosi hyvänä ja kun virallisia kierrosaikoja katsoo niin 1:12:33 ja 1:12:24 kertovat suht samaa. Vauhti pysyi todella tasaisena ilman apujakin. 10km ennen maalia aloin nähdä edessäni yhden pyöräilijän, joka ärsyttävästi pysyi ulottumattomissani. Poljin mitä vielä jaksoin ja kuulin isänikin (joka oli tullut kisaa seuraamaan) huutelevan, että ota se edellä menevä vielä kiinni, mutta en millään saanut kuskia lähemmäksi. Vasta viimeiselle maastolenkuralle käännyttyäni kuulin valmentajani Sinin huutavan, että "ota edellä ajava kiinni, ero ei ole iso". Jostain kaivoin vielä yhden vaihteen lisää ja heti kun maastopolulle käännyttiin ja alkoi nousu, sain kilpailijan kiinni ja olin takarenkaan imussa. Tuo maastolenkki on kumpuileva ja paikoin pomppuinenkin ja heti seuraavassa ylämäessä poljin putkelta kilpailijan ohitse. En saanut häntä enään perääni, joten reitti selvä. Sitten, näin vilauksen vielä toisestakin edellä ajavasta kuskista. "Perhana, ajan tuonkin vielä kiinni!" Jerkkua riitti ja kovavauhtiset polkulaskutkin annoin valua täysillä alas jarruja enempiä hiplaamatta. Kuitenkin sen verran ärsyttävän nahkeat olivat viimeiset kinkareet, että kaksi sekuntia jäin tuosta pyöräilijästä maaliviivalla.

Tähtisadeajoista. Kuva: Matti Purojärvi

Maalissa olin ja en ollut puhki. Hetken aikaa siinä puhaltelin, mutta muutaman minuutin kuluttua olin jo täysin voimissani. Sini ja Juha tulivat juttelemaan ja siitä jo kohta lähdettiin palauttelulenkille porukalla. Tuon lenkin aikana kropassa oli ihmeen hyvä fiilis. Sykkeet toki vielä vähän korkealla, mutta keho jaksoi hyvin. Energiatasot kisassa olivat muutenkin erinomaisen hyvät johtuen ehkä suurimmaksi osaksi hyvästä hiilaritankkauksesta, mutta myös tasaisesta nesteen juomisesta suorituksen aikana sekä hyvästä&kevyestä valmistavasta treeniviikosta. Geelejä minulla meni koko kisan aikana vain kaksi: Yksi vähän ennen starttia ja toinen tokalle kiekalle lähdettyäni (77g kofeiinipitoinen). Pari glukoosipastillia pureskelin jossain toisen kiekan puolivälissä, jotta sai pahaa makua pois suusta. Loppusijoitus miesten 60km sarjassa oli 20. ja loppuaika 2:24:58, joka on reilu minuutin parannus viime vuotiseen. Ottaen vielä huomioon, että rata oli kosteuden takia huomattavasti raskaampi ajaa tänä vuonna, tuohon aikaan saan olla hyvin tyytyväinen. Jes!

Tähtisadeajoista. Kuva: Matti Purojärvi

Tähän nämä tämän kauden maastopyöräkisat osaltani nyt loppuivat. Muita pyöräkisoja ei ole ollut suunnitelmissa ja nyt sitten keskitytään juoksemaan, ainakin kolmen kisan verran. Loka-marraskuun vaihteessa on myös tuttu Halloween Hike, jonne on tarkoitus lähteä taas rymistelemään pitkä lenkki. Toivotaan, että pysyn terveenä tässä flunssien ja vatsatautien ympäröimässä piirissä.

Kokonaisuutena tosi hyvä maastomaratonkausi toi kaikista kisoista top20 sijoitukset, muutamista jopa voiton ja kakkosijan. Ensi kauteen maastopyöräilyn osalta ladataan taas vähän lisää ruutia koneeseen ja lähdetään tavoittelemaan top15 sijat ellei jopa parempaa!

Nyt palautellaan pari päivää ja lauantaina Finlandia puolimaratonilla ladataan hyvä loppuaika kelloon!

Jani