Mennyt viikko kului kevyellä otteella tiistain kovaa harkkaa lukuunottamatta, jolloin kävin valmentajan kanssa hiihtämässä mk-treenin Savoniaa silmällä pitäen. Kropasta löysät pois sykkeitä herätellen. Treeni oli kova ja se tuntui kropassa pari päivää, joten keskiviikon ja torstain kevyiden päivien jälkeen perjantain lepo oli ihan tarpeen. Lauantaina kävin juoksemassa illansuussa 30min kevyttä, jonka aikana tein 6x10sek. kiihdytykset. Kaikki tuntui olevan ok ja pientä jännitystäkin ehkä ilmassa.
Sunnuntain Savonia-hiihto oli minulle tämän kauden toinen hiihtokisa ja matkaltaan vähän aiemmin ollutta Jyväskieppiä pidempi. Matkana oli 40km vapaalla hiihtotavalla ja tällä kertaa käytin sukset voitelussa ammattilaisella. Ihan niin paljoa en omiin voitelutaitoihin luota, että olisin itse voitelut tehnyt noin pitkään hiihtoon. Starttasimme kaverini kanssa 9.00 aamulla matkaan kohti Mikkeliä. Pakkasta oli yön aikana kehittynyt ihan kivasti ja tien päällä mittari näytti välillä -15 astetta. Hieman arvelutti, kuinka suksi luistaisi kipakassa pakkasessa, mutta onneksi pakkanen alkoi lauhtumaan kisapaikalle saavuttuamme ja kelikin alkoi tuntumaan jopa lämpöiseltä auringon paistaessa. Teimme lyhyen lämmittelyjuoksun, jonka jälkeen kamojen vaihto ja pikainen kokeilu suksilla. Luisto oli todella hyvä eikä kuiva pakkasilma tuntunut pahalta. Kun menimme katsomaan lähtöpaikkaa, hieman "aloittelijoina" totesimme kärkipään lähtöpaikkojen olevan jo varatut ja näin ollen ainakin minä jouduin melko keskeltä starttaamaan. Kaverini oli minua fiksumpi ja lähti reunasta, josta myös lähtöhetkellä sai selvästi paremman kiihdytyksen.
Tasan 12.00 startattiin matkaan, vajaa 300 hiihtäjää, kukin omalla tyylillään ja vauhdillaan. Letka liikahti melko verkkaiseen liikkeelle ja kun eteenpäin katselin, kärki painoi jo vimmattua vauhtia, minä vasta yritin edessä ja sivuilla menevien lomassa luovia edes jollekin vapaalle väylälle. Heti kun pikkaisen pääsin kiihdyttämään, joku jo kiilasi sivusta eteen ja kun leveähköltä alkupätkältä haarauduttiin kapeammalle väylälle, alkoi järkyttävä sumputus ja sen myötä töniminen, suksille hiihtely ja sauvoilla huitominen. Kieltämättä hieman siinä jopa nauratti, kun porukka oli niin tosissaan tämän homman kanssa ja annoinkin hätäisimpien mennä ohitse. Letka siinä sitten kuitenkin asettui niin, että jonossa oli hiihdettävä - ohittaa et voinut, ellet väkisin tunkenut jostain raosta silläkin uhalla että kaadut itse tai saat sauvasta. Takaa tuli niin kiroilevia naishiihtäjiä kuin latua huutavia vanhuksia. Sori. Huono sanavalinta ehkä, mutta näin se oli. Ensimmäinen 6,5km meni ihan täysin sumpussa ja kello tikitti. Eka kymppi meni 31 minuuttiin, kun kaverini meni reilusti sen alle.
No, ei tilanne ihan noin huono ollut koko kisaa, vaan sitten kun jono siitä alkoi leviämään ja baana levenemään, pääsin jopa oikein hiihtämäänkin. Wassua pääsi hiihtämään ihan tosissaan ja mikäs siinä oli lentäessä kun luistokin oli tällä kertaa aivan loistava! Kiitos Samille hyvästä työstä! Baanat olivat loistokunnossa ja vain joissain pienissä mäennypyissä oli hieman jäätä ohuen lumikerroksen alla. Luisto oli sen verran hyvä, että ladulla laskiessa sain edessä menevät kiinni joka kerta ja piti hypätä ladulta pois, jottei kolaria tulisi. Kovavauhtisimmassa laskussa (56km/h) ekalla kierroksella sitten laskin edessä menevän suksien päältä, hieman, ja kaaduin kovasta vauhdista persiilleni - ja sattuihan se. Tuntui, että peräsuoli olisi revennyt (?), mutta ei auttanut jäädä maahan makaamaan vaan ylös ja kiihdyttämään ylämäkeen. Siinä oikeastaan olivat vastoinkäymiset koko kisalleni ja sitten alkoi hiihtäminen. Suksi suorastaan lensi ja sain äsken kaatuessani minut ohittaneet pian kiinni ja menin ohi ja jatkoin samalla vahvalla suksella eteenpäin. Seuraavat ylämäkivoittoiset kympit menivät 35min ja 33min, joista tuolle viimeiselle kokonaiselle kympille latasin jo ihan hyvää kyytiä. Selkiä tuli pikkuhiljaa vastaan ja jälleen tunsin, että ylämäissä olin vahva. Reitillä oli yksi ainoa vähän pidempi ja jyrkempi ylämäki, jonka aikana pumppasin kolmen hiihtäjän ohitse. Tällä kertaa latua/baanaa sai vapaaksi kun pyysin ja kun mäen päällä vilkaisin taakseni, ei sieltä ainakaan heti perässä ketään ollut tulossa. Toistamiseen tuossa kovavauhtisessa laskussa tulin todella lujaa, tällä kertaa kaatumatta ja vastamäkeen nousin melkein itsekseen. Fiilis oli hyvä ja kun matkaa oli n. viisi kilsaa jäljellä ajattelin vielä vähän puristaa lisää tehoja. Tuo vitonen, vaikka suht tasamaata olikin, tuntuikin sitten kaikkein kovimmalta ja maalisuoralla ei enää jaksanut puristaa yhtään.
40km matkalta tulin maaliin ajassa 2:07:56, joka osui tavoitteeseeni (2:00 - 2:30 väliin) ja olen siihen tyytyväinen. Harmittamaan jäi tuo alun hidastelu ja mietinkin, olisinko pystynyt puristamaan alle kahden tunnin (no, tietenkin olisin!) ja siksi vähän jäi hampaankoloon asioita. Parasta suorituksessa oli kuitenkin tasainen, mutta kiihtyvävauhtinen hiihto kohtuullisen hyvällä tekniikalla. Siinä sumpussa hiihtäessä tekniikan kanssa oli vaikeaa, mutta sitten kun pääsi selville vesille, niin homma toimi hyvin ja hiihtäminen tuntui rennolta. Positiivista on myös energioiden riittävyys, sillä en mitään isompaa tankkausta tehnyt ennen kisaa ja juuri ennen starttia käytin yhden energiageelin toisen geelin ollessa vain mukana hiihtäessä. Huoltopisteitä oli n. viiden-kuuden kilometrin välein ja niistäkin pari jätin väliin. Maalissa vointi oli uupunut, mutta ei rikki-poikki-katki.
Opittua:
Massahiihdoissa, varaa lähtöpaikka ajoissa - vältät ehkä alkurysiksen. Ole röyhkeämpi, ei kuitenkaan törkeämpi = Röyhkeästi vain alkukiihdytykseen ja hakemaan vapaata baanaa, jotta pääsee heti hyvään vauhtiin. Paljon helpompi hiihtää, kun ei tarvitse varoa sitä isoa massaa ympärillä.
Hyvä hiihto tämä oli ja pääasiassa jäi vain hyvää kerrottavaa, koko tapahtumasta muutenkin. Eipä ole vähään aikaan päässyt hiihtämään noin upeilla baanoilla ja oikeasti luistavilla suksilla!
Seuraavaksi vähän kevennellään ja teemme perheen kanssa reissun Teneriffalle. Siellä nautitaan auringosta ja touhutaan perheen kanssa kaikkea mahdollista. Lenkkitossut lähtevät myös mukaan, jottei ihan pääse ote lipsumaan. Loman jälkeen aletaan sitten valmistautumaan Keskussairaaloiden sm-hiihtoihin, jossa ladataan henkilökohtaisena matkana vitonen täysillä!
Etelän lämmöstä jo haaveillen,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti