Tämä viikko oli hiukan normaalista poikkeavampi kun yksi maastopyörätapahtuma osui alkuviikolle, eli tiistaille. Yleensä kisoja on viikonloppuisin, tai ainakin niitä, joissa minä olen käynyt. Sinänsä tuolla päivällä ei ole mitään merkitystä, mutta toki vaikuttaa hieman treeniohjelmaan. No, kovasta ja erityisesti hyvästä treenistä tuo Suolahti MTB kävikin, johon osallistuin vähän ex tempore. Olin tuon kyllä kalenteriini merkinnyt, mutta hiukan oli ajatus vielä puoli tiessään, kerkeänkö tuohon osallistumaan lomasuunnitelmien puitteissa.
Maanantaina kävin juoksemassa reilun tunnin polkua hyvin kevyellä jalalla ja meno maistui kivalta. Loppuilta tuli latauduttua, kuten myös tiistaina päivällä. Kisa oli 18.00, joten siinä kerkesi hermoilemaan ihan tarpeeksi ennen starttia, niin jännittäen, kuten myös jännittäen kelin puolesta. Vettä nimittäin satoi koko aamupäivän ja pitkälle iltapäiväänkin. Märkää tulisi kisassa jokatapauksessa olemaan. Jotenkin liukkaan radan ja kosteuden puolesta taitaa olla nykyään minulle ihan sama, millainen se rata on. Näitä kuraralleja on nähty tälle kaudelle jo muutamat ja oikein kunnon mutakylpyjä ovatkin olleet.
Onneksi keli kuitenkin rauhoittui lähempänä starttia ja siinä alkulämmittelyn aikana oli varsin hapekas ja mukavan viileä keli. Märkää ja liukasta, mutta onneksi vain paikoin. Kyseessä oli vähän xco-tyyppinen rymistely Suolahdessa hotelli Keiteleen "takapihalla". Rata oli mielestäni erittäin hyvin suunniteltu, sillä siitä löytyi muutama helppo ja todella kovavauhtinen osuus, kuten myös yksi ns. rock garden (=kivikko-juurakko), kapeaa ja paikoin hyvinkin kapeaa metsäpolkua sekä vauhdikkaita alamäkiä. Reitti oli kierrokseltaan vähän reilu 4km, joten kuudelle kierrokselle tuli mittaa 25,2km (virallisesti mitattuna).
Osallistujia oli melko vähän, ehkä johtuen kisan ajankohdasta. Olihan kisa myös ensimmäistä kertaa järjestettävä Ride Cycle Store cupin osakilpailu, joka on myös osa Keski-Suomen maastomestaruus cupia. Minä ilmoittauduin M40-sarjaan ja kun junnut olivat ajaneet oman kisansa 18.00 startaten, pääsimme me muut starttaamaan 18.30.
Kovalla sykkeellä lähdettiin liikkeelle ja siitä melko nopsaan lähtivät kovimmat jannut omille teilleen. Kapealle polulle oli rynnittävä etunenässä, jos mieli hyvään vauhtiin. Näin sinne melko hyvin pääsinkin, hieman puskan puolelta kaahaten kivikko-osuudella ohitse. Kapealla kangasmetsäpolulla puut olivat paikoin niin lähellä toisiaan, että ohjaustankoni toinen kärki jo hipaisi yhden kerran puunrunkoa. Läheltä piti. Mutta kovaa vauhtia piti mennä. Eka kierros meni vähän alta 10 minuuttia (9:56) ja loput viisi kierrosta hyvin tasaisesti 10-11 minuutin väliin. Jossain nelos-vitos kierroksen aikana pari kuskia lähestyivät minua takaa ja menivät sitten lähellä kisakeskusta ohitsekin ja ajattelin, että empä jaksanut heitä kauaa pitää takanani. Raivolla puskin kuitenkin viimeisenkin kierroksen ja maaliin ajassa 1:04:56, joka teki keskivauhdiksi kivat 23km/h. Maaliin tullessa sain tiedon, että voitin oman sarjani - olinhan ainoa kuski siinä sarjassa. Olin vähän, jotta "No, mitä?" Pari kilpakumppania olivatkin yleisessä sarjassa ja näin ollen puskin hiukan "turhaan". No, täpöillä ajoin koko matkan vaikka välillä tuntui, ettei edessä eikä takana näkynyt ketään. Nautin radasta ja otin kropasta kaiken irti.
Voitto siis Suolahdesta ja maastocupin 20 pistettä taskuun! Pääasia oli, että ajo sujui erittäin hyvin ja vaikka sykemittaus ontuikin Garminin puolesta, niin sen mitä mittausta kerkesin vilkuilemaan sen vielä toimiessa, niin hyvin siellä vk2-anaertasolla mentiin. Mukava oli myös huomata, että vaikka parin terävän nousun päällä jaloissa tuntui melko pahalta (=hapot), niin heti mäen päällä ja laskuun lähtiessä hyvää pyöritystä ylläpitäen hapot poistuivat kyllä nopsaan ja ruutia piisasi. Cube ulvoi alla ja kaikki toimi hienosti, hieman prakailevaa SLX-takavaihtajanvipua lukuunottamatta - joka on nyt muuten korvattu XTR-mallisella.
Loppuviikko treenattiin sitten taas tasaisesti. Pyörää ja juoksua. Pyörällä kevyemmät ja vähän pidemmät harjoitukset ja juoksemalla lyhyemmät ja terävämmät treenit. Tällä kertaa oikean jalan polvi on ilmoittautunut juoksijanpolvi-oireiluun mukaan. Vasemmassa jalassahan tuota vaivaa minulla oli talvella, joka rajoitti jonkin verran juoksemista. Nyt ilmeisesti varsinkin teknisissä maastoissa/poluilla juostessa tuo oikea polvi vähän kipeytyy, joskaan ei haittaa juoksemista. Täytyy siis pikkaisen rauhoitella juoksemista ainakin kovimmissa ryteiköissä ja antaa polven parantua. Pyöräilyssä nuo sivureiden osat eivät ihan niin paljoa rasitu, mutta sitten taas etureidet, polvet ja pohkeet ovat tiukemmalla, jotka kaikki yhtenä kokonaisuutena ovat mylläämässä tuota lihaskireyssoppaa. FoamRoller ja venyttelyt sekä hieronta ovat sitä parasta hoitoa. Juoksijanpolvihan pääasiassa johtuu tuon sivureisilihaksen ja sen päällä kulkevan lihaskalvon kireydestä, joka sitten aiheuttaa hankausta polvinivelen ulkosyrjälle. FoamRollerilla saadaan hyvin rullattua lihaskalvoja auki ja jos osaa, niin perään kevyttä hierontaa lihaksille - tai sitten ammattilaisen käsittelyyn. Itse olen käyttänyt MentaaliMoovin hierontapalvelua ja varsin hyvällä kokemuksella.
Uusi viikko on jo hyvää vauhtia edennyt. Maanantai ja tiistai menivät vähän kevyemmissä merkeissä (jos nyt kahdeksan tunnin Särkänniemi-hurjastelua ei lasketa mukaan..). Näistä seikkailuista sitten seuravassa kirjoituksessa.
Viime viikolle treeniä tuli reippaat 12 tuntia, jossa on toki mukana perus hyötyliikuntaakin - palauttavana sellaisena. Kesäloma jatkuu vielä muutaman viikon ja samalla pusketaan uutta draivia koneeseen. Ensi maanantaina olisi Uuraisilla, siis tässä melko lähellä, Kellohölkkä, jossa matkana on 5km. Tuon voisi käydä kipaisemassa tulevan viikon yhtenä kovana treeninä.
Kesätsempein,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti