Maastokisakausi avattu - Railakkaan rankkaa rallia!

Näin se tämän kauden ensimmäinen maastopyöräkisakin on ajettu. Oma vauhti oli täysi arvoitus, mutta ihan hyvinhän tuo loppujen lopuksi kulki, reisikrampeista huolimatta.

Kuraa, märkää ja lihaskramppeja

Kuvateksti kertoo lyhyesti päällimmäiset tunnelmat viikonloppuna ajetusta PeurunkaMTB 4-satasesta. Keli oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen - jos jotain hyvää siitä keksii, niin ainakaan ei ollut liian kuuma. Vettä satoi käytännössä koko ajan. Välillä tihuttaen, välillä ihan reilusti. Märkää oli riittävästi ja mikä parasta, sitä aina niin mukavaa kuravelliä - suklaisen löllyävää kuravelliä, jonka seassa uiskenteli kivenmurikoita väijyen rengasrikkoja.
No, siinä ne huonot puolet, joille ei mahda mitään ja olosuhteethan ovat kaikille samat. Oma kisa lähti käyntiin kuin tykin suusta ja kerrankin sain hyvän startin päästen kiihdyttämään kärkijoukon imussa. Terävimmän kärjen vauhtiin ei ollut mitään asiaa, mutta hyvin siinä ensimmäisissä nousuissa pääsin jo todella helponoloisesti runnomaan monen kuskin ohitse. Ensimmäisille kapeammille osuuksille pääsin hyvissä asemissa ja mikä parasta, vahvalla jalalla. Kisan rata on kierrokseltaan 22km ja sitä ajettiin 1-3 kierrosta, riippuen miten rankasti halusi itseään piiskata. Itse olin ilmoittautunut täydelle matkalle ja eka kierros menikin hyvällä vauhdilla 1t 10min. Tokalle kiekalle lähtiessäni kävi jo mielessä, että tämähän menee 3,5 tunnin haarukkaan tällä vauhdilla. Kakkoskierroksella ajettiin hyvässä porukassa noin puoli kierrosta, kunnes siitä tipahti joku kyydistä. Kurakivikkoalamäet menivät lentämällä alas ja Cube vikisi alla. Tällä kertaa tekniikka kesti hyvin eikä tarvinnut pyörän takia harmitella. Kakkoskierroksen lopulla irtosin pienestä porukastamme ja ajoin pitkälle kolmatta kierrosta näkemättä ketään, ohitellen hitaampia sekä puolimaratonin ajajia. Kolmoskiekan alussa alkoivat reisikrampit vaivaamaan tosissaan ja niitä oli ollu pitkin kakkoskiekan loppuakin jo hieman. Radalla on neljä todella jyrkkää ylämäkeä ja niihin runnoessa reisiin sattui ihan vietävästi. Pari ylämäkeä piti mennä juosten ylös, jotta jalat saivat muuta puuhaa. Krampit helpottivat, mutta pian aina palasivat kun piti enemmän voimaa työntää polkimille. Viimeinen huoltopiste tarjosi suolakurkkuja, joista toivoin saavani vielä pikaisen avun viimeiselle 5-6 kilometrille. Viimeiset mäennypyt runnoin putkelta ja jotenkin kummasti viimeinen alamäkivoittoinen kilometri tulikin hurjaa vauhtia.
Maalissa pelotti laskea jalat polkimilta maahan kramppien pelossa, mutta niinpä ei käynytkään. Silti olo oli ihan puhki ja kaikki ylimääräinen energia jäi reitille. Loppuaika 66km ja 1350 nousumetrille oli 3:48:10 ja se oikeutti M40-sarjan 16. sijaan. Sarjassa kuskeja oli nelisenkymmentä, joista osa keskeytti. Keskeyttäneitä oli muissakin sarjoissa, teknisten vikojen tai voimien uupumisen takia. Reitti on siis todella kova ja kysyy vahvaa jalkaa, ja ennenkaikkea kestävyyttä. Mukana oli myös Suomen huippukuskeja ja heistä kukaan ei päässyt alle kolmen tunnin tuota täyttä matkaa. Ei varmasti ollut helppoa heilläkään. Keli, sulamisvedet ja kurakot sekä järkyttävät nousut tekevät tästä kisasta rankan. PeurunkaMTB:n reitti on silti jäätävän hyvä ja tarjoaa todellista maastopyöräilyä sitä haluaville. Tässä kisan lopputulokset.

Treeniviikko sujui maltillisesti ja kisaan pääsin tuoreilla jaloilla. Hyvä niin ja tästä taas oppii paljon asioita, jotka muistetaan taas seuraavissa koitoksissa. Kahden viikon päästä onkin Karhunkierroksen juoksu ja siellä "sprinttimatka" 31km. Oulankajoki tulvii tällä hetkellä melko pahasti ja on katkonut reitin parista kohtaa. Eiköhän parin viikon sisään tulvat helpota ja siellä päästään kisailemaan.

Tässä lyhyt klippi tämän päivän polkupyrähdyksestä:

Tsemppiä treeneihin toivotellen,
Jani