Näinhän se sitten meni, että Halloween Hiken satasen jäljiltä keho tuli entistä kipeämmäksi ja flunssa pahentui. Tällä hetkellä päällä on antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen, herpesvirus silmäluomessa ja oli tuossa myös myokardiittiepäilykin..
Josko sitä nyt uskoisi, ettei flunssaisena taikka toipilaana kannatta urheilla. Sunnuntaina Hiken jälkeisenä päivänä olo oli jälleen tukkoinen ja väsynyt, joskin ajattelin sen johtuvan lauantain rasituksesta. Tyttärellemme nousi kuume ja lepäsin hänen kanssaan kotona maanantain. Maanantaina myös oma vointini oli hiukan tehoton ja tuntui että tauti iskee uudelleen päälle. Tiistaiaamuna sitten töihin pyöräillessä tunsin muutaman reippaamman lisälyönnin, ns. rytmihäiriötuntemuksen, ja siitä hieman säikähdin. Lisälyöntejä tuli muutamia n. minuutin aikana, jonka jälkeen loppumatka töihin sujui hyvin. Töissä jaksoin olla puolipäivää, kun piti antaa kurjalle ololle periksi. Kotia kohti - pyörällä jälleen, tällä kertaa ilman rytmiongelmia. Tuosta sen verran kuitenkin hätkähdin, että päätin keskiviikkona varata terveysasemalle lääkäriajan jo pelkästään sairauslomatodistuksenkin takia.
Tiistain aikana vasempaan silmäluomeeni kehittyi myös herpesrakkuloita, joita piti illalla välittömästi käydä sairaalalla näyttämässä. Herpeshän se siis oli ja lääkkeet siihen sain. Vaarana tuolla alueella olevissa rakkuloissa on tietty näön menettäminen tai muutoin silmän vaurioituminen.
Tästä seurasikin sitten iso liuta tutkimuksia ym. Otettiin ekg:t, verikokeita, tutkittiin silmää mikroskoopilla ym. Eilen aamulla makasin pari tuntia sairaalan päivystyksessä, kun poissulkivat myokardiitin (=sydänlihastulehdus) mahdollisuuden. Keskiviikkona otetussa ekg:ssa nimittäin näkyi v2 ja v3 kytkennöissä muutoksia, jotka kuitenkin lääkärin haastattelun pohjalta todettiin kestävyysurheilun aiheuttamiksi eikä siis vaarallisiksi. Onneksi otin matkaani parin vuoden takaisen filmit, joissa samaa muutosta jo näkyi. Kaiken varalta sairaalalla kuitenkin otettiin vielä uudet sydänfilmit, laajat verikokeet sydänentsyymeineen, konsultoitiin kardiologia ym. Diagnoosi oli "urheilijan sydän" ja kaikki labra-arvot ym. normaalit. Tulehdusarvot hiukan koholla, johtuen sinuiitista (poskiontelontulehduksesta).
Nyt tässä onkin sitten kolme päivää vain maattu, seuranani korvatulehdusta poteva tyttäremme. Tänään kävin tuossa noin tunti sitten hyvin rauhallisella puolen tunnin kävelyllä talvisessa maisemassa. Lunta nimittäin on satanut ihan reippaasti täällä Jyväskylässä ja Laajavuoressa ovat jo säiliölumiladunkin avanneet! Nyt tässä toivookin entistä kovempaa, että tauti talttuisi vahvoilla antibiooteilla, joita saa popsia maha kipeänä ensi viikolle asti.
Mitä tästä opimme: No, ehkä oli hiukan riskaabelia osallistua Halloween Hikeen, mutta omapa oli päätökseni. Olisi ehkä pitänyt kuunnella kehoa vielä paremmin ja vaikka kuinka tuo tapahtuma polttelikin, olisi pitänyt pystyä jättämään se omaa terveyttä arvostaen väliin. Onni onnettomuudessa, mitään isompaa "damagea" ei ole tapahtunut ja nyt vain toivutaan flunssasta maltilla. Silmäkin on jo lähes normaali ja mikä parasta tuo äskeinen puolen tunnin ulkoilu tuntui ihan hyvältä.
Viikonloppu ja isänpäivä menevät melkolailla rauhalliseen tahtiin ja jos nyt tästä episodista jotain jäi mieleen, niin viikon päästä olevaan JKU:n talvijuoksusarjan ekaan testiin ei kannata osallistua. Paikalle varmaankin menen, mutta vain katsojana.
Tämä viikko on tätä myöten siis paketissa. Jos jotain ilonaiheita kaivelee, niin tuon Halloween Hiken 100km maastopyöräilyssä olimme Jounin kanssa ykkösiä, vajaan kahden tunnin erolla seuraavaan. Tapahtumahan ei ole kilpailu, eikä palkintoja jaeta, mutta eräänläinen testi kuitenkin.
Tässä vielä lopputulokset: http://hazor.iki.fi/2014/halloween/hiketupa.html
Nyt blogin lukijoille mukavaa viikonloppua!
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti