Polkujuoksua Rukalla - NUTS Karhunkierros 31km

Pari viikkoa on taas mennyt edellisestä blogikirjoituksesta. Kuluneeseen viikonloppuun kiteytyy erittäin hyvin se, millaista kehitystä kestävyyspuolella on minun kohdallani tapahtunut.

Pari mennyttä viikkoa on treenattu niin juoksua kuin myös maastofillaria. Treenimäärät ovat olleet 14-15 tunnin paikkeilla. Juoksutreenit ovat painottuneet pääasiassa kisavauhdin/nopeuskestävyyden hakemiseen ja pyörällä olen tehnyt pk1-pk2 harjoitukset sekä yhden ns. ylipitkän lenkin (4,5 tuntia).
Tekemisen rentous on jo iskostunut hyvin pääkoppaan sekä muutenkin kehoon. Osaan mielestäni ottaa rauhalliset treenit oikeasti rauhallisesti ja ne muutamat kovat treenit viikolla, olen pyrkinyt tekemään jämäkän terävästi - ei siis mitään poskien läpsyttelyä.
Kelit ovat olleet hieman arvoituksellisia ja hyvin epävakaista on ollut viikosta toiseen. Oikeastaan vasta nyt loppuviikosta alkoi näyttämään kesäisemmältä, joskaan viikonloppuna Rukalla oli ihan toisenlainen meininki.

Kyseessä oli ensimmäinen kilpailuni polkujuoksussa ja niinkin helpoissa maisemissa kuin Rukalla ja siellä Karhunkierroksen vaellusreitillä. NUTS Trail Running Karhunkierroksen matkasarjoina olivat 160/80/53/31/8 km matkat, joista minä starttasin 31 kilsalle. Sinänsä hyvä, että päädyin ilmoittautumaan tuolle 31km matkalle, enkä alunperin miettimälleni 53 kilsalle, sillä tuolle lyhyemmälle matkalle oli kyllä saatu puristettua tiiviiseen pakettiin kaikki se, mitä Karhunkierros ja ns. "tunturijumppa" tarkoittaa. Reitillä oli siis nopeakulkuista polkua, kivikkoa, juurakkoa, paljon portaita ylös- ja alaspäin, pitkospuuta, riippusiltoja, suota, kurakkoa ja tunturien huipuilla myös lunta.

Oma valmistautuminen oli sujunut hyvin kevyine tankkauksineen ja tasaisesti pitkin viikkoa treenaten kevyesti. Perjantaina matkustimme kuuden hengen juoksuporukalla Rukalle. Automatka oli pitkä ja paikat toki siinä istuessa puutuivat. Sopivat tauotukset kuitenkin tekivät hyvää ja matka Rukalle sujui yllättävän joutuisasti.
Paikanpäällä kävimme hakemassa kilpailunumerot ym. oheistarvikkeet sekä katsastimme hieman myyntikojuja, joissa oli myytävänä kaikkea mahdollista juoksuun ja eritoten polkujuoksuun liittyvää tavaraa - kenkiä, takkeja, paitoja, juomareppuja, kompressiotuotteita ym.

Perjantai-iltana kävimme porukassa vielä syömässä keittoaterian, tsemppaamassa 160km juoksijat matkaan sekä hieman myöhemmin kävimme kolmen juoksijan voimin lyhyellä availevalla lenkillä. Kaikki oli ok, varusteet ok ja ei muuta kuin unta palloon.

Lauantaiaamu valkeni sateisena, juuri ennusteiden mukaisena. Vettä satelisi koko päivän enemmän tai vähemmän. Meidän porukasta olin ainoa 31 kilsalle starttaava, joten yhteisen aamupalan jälkeen 53 kilsalle starttaavat lähtivät kahdeksan pintaan linja-autoon ja kyyditykseen omalle starttipaikalleen. Minulla oli omaan kuljetukseen aikaa vielä kolmisen tuntia, joten palasin takaisin majapaikallemme ja otin rennosti.
11.30 lähti 31km sarjalaisten kuljetus lähtöalueelle, pienen Karhunkierroksen alkuun (tai loppuun, mitenpäin sen nyt käsittää). Vettä satoi, välillä kaatamalla, välillä vain tihuttaen. Fiilis oli hyvä, ei palellut kaikki oli kunnossa. Pienen lämmittelyn aikan kävin katsomassa ensimmäisen riippusillan paikan, joka siis ylitettiin heti alkumetreillä.

13.00 startattiin matkaan vesisateeseen ja kohti liukkaita pitkospuita ja portaita. Startista kerkesi rykäisemään tiukan 50 metriä kiihdytystä ja ensimmäiset portaat oli jo kipitettävänä alaspäin, siitä pitkospuille ja perään jyrkkä portaikko ylöspäin. Heti kohta mentiin taas portaita alaspäin ja taas vähän ylöspäin. Juurakko-kivikko-settiä muutama metri ja ensimmäinen riippusilta oli ylitettävänä. Silloille sai mennä kolme kerrallaan, joten tässä vaiheessa oli hyvä olla hyvissä asemissa jatkon kannalta. Seuraavalle riippusillalle sai mennä yksi kerrallaan ja kolmannelle sillalle ei sitten vahtia ollutkaan ja porukka meni melko huoletta perätysten pienin juoksuaskelin. Aiemmilla silloilla piti kävellä.

31km startista. Minä vihreässä takissa. Kuva: Samba Trail Running

Liimauduin kahden naisjuoksijan vauhtiin, kun meno tuntui olevan minulle sopivan reipasta. Keskivauhti oli 5:20-5:35 vaiheilla ja 6:00 - 7:00 hitaimmissa kohdissa, joissa oli paljon kiipeämistä portaikoissa ym. Etenimme todella hyvää vauhtia ja pääreitin yhtymiskohdan jälkeen oli edessä pitkämatkalaisia ohitettavina. Kaikista pääsi hyvin ohitse ja joillekin siinä toivottelimme tsemppiä.
Ekaan 10 kilsaan meni n. 58 minuuttia ja ottaen huomioon melko hitaat osuudet, ihan kelpo vauhtia olimme pitäneet. Väliaikapisteellä olin 13. reilu sadan juoksijan joukosta.

Sitten tapahtui jotain. Vatsassa alkoi vääntää ja vain pari kilsaa ekan huoltopisteen jälkeen tuli pakottava tarve siirtyä sivuun "tarpeille" - vatsa oli aivan sekaisin. Oksennusta ei onneksi tullut, mutta vatsaan sattui. Minuutteja siinä paloi tehokkaasti ja porukkaa lappasi ohitse. Onneksi olin varautunut wc-paperilla, sillä muutoin olisi ollut ns. kirjaimellisesti paska keikka..
Takaisin polulle juoksemaan ja meno tuntui ihan hyvältä taas, kunnes parin kilsan jälkeen sama juttu! Siinä vaiheessa, siinä ripuloidessani mietin, että eiköhän tämä ole tässä. Mahaa väänti ja huomasin, että sykkeetkin alkoivat laskemaan reippaasti. Minuutteja paloi jälleen. Ei auttanut nurista. Minä en luovuta. Jatkoin hetken matkaa kävellen ja kevyesti hölkäten. Sykkeet olivat pk1-tasolla ja neste ei maistunut eikä geelit. Onneksi olin juoksutoveriltani saanut aamulla merisuolarakeita, joita päätin kaivaa juoksurepusta ja niitä imeskellen ja väkisin nestettä juoden alkoi homma helpottamaan. Yhden kerran jouduin vielä pysähtymään tarpeille, mutta sen jälkeen juoksu alkoi taas kulkemaan.

Sain yhden pienen porukan juostua kiinni, josta osa oli 53km ja osa 31km matkalla. Siinä pääsin hyvään imuun ja juokseminen alkoi taas maistua. Suorastaan v*tutti tuo vatsan oireileminen ja sen takia menetin reilusti aikaa. Pääasia kuitenkin oli, että pystyin jatkamaan ja olo koheni koko ajan. Neste alkoi imeytymään ja kun viimein 26km kohdalla oli viimeinen huoltopiste, vedin kaksin käsin sipsejä, vettä sekä pienen tilkan RedBullia, jota ko. pisteessä oli tarjolla.

Siitä alkoikin sitten kapuaminen Valtavaaran huipulle, joka oli todella raskas nousu. Parasta kuitenkin oli, että vaikka tuo nouseminen hapotti, vaaran laella hapot poistuivat melko nopsaan ja pystyin jatkamaan juoksemista hyvällä sykkeellä. Alamäet menivät todella helposti, joskin jyrkät kalliolouhosmaiset pudotukset olivat myrkkyä etureisille. Vaarojen väleissä oli aina hetken tasamaata ja pääsin juoksemaan ihan tosissaan. Viimeinen 5-6km reitistä on käytännössä pelkkää ylämäki-alamäki-settiä, joten hirveästi ei päässyt jalkoja lepuuttamaan vaan aina ylämäen jälkeen oli melkein heti alamäki ja taas ylämäki. Tuolla huipulla tuli myös aivan järjetön raekuuro sekä puuskainen tuuli, joka meinasi viedä mennessään rinteen reunalta alas. Yhtä nopeasti kuin raekuuro alkoi, loppui se myös tosi nopsaan. Sitten alkoi muutaman kilsan osuus nopeavauhtista kovapintaista hiekkapolkua ja siinä pääsin ja ennen kaikkea jaksoin vielä juosta ihan reipasta vauhtia.

Rukatunturille kiipeäminen oli tosi raskas. Ensin laskettelurinteen tykkilumimössössä muutama kymmenen metriä, sen jälkeen tuhkakivipolkua todella jyrkkään ylämäkeen ja lopuksi vielä kymmenittäin porrasaskelmia. Tuossa vaiheessa millään muulla ei ollut enää väliä, kunhan vain maaliin pääsisin. Siinä viimeistä nousua edetessäni tarjosin yhdelle pitkän matkan juoksijalle vielä vettä pullostani, kun hänellä oli juomat loppuneet jo tunti sitten. Meno näytti tosi vaikealta, joten tottakai miestä autettiin mäessä (kirjaimellisesti!).

Maaliin pääsin ajassa 4:26:09, joka oikeutti 27. sijaan miesten sarjan 101 maaliin päässeen joukosta. Vaikka vatsavaivat harmittivatkin kovasti, olen silti tyytyväinen maaliin pääsemisestä ja vielä ihan kohtuullisessa ajassa. Parisenkymmentä minuuttia minulla paloi noihin puskareissuihin, joten lähelle neljää tuntia ehkä olisin saattanut pystyä. Sateinen keli ja kylmä tuuli pakottivat siirtymään mökin lämpöön ja suoraan saunaan. Märkiä vaatteita riisuessani iski aivan järjetön paleluhorkka, joka onneksi kuitenkin saunan höyryissä helpotti. Olo oli raukea.

Juoksuporukastamme kaikki juoksivat maaliin ja saimme myös hienosti menestystäkin. Miesten sarjassa 53 kilsalla Tomi Mikkola oli kolmas ja naisten 53 kilsalla Piia Siitonen oli toinen. Miehissä myös Anssi Auvinen ja Tero Pelkonen sijoittuivat hienosti, Anssin ollessa viides ja Tero yhdestoista.
Myös naisten sarjassa oli hienoja tuloksia kaikkien juostessa 20 parhaan sakkiin. Huikealta 160km matkalta maaliin asti pääsi myös Antti Korttinen ajassa 35t 36min. Käsittämätöntä sitkeyttä! Respect!

Viralliset tulokset tästä: Klik

Huikea reissu, hienoa porukkaa ja yleensäkin koko tapahtuma oli upea! Maaliin tullessani sanoin, että "Pitikö tällaiseenkin nyt lähteä?", niin kyllä piti! Ensi vuonna uudestaan ja pidemmälle matkalle.

Vanhaa sanontaani toistaen, tästä on hyvä jatkaa. Nyt on pari viikkoa kisataukoa ja seuraavana on sitten vuorossa jälleen maastopyöräilyä, Laajavuori XCM 80km. Siitä tuleekin taas varsin mielenkiintoinen reissu.

Jani