Tahkolta hakemassa DNF - kokemuksia kuitenkin rikkaampana

Sainpahan tämänkin tilastomerkinnän "vihdoin" aikaiseksi. TahkoMTB 2015 180km käteen jäi uusi TahkoMTB t-paita, kymmenen kiloa mutaa ja DNF (did not finish).

No, ei tilanne nyt ihan näin totinen ole. Mutta harmittaa. Toki lopullisen keskeytyspäätöksen tein minä, enkä pyörä. Vaikka pyörän prakannut tekniikka myötävaikutti melkolailla päätöksen tekemiseen. Eniten harmittaa se, että kaikki valmistautumiset olivat sujuneet hyvin, kisa lähti upeasti käyntiin ja puhtia riitti kuin juuri kesälaitumille päässeellä sonnilla. Tässäpä tiivistettynä kisan tapahtumat:

Perjantai

Saavuimme Tahkolle perheen kera 16.00 ja pian mökin avainten hakemisen jälkeen kävimme haistelemassa tunnelmaa Piazzalla, kisakeskuksella. Numerolapun, t-paidan ym. oheistarvikkeiden hakemisen jälkeen päätin vielä muutaman extrageelin ostaa kisaa varten. Siinä numerolappuani hakiessa, kuulin, kun vieressä isänsä kanssa seisonut pikkupoika sanoi "Isi, tuo mies ajaa 180km! Onko se kova?" Isä siihen: "Taitaa se olla." Minua hieman hymyilytti ja sanoin, jottei tämä taida ihan järkevää olla.. Järkevää tai ei, tähän oltiin valmistauduttu ja kisaan lähdetään.
Illalla kävin ajamssa puolisentuntia kevyttä ajoa pitkin Tahkon keskusta ja kaikki tuntui hyvältä. Tankkaamisesta sekä automatkasta olivat jalat alkuun vähän tönköt, mutta lenkin jälkeen oli hyvä fiilis. Hermostunut, mutta hyvä. En oikein tiennyt mitä pitäisi ensin tehdä ennen nukkumaanmenoa. Herätys olisi kuitenkin aikainen, kun startti olisi jo kello 5.00. Pakkailin huoltolaatikkoani parhaani mukaan ja samalla päässä pyöri vain ajatuksia millaisella ajovaatetuksella pitäisi aamusta lähteä. Viileää kyllä olisi, mutta kuinka viileää. Kesken laatikon pakkaamisen, aloinkin kasailla ajovaatteita valmiiksi aamua varten. Sitten aloinkin jo miettimään, mitä pitäisi syödä ennen nukkumaan menoa ja pitäisikö vielä saunassa käydä. Uni saattaisi tulla paremmin.
Kamat valmiiksi - saunaan - pizza uuniin ja syöminen - kamojen ja pyörän tarkistelut - nukkumaan. Uni oli koiranunta. Sain nukuttua ehkä kolme - neljä tuntia. Yritin saada paremmin unenpäästä kiinni laittamalla AKG:t korville ja kuuntelemalla mm. Katatoniaa ja Dimmu Borgiria. Katatonia toimi paremmin ja luulen siis nukkuneeni tuon muutaman tunnin. Herätys oli asetettu 3.40, mutta heräsin jo 3.20.

Lauantai - kisapäivä

Hyvin kevyttä aamupalaa sain syötyä (mehukeittoa ja banaania) ja ajokamat löysivät päälleni vikkelään. Hieman piti sipaista talkkia haaroväliin mahdollisten hiertymien estämiseksi (joita muuten ei tullut). Nopea pyörän tarkistaminen, huoltolaatikko kainaloon ja juomareppu selkään ja sitten käppäillen kohti kisakeskusta. Mökkimme oli n. kilsan päässä Piazzasta, joten pieni aamujaloittelu teki hyvää ja heräsin hyvin aamuun. Lämpöasteita oli ehkä 7-8, joskin Piazzan mittari näytti +11. Jossain niillä nurkilla kai se oli, mutta pirun viileältä se kyllä tuntui. Hieman yritin siinä kampia pyöritellä ja samalla jutustelin kilpakumppaneiden kanssa. Sohkasen Simo (180km voittaja) siinä kisapaikalle saapuessaan morjesteli myös. Fiilis alkoi nousta ja menojalkaa vipatti.
Urheilujuomapullo oli paikallaan, juomarepussa vettä n. 2 litraa, huoltotarvikkeita ja energiaa mukana. 5.00 startattiin.

180km startti. Siellä tuttu vihreä kypärä. Kuva: TahkoMTB

Lähdimme koko porukka tasaisessa letkassa etenemään ja vauhti oli sopivan reipasta, mutta helppoa. Siinä tuli ajettua jopa ihan kärki kymmenikössä pitkä tovi ja kroppa alkoi lämmetä. Ei enää palellut yhtään. Ajattelin, että kylläpä tuntuu helpolta ja kevyeltä. Mikähän olisi ekan kierroksen aika. 60km yöajolta maaliin saapuneet olivat melkoisen kurapeitteen saaneet, joten märkää kai olisi. Joku varoitteli Kinahmin jälkeisen laskun olevan melko limainen ja paikoin oli tosi mutaisia kohtia. Kaikki otetaan vastaan, mitä tulee.
Ennen Kinahmi I nousua kärkikymmenikkö irtosi seuraavasta porukasta, jossa minäkin ajoin. Koko 70 henkinen letkamme oli hajonnut tovi sitten kolmeen tai neljään osaan. Kinahmi I otettiin iisisti ja taluteltiin reippaasti nousun alkuosa ja ajettiin loput. Liukkaita polkuja rymistellen Kinahmilta alas ja pitkän hiekka-autotiesuoran jälkeen kohti Kinahmi II:sta. Meitä siinä oli yksi seuratoveri, Mikko "Peltsi" Peltola ja joku neljäskin seurasi. Hän jossain kohden Kinahmi II:n aikana tipahti ja jatkoimme kolmestaan. Nousun jyrkkyys on vaativa, eikä sitä ajamalla ylös mennä. Pohkeissa vähän hapotti työntää fillaria ylös. Hapot helpottivat kun pääsi taas ajamaan. Vauhti oli hyvää ja meno maistui kuten myös juoma ja geelit. Jes!
Välillä meno oli mutaista ja liukasta, mutta vielä suht ajettavassa kunnossa reitti oli siinä vaiheessa. El Grande -nousu (tuo monelle jonkinlainen mörkö) meni todella helposti ylös jätkien kanssa samalla jutustellen niitä näitä. Jussi ja Mikko siinä Tahkovuoren päällä yrittivät meistä parista muusta ottaa vähän pesäeroa ja he lähtivätkin loppulaskuun ihan tosissaan. Me pari muuta tulimme rennosti lasketellen ja katsellen, miten poikien meno maistuu. Kisakeskuksella taas nähtiin, jokunen sekunti perässä. Aikaa ekaan 60 kilsaan meni 3t 46min. Nopea pyöränpesu, uusi juomapullo telineeseen ja vähän lisäenergiaa taskuihin. Vettä oli vielä hyvin juomarepussa ja kropassa tehoja vaikka kuinka. Huikkasin siinä Peltsille, että lähdetääs jatkamaan ja lähdin itsekseni jo Piazzan asvalttimäkeä pyörittämään ylös. Kohta nimittäin starttaisi 700 pyöräilijää perään, kun 9.00 lähtisi liikkeelle 60km kilparyhmä, 120km kuskit sekä 45km kuskit.

Tokalle kierrokselle. Kuva: TarjaK.

Siinä mäkeä ajaessani joku huikkasi katselijoista, että seuratoveri on n. minuutin päässä. Ajattelin, että kerkesikö Jussi jo muka tuosta mennä. Peltsi ajaisi varmasti meidät kiinni ja lähdinkin kampeamaan Jussin perään, mukamas. Ei näkynyt Jussia ja ekalle huoltopisteelle pääsin, kun 60km kärki jyristeli ohi hirveällä vauhdilla. Annoin heille suosiolla tietä ja siinä leveällä baanalla se olikin helppoa. Hieman siinä pääsi heidän imussaan eteenpäinkin ja tsemppitervehdyksiä sateli ohiajaneilta. Se lämmitti ja vaikkei voimat olleet mitenkään vähissä, antoivat nuo tsempit jotenkin mukavasti lisää voimaa. Toisen kerran Kinahmi I:lle ja letka oli valmis. Yritin siinä vähän kammeta porukasta ohi ajamalla Kinahmia ylöspäin ja pääsinkin hyvän matkaa, kunnes sitten pyörän peräpäässä rusahti ilkeästi vaihdetta vaihtaessa.. Kammet hirttivät kiinni ja meno loppui kuin seinään. Anteeksi ruma sanani, mutta perkele, sanoin ja raahasin pyörän jyrkän polun sivuun, pusikkoon, satojen itikoiden keskelle. Ketju oli hypännyt takarenkaan pinnojen ja takarattaan väliin ja oli tiukasti jumissa siellä. Ei auttanut nykiminen, edes voimalla. Pelkäsin, että rikon pinnat, jos alan lähteä väkisin rempomaan. Pieni tuumailutauko ja sitten ketju poikki, takavaihtaja irti ja varovasti nitkutellen ketju pois välistä. Ketju oli myös jotenkin omituisesti onnistunut kiepsahtmaan takavaihtajan alarissan päältäkin pois ja se jos mikä aiheutti raapimista. No, ketjun katkaisu oli apu siihenkin. Ei muuta kuin vaihtaja takaisin paikalleen ja ketjua liittämään pikalinkulla takaisin. Linkut olivat tippuneet maahan, ruohikkoon! En löytänyt niitä (pieniä metallinpaloja) siitä mössön keskeltä vaan kaivoin uudet pikaliittimet repusta. No sitten - homma alkoi toimimaan ja pääsin taas jonon keskelle työntämään mäkeä ylös. Jussi ja Peltsikin siinä olivat menneet ohitse, joten ratkesi sekin mysteeri. Olin lähtenyt molempia ennen liikkeelle kisakeskukselta ja nyt "vasta" tulivat ohitseni.
Kinahmia pääsi taas hetken kuluttua ajamaan, letkassa, madellen, mutta ajamaan. Iloa ei kauaa kestänyt kun pienen kinkareen runtatessani ylös, tuli jälleen sama vika takapäähän. Tällä kertaa ketju oli vielä tiukemmassa ja samoja toimenpiteitä siinä tehdessäni, ketju ei ihan niin helpolla lähtenytkään vaan piti jo hieman puukeppiä ottaa avuksi ja yrittää kammeta ketjua pois välistä. Kun vihdoin ketju sieltä irtosi (kun olin jälleen ketjun katkaissut ja vaihtajan irroittanut), aloin kasaamaan vaihtajaa paikalleen, niin vaihtajan kiinnitysruuvi ei enää pyörinytkään ilman väkivaltaa paikalleen.. Putsasin ruuvia vedellä huuhtoen ja kuraisilla&öljyisillä sormilla hangaten sekä myös vaihtajankorvakkeen kierteet putsaten. 15min ja taas homma oli paketissa. Edelliseen remppaan meni n. 20min. Pikainen vaihtajan säätöjen tarkistus ja kaikki näytti olevan ok. Ajaessa ketju tosin ei pysynyt sitten millään pienemmillä (=kevyimillä) vaihteilla vaan putosi aina hetken päästä raskaammalle. Voi möhnä siinä tuumailin ja otin myös ekat pannut kun yritin väistää takaa tulevia kuumakalleja. Pehmeään sammaleeseen onneksi tipahdin ja naureskelin itsekseni. Ohimenevät siinä kyselivät vointia ja kerroin kaiken olevan ok. No, kuskilla kyllä, mutta pyörällä ei. Nopeasti mättäältä ylös ja taas pyörän selkään ja alamäkeen. Tuohon Kinahmin laskuun päästelinkin sitten höyryjä tulos ihan tosissaan ja annoin palaa. Täysjoustolla välillä hyppyyttäen mukamas oikein DH-tyyliin. Hyvin kulki. Ajattelin, että saisin Jussin ja Peltsin kiinni. Eroa oli kuitenkin kertynyt ehkä n. 35-40min, joten se siitä. Otin huoltopisteiltä rauhassa syötävää ja juotavaa ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Hidas kierros tulee, mutta minkäs teet. Mutavellit ja muut hazardit eivät tietenkään nopeuttaneet ajamista, mutta ei se nyt tässä ongelma ollutkaan.

Reitti oli paikoin tällaista. Kuva: Instagram @ihmehiihtelija

Kinahmi II:n juurella ketju meni taas jumiin takapäässä ja silloin pääsi suusta jo iso perkele. Kevyimmät rattaat eivät olleet enää hetkeen pelittäneet, tai en uskaltanut niille edes yrittää vaihtaa ja siis tietoisesti vältin käyttämästä kevyimpiä vaihteita. Ihan niin kauaa ei enää remppaan mennyt, mutta kuitenkin. Kinahmi II:sta sitten ajellen niin pitkälle kuin nelosvaihteella pystyin ja loput oli muutenkin pakko tunkata. Ajoin pitkän tovin suosiolla isommalla eturieskalla (38 piikkinen) ja toivoin että edes sillä homma pelittäisi. Jotenkuten joo ja asvalttiosuuksilla pystyin jopa ajamaan kovaa. Ylämäissä onnea koitellen pudotin pienemmälle eturattaalle, mutta ihan kevyimmille en uskaltanut pistää. Pari jyrkempää mäkeä meni tunkaten ylös. Kyllä tämä tästä, ajattelin taas. Voimia oli hyvin, vaikka ilman lämpötila alkoikin hieman painamaan päälle. Piti riisua irtohihaa pois ja pitää pissatauko. Seuraavalla mutaosuudella ketju meni neljännen ja minun kisani viimeisen kerran jumiin. Siinä mutavellin keskellä päätin, että tämä ei enää jatku kolmannelle kierrokselle vaan jos maalialueelle pääsen ehjänä, niin leikki jää siihen. Pyörä taas ajokunnossa, osittain ja matka jatkui. Siinä viimeisen pari tuntia oli alaselkäkin ollut jo jumissa, lähinnä varmaan pyöräremppojen takia kun piti kykkiä pusikoissa. Yksi pitkänmatkan kuski tarjosi minulle mahdollisuutta käyttää hänen kylmäpakkaustaa maalialueen huollossa. Kiitin ja sanoin harkitsevani.
El Granden sain ajettua jollain tuurilla ylös, jopa pienilläkin rattailla, mutta alaselkään tuo punnertaminen sattui jo sen verran, että kivaa se ei ollut. Ennen loppulaskua yritin oikoa selkääni ja rentouttaa sitä, mutta kun loppulaskuun piti taas pudottaa perse lähelle takarengasta, niin alkoi taas kiristämään. Annoin laskun loppuosuuden tulla vapaalla enkä jarruttanut milliäkään. En pystynyt.
Kun kisa-alue lähestyi, hetken mietin, lähtisinkö vielä kolmannelle. Minulla oli ruhtinaalliset neljä minuuttia aikaa startata viimeiselle kiekalle.

Isolla rieskalla runnoen viimeistä kertaa maalialueelle. Kuva: TarjaK.

Kuittasin itseni kolmannelle kierrokselle ja pysähdyin puunvarjoon huoltolaatikkoni äärelle. Nousin pyörän selästä ja selkään sattui - se kramppasi. Reppu selästä hetkeksi selälleen makaamaan ruohikkoon. Ei hyvä. Nousin ylös ja yritin tutkia pyörääni ja takavaihtajan vikaa. Ei nähnyt mielestäni mitään outoa, joskin pienillä vaihteilla ketju ruksutti ja yritti pompata yli. Rajoitinruuvi oli säädetty ok. Mikä oli pielessä? Nousin etukumarasta pyörän luota ja selkää puristi. Tämä oli tässä. En lähde enää viideksi tunniksi tappelemaan voimansiirron ja mahdollisesti pahenevien selkävaivojen kanssa. Istuin puun alle takaisin, avasin huoltoboksini ja aloin syömään varaeväitä. Tein keskeyttämisilmoituksen ja suljin silmäni hetkeksi. En väsymyksestä, mutta pettymyksestä. Mutavellit lienevät tehneet tehtävänsä minunkin kalustolleni, joten ei auttanut. Toiseen kierrokseen oli palanut aikaa 5 t 10min, joka on helvetin paljon yli suunnitellun. Viimeinen kiekka ilman ongelmia olisi ehkä mennyt 4-5 tunnin haarukkaan, joten kaippa sitä olisi jollain ilveellä 13-14 tunnin loppuaikaan päässyt. Ei huvittanut eikä kiinnostanut. Olipa paska reissu. Leuka rintaan ja kohti mökkiä..

Ei nyt ihan noin vakavasti sentään asiaa pidä ottaa. Olisin voinut jättää kisan kesken jo aikaisemminkin, mutta päätin punnertaa 120km täyteen. Tyytyväinen olen tuohon, vaikka aikaa paloikin 8t 56min. Ei olisi ihan 120km kisassakaan päässyt TOP-20 sijoille... Hyvää kuitenkin tästäkin suorituksesta löytyy. Ekan kierroksen aika oli matkaan nähden hyvä, energiatasot olivat hyvät koko ajan eikä selkävaivoja lukuunottamatta kramppeja esiintynyt missään ja pyörä toimi muutoin tosi hyvin.
Se mitä jättäisin pois, niin aivan turhaa kantaa lisäenergiaa mukana niin paljoa kuin mitä nyt oli. Repun painokin saattoi edesauttaa selkävaivoja, kun en ole juomarepun kanssa ajanut pitkään aikaan. Hyvin olisi voinut ajaa yhdellä urheilujuomapullolla per kiekka, huoltopisteiltä vettä naamariin ja kiinteää ravintoa ja geeleistä loput energiat. Kevyeen ajoreppuun vain pakolliset huoltotarvikkeet ym. kevyttä.

Kiitokset kanssakisailijoille ja isot peukut kaikille 180km maaliin ajaneille! Reitti oli tänä vuonna todella haastava, ihan jokaiselle. Välillä nämä menevät näin. Ensi vuonna taas uudestaan ja vähintään 120km ellei jopa 240km.

Kesäloma on nyt alkanut ja on hyvää aikaa punoa uusia juonia sekä vähän lomailun ohessa treenatakin.

Hyvää kesää!

Jani