Hiihtokausi paketissa - Pyörätreeniä ja juoksua kehiin

Minulle tämän hiihtokauden viimeinen kisarutistus käytiin viime viikonloppuna Keski-Suomen maisemissa Äänekoskella, jossa kisailtiin Keskussairaaloiden väliset SM-hiihdot henkilökohtaisilla matkoilla sekä viesti. Tulos oli varsin hyvä, mutta mikä parasta, maksimitreeninä ko. suorituksesta tuli erinomainen.

Kuluneen viikon käytin vain ja ainoastaan tuohon viime lauataiseen kisaan valmistautumiseen. Joitakin asioita saatoin ehkä tehdä hieman väärin, joskaan vauhtiin ne eivät sinänsä vaikuttaneet.
Listaan tähän ensin valmistautumisviikon treenit:

• MA - Juoksu, pk1-pk2 aamulla 32min + iltapäivällä 30min + 30min kuntopiiriä.
• TI - Kisaan valmistava hiihtoharkka, 60min. Todella raskaassa kelissä ja huonolla luistolla 30min alkuverkkaa tasaisesti vauhtia kiihdyttäen, jonka jälkeen 10min vitosen kisavauhtia (anaer-mk). Loppuun 30min verkkaa. Työmatkapyöräilyä yht. 50min.
• KE - Pyörää, aamulla 40min pk1 + iltapäivällä 30min pk1 + 20min kevyttä lihaskuntoa.
• TO - LEPO + yht. 50min työmatkapyörää.
• PE - Juoksu, kevyen rento 30min, jossa 5x100m vedot sekä kotona venyttelyt. 45min niska-hartiahieronta
• LA - Hiihtokisa, 5km vapaalla, loppuaika 15:58, kilpasarjan hopeaa
• SU - LEPO

Alkuviikko sujui varsin hyvin ja tuo tiistaina tekemäni kova harkka, kelistä huolimatta oli varsin onnistunut. Luisto oli todella huono, joten vauhtia ei liiemmälti irronnut (vain n. 16km/h), mutta sykealueet toteutuivat tosi hyvin. Myös palautteluvaiheessa syketaso laski hyvin sinne pk-lukemiin.
Perinteisen keli olisi ehdottomasti ollut, mutta kun ei pertsavälineitä ole ja tuleva kisakin oli vapaalla, niin eipä ollut valinnan varaa. :)
Perjantaille asti homma oli ihan paketissa, joskin torstaina alkanut kurkkukipu hieman jänskätti, mitä tuleman pitää. Tullako kipeäksi vai ei. No, kurkussa kyllä näkyi "aftoja", ns. rikkeymiä, joita minulla herkästi tulee mm. tomaatista ja tuoremehuista, mutta perjantai-iltaan mennessä kurkkukipu tuntui jo enemmänkin flunssakivulta. Olin varannut perjantai-illalle vielä niska-hartiahieronnan, joka ehkä saattoi orastavaa tautia hieman siivittää ja näin ollen lauantaiaamuna olo oli tukkoinen, kurkku kipeä, mutta kuitenkin vielä hiihtokuntoinen.

Paikan päällä Äänekoskella oli sopiva keli. Ei satanut mitään, latu melko liukas, joskin paikoin hieman kostea ja lämmitellessä tuntui, että joissain kohden suksi imi kiinni. Kuivemmissa kohdissa suksi luisti tosi hyvin. Alkulämppää reilu puolituntia antoi voinnista ihan hyvän kuvan ja normaalisti starttasin (väliaikalähdöt), vaikka vähän kiire meinasi lähtöviivalle tulla.
Kovalla tykityksellä lähdin liikkeelle ja lähtösuoran eka mäenkinkare meni Wassulla heittämällä ylös ja juuri vähän ennen nypyn huippua, oikean sauvani hihna aukesi ja jouduin puristamaan sauvaa ihan tosissaan kädessä, ettei vauhti hyydy. Nopeasti sauvan hihna kiinni ja tykitys jatkui. Reitti jatkui nousujohteisesti eli pieneen ylämäkeen piti kokoajan survoa. Joku vähän jyrkempi nyppykin siihen vielä mahtui, mutta niitä ei siinä vauhdissa oikeastaan edes huomannut. Ensimmäinen ainoa huilikohta oli n. 1,5km kohdalla, kun reitti laskee ja kääntyy jyrkän 180 astetta vasempaan ja takaisin kohti kisa-aluetta. Luisto oli tosi hyvä ja reitin ainoaan jyrkempään nousuun tulin tosi hyvin. Katsoin myöhemmin hiihtodataa, että ekaan 3 kilsaan tulin n. ajassa 8:50. Lasku kisakeskuksen nurkalle ja siitä kurvattiin takaisin suht samalle reitille lisä 2km lenkille. Tuossa vaiheessa juuri ennen miesten kilpasarjan starttia alkanut pyryttävä tiskirättilumisade kovan tuulen säestämänä alkoi vaikuttaa ainakin minun sukseeni ja luisto alkoi pikkuhiljaa kadota. Vaikka kuinka punnersin ja mielestäni pidin sitä samaa hyvää tekemistä yllä, suksi ei vain luistanut. Puoli minuuttia perääni lähtenyt hiihtäjä hiihti minut kiinni viimeisen kilsan alkaessa ja hän sanoi loppulaskussa saavuttaneensa minua reilusti - kaverin suksi toimi siis paljon paremmin. Tykitin lopun vielä minkä sillä suksella pääsin armottomasti piiskaavasta lumisateesta ja tuulesta huolimatta ja ylitin maaliviivan ennen häntä. No, väliaikalähtö ja hän vain pari sekkaa minun perässä maalissa takasivat hänelle voiton. Kerrottakoon, että vastus ei suinkaan ollut mikään perushiihtäjä vaan pitkän linjan konkari ja todella paljon maratonmatkoja hiihtänyt ikämies. Huonolle en siis hävinnyt. :)

Hetki ennen starttia

Kokonaisuutena itseltäni erinomainen hiihto pienestä flunssasta huolimatta ja mikä parasta ja kuten olettaa sopii, suoritus meni anaerbisella ja maksimialuekin alkaa sieltä pikkuhiljaa kaivautumaan. Vaikka vauhti tuolla viimeisellä parilla kilsalla vähän hyytyi, en laittaisi sitä jaksamisen piikkiin vaan huonon suksen (=suksi kokonaisuudessaan). Suksenihan on melko peruskauraa, aktiiviharrastajan Atomic ja ensi kaudelle tuohon asiaan tehdään muutos. Uusia suksia täytyy nyt siis alkaa katselemaan. Toki viimeisillä sadoilla metreillä kroppakin huusi jo maaliviivaa, mutta mitään totaaliuupumusta ei tullut.

Kisan ja palkintojen jakamisen jälkeen kävimme perheen kanssa vielä Äänekosken uimahallissa lillumassa ja sitten vielä Hirvaskankaan ABC:lla syömässä. Päivä oli paketissa ja valitettavasti iltaa kohden flunssani alkoi pahenemaan ja sain kamalan kumisevan yskän, joka sattui keuhkoihin tosi paljon aina yskiessä. Keuhkot eivät siis oikein tykänneet tuosta kovasta vedosta ja näin ollen pienen lämpöilynkin takia, sunnuntainen viesti-hiihtoni jäi väliin. Onneksi kuitenkin paikkaaja oli olemassa ja Jyväskylän porukka hiihti hienosti sm-hopeaa!

Mitalit

Hiihtokausi on nyt tältä kaudelta siis paketissa, vaikka lumia nyt ehkä vielä hetkeksi riittäisi. Päätavoitteet tälle kaudelle ovat kuitenkin maastopyöräilyssä ja erityisesti Tahkon 180km rutistuksessa. Nyt kun tuota koitosta ajattelee, alkaa se kieltämättä jo vähän jänskättämään. Kalustokin on vielä hakusassa, lähinnä sen takia, että vanha kilpuri pitäisi saada alta pois (Cube LTD Race olisi myynnissä, vink vink), ennen kuin uutta uskaltaa laittaa tilaukseen. Jos myyntitilanne näyttää huonolta, niin sitten toki vuokrakalustokin voi tulla kyseeseen tai sitten vedän setin tuolla jäykkäperällä. Tahkon reitti ei ole niin paha ajaa jäykkäperälläkään, etteikö se onnistuisi, mutta kolme kiekkaa voi jo alkaa tuntumaan takalistossa. Olen toki ajanut tuolla Cubella pitkiä matkoja ennenkin ja pahassakin ryteikössä, joten mahdoton tuo Tahkokaan ei sillä ole. Taloudellisempi kropalle täysjousto silti olisi. Katsotaan, miten tämä hankintaprojekti tästä etenee.

Seuraavia "kovia testejä" oikeastaan onkin vasta huhtikuulla Karhu-viestin muodossa eli tuo legendaarinen Raumalta Poriin maantieviesti. Yksi osuus on n. 5-9km, joten pikapyrähdys on kyseessä ja toimii varsin hyvin hapenottoa kehittävänä, jollei muuta. Seuraavina sitten JKU:n järjestämä Kuokkalan kirmaisu 25.4. ja 9.5. olisikin tarjolla maastopyöräkauden avaus Peurunka MTB 4satanen.

Näin tämä kevät tästä etenee. Nyt kuitenkin kisavapaata kuukauden verran, jonka aikana kehitetään peruskestävyyttä ja lihaskuntoa. Kaikki on kuitenkin nyt hyvällä mallilla ja hyvin mielenkiinnolla odotankin mm. tuota maastopyöräkisailun aloitusta sekä sen jälkeen Karhunkierroksen polkujuoksua Rukalla. :)

Kesää kohti,

Jani