Kestävyyttä kuntoliikkujan tavoittein: Flunssaa ja Jyväskieppiä

Tämän vuoden/kauden ensimmäinen kisa on kisattu ja kyseessä oli siis Jyväskiepin 25km vapaan hiihtotavan kilpailu. Treenattu on kovaa, mutta tällä kertaa päälle iskenyt flunssanpoikanen ja huono luisto jarruttivat menoa. Ihan hyvään lopputulokseen silti pääsin, mutta vähän jäi silti hampaankoloon..

Tämä viikko on ollut melko takkuinen, johtuen ehkä kokonaisrasitustilasta tai keskiviikkona päälle puskeneesta flunssasta - ehkä molemmista. Jyväskiepin hiihto ei sinänsä ennakkoon jännittänyt, sillä olen suurin piirtein tiennyt kuntotasoni, mutta massahiihtotapahtumana ensimmäinen, ikinä, aiheutti ainakin näin tapahtumapäivänä oman pikkuisen kutinansa. Hyvässä mielessä.

Viime viikonlopun hiihtohurjastelut tuntuivat maanantaina vielä kropassa, joskin maanantain kaksi juoksulenkkiä tuntuivatkin suhteellisen helpoilta, kevyiltä. Tiistaina tein kovan hiihtoharkan, ns. valmistavana kisaa varten. Tuossa jo ehkä oli jotain taudin tynkää ilmassa, Maksimialueen veto jäi vähän vajaaksi, osittain eteen tulleiden hiihtäjienkin takia. Eipä siinä, ihan ok tuo harkka meni muutoin, mutta keskiviikkona heti aamusta vointi oli todella väsynyt ja päätinkin pitää perjantaille ohjelmoidun lepopäivän keskiviikkona. Iltaa kohden alkoi flunssan oireet puhkeamaan ja torstaina oli jo kurkku kpeä, nenä tukossa ja väsymystä. Ei kuitenkaan kuumetta. Torstaina pidin myös kevyemmän päivän ja ajelin fillarilla vähän pidempää työmatkaa saaden näin pk-treeniä sille päivälle. Perjantaina aamusta olo oli vielä vähän tukkoinen, mutta juoksin kuitenkin aamulla reilu puolen tunnin lenkin töihin. Päätin pitää lopun päivää lepoa ja tehdä vain liikkuvuusharjoittelua ja venyttelyä illalla. Säästellen edelleen kohti sunnuntaita, lauantaina ulkoilin ja tein puolen tunnin availevan juoksulenkin kiihdytyksineen. Juoksu kulki ihan ok eikä 10 sekunnin vedotkaan tunteet pahoilta. Jonkinlainen väsymys lihaksissa kuitenkin painoi. Tauti ehkä. Lauantai meni kaikkine muine touhuineen levätessä ja latautuessa sunnuntain hiihtoon.

Jyväskiepin kisapäivä oli tänään sunnuntaina. Keli oli armoton - 0-asteen tuntumassa tai asteen pakkasella ja lunta satoi pyryttäen ja välillä viimamaisesti piiskaten. Suksien voitelun piti olla kohdallaan ja vielä lämmittelyssä suksi oli lennokas, kuten myös startissa, johon lähdettiin 11.00. Reilu 200 hiihtäjää ampaisi matkaan ja heti ensimmäisessä käännöksessä ylämäkeen tuli sumppua ja ajauduin ahtaalle reunaan. Kun yritin sieltä pois, joku kanssahiihtäjä hiihti sukseni päälle ja vauhti tyssäsi siihen. Alun kiihdytys oli siis menetetty ja piti alkaa vain takomaan ylämäkeen vauhtia lisää. Hyvään rytmiin pääsin melko pian, joskin ahdasta baanalla oli. Tulin tosi hyvällä suksella n. 8 kilsaa, kunnes tunsin ihan selvästi, että luisto katosi suksista. Tasaisilla ja mäennypyissä sain ihan hyvin pidettyä vauhtia, mutta alamäkeen ei luistanut yhtään. Vauhtia piti puskea sauvoilla lisää ja se söi kaivattua hengähdystaukoa. Ekaan kovaan nousuun sain ohitseni menneen hiihtäjäjoukon kiinni ja olin taas imussa. Kilometrin nousuosuuden jälkeen alkoi alamäki ja taas porukka lappasi ohi. 10km kohdalla tuumin, että näinköhän tämä tästä vielä etenee ja juomapisteen jälkeen hetken mietin, yritänkö tosissaan runnoa (itseni hapoille) vai yrittää tasaista hiihtoa luistosta huolimatta?
Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja jatkoin sillä vauhdilla kuin pystyin. Eka kymppi meni 38 minuuttiin ja toka 40 minuuttiin - kertoi siis vauhdin hiipuneen, joskin jyrkät nousut toki söivät sekunteja.
Raskaat nousut menivät hyvin, puhtia piisasi, joten ainoa toive olisi ollut parempi suksi. Flunssa varmaan jonkin verran vaikutti taustalla lihaksiin, mutta onneksi hengittäminen oli helppoa. Noin neljä kilsaa ennen maalia suksi alkoi taas toimimaan, en tiedä miksi, mutta alamäkiin alkoi taas vauhtia tulla ja viimeinen pitkä nousuosuuskin (Savonmäki) menikin jo ihan reippaalla tahdilla. Pitkään loppulaskuun sain ladulla niin hyvän luiston, että sain vielä kaksi edessä hiihtänyttä kilpailijaa kiinni ja pääsin heistä stadion alueelle tultaessa ohitse. Viimeiset sadat metrit runnoin vielä sen mitä irti sain ja maaliin pääsin ajassa 1:35:56 ollen kuntosarjan viides. Maalissa rasitus tuntui kyllä kropassa, mutta mitenkään rikkipoikki en ollut. Parantamisen varaa siis jäi ja mietinkin, mihin loppuaikaan olisin päässyt terveenä ja hyvällä suksella. Viime sunnuntain tekniikkakoulusta oli todellakin hyvää apua jo tätäkin kisaa ajatellen, sillä ainakin ne osuudet kun suksi luisti, sain pidettyä hiihtämisen rentona ja koko kroppa oli touhussa mukana.

Jossittelut sikseen. Tämä oli ihan hyvä tulos ja keli ja olosuhteet olivat kaikille samat. Ensimmäinen hiihtokilpailu minulle sitten kouluaikojen tuotti kuitenkin enemmän hymyä kuin pään rapsuttelua.
Hyvä hiihto ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

Ensi viikko onkin kevyt viikko ja ohjelmassa on ainakin suksia ja juoksua, mutta myös lepoa!