Jos nyt näin alkuun kiteytän yhteen sanaan tämän päiväisen ajoni: Huippusuoritus! En tiedä mitä olisin voinut erilailla tehdä, kuin ehkä tietty ajaa vielä kovempaa. Siihenkin ehkä olisi rahkeita löytynyt, mutta tässä ensin tarina päivästä:
Kisa-aamuun heräsin hyvissä ajoin 7.45, jännitystä oli ilmassa jostain syystä normaalia enemmän. Ehkä se jännitys johtui kauden viimeisen kisan huumasta tai sitten oli jotain muuta mukavaa (tai huonoa) tiedossa. Aamupalat napaan, kevyttä lämmittelyä (käsien pyörittelyä ym.), kamppeiden pakkaamista ja yleistä hermostuneisuutta. Suhteellisen normaalia kaikki minulle. Kisapaikalle perheen tytöt kuskasivat minut 10.00 perästä, startin ollessa 11.00. Kuokkalan ja Palokan suunnilla oli aivan järkyttävän sakea sumu, joka kyllä pyöräkisassa olisi voinut tuoda lisähaasteita. Saarenmaan koulu kun alkoi lähestymään, taivas oli aivan pilvetön ja aurinko paistoi kirkkaasti. Lämpöasteita oli n. +15, joten puitteet olivat kohdallaan. Päällysvaatetta pois ja siitä melkein suorilta lämppäajoa tekemään. Kävin ajolla tutustumassa reitin yhteen uusista osista, joka oli n. 2,5km pitkä polkuosuus kisakeskuksen ympärillä. Varsin maukas ja osasin odottaa hapotusta viimeisen kiekan loppuun.
Jännityspissat vielä läheiseen pusikkoon ja viivalle.
Startti tapahtui pienen info-sepustuksen jälkeen etuauton perässä rauhalliseen tahtiin ja kun yhtäkkiä vauhti alkoi kiihtymään ihan tosissaan, tiesin, että nyt mennään. Ensimmäinen osuus oli suoraa asvalttitietä, jossa nopeudet olivat jossain 40-50km/h välissä. Tiukka käännös oikealle ensimmäiselle metsätie/polkuosuudelle, joka myös oli yksi reitin uudistuksista. Meno oli ihan hyvää, joskin jalkani tuntuivat tukkoisilta - kone ei oikein meinannut lähteä käyntiin. Ensimmäisen selkeän nousuosuuden jälkeen alkoi lämpö virrata kroppaan ja sitten meno alkoi maistumaan. Reitillä on hyvin osattu sekoittaa asvalttia, hiekkatietä, polkua ym., joten ajamisessa oli mielekkyyttä. Viiden-kuuden kuskin letkassa ajoimme lähes kokonaan ekan kiekan, joskin yhdessä vaiheessa otin tiukassa kurvissa lipat, lensin kyljelleni ja otin pintanaarmua vasempaan sääreen. Kaverit pääsivät karkuun, mutta ero ei onneksi päässyt isoksi ja putkelta runnomalla sain heidät kohta kiinni. Kaksi kuskia lähtivät ajamaan vähän kovempaa, joista toinen (naiskuski) oli ottanut tällä kisakeskuksen ympärillä olevalla osuudella lipat ja ilmeisesti hajottanut pyöränsä. Ennen kuin toiselle kiekalle lähdettiin oli pari tiukkaa nyppyä, jossa jätin muut kuskit taakseni ja ajattelin, että "mennääs nyt kovempaa". Harmikseni huomasin uuden kierroksen käynnistyttyä, että perässäni ei näkynyt ketään - ajoin siis yksin. Siinä tuli jonkinlainen mietiskelyn hetki: Hidastanko vauhtia ja odotan peesikavereita vai jatkanko yksin omaa vauhtia? Jälkimmäinen vaihtoehto oli parempi, sillä jotenkin kummasti sain pidettyä hyvän vauhdin päällä, tein töitä koko ajan ja toivoin, että edessä näkyisi edes joku, jota tavoitella. Polkuosuudet, tiukat nousut ja laskut menivät hyvällä flowlla. Päättäväisyyteni palkittiin Lehmämäen nousussa (se tiukin nousu) kun näin kaksi kuskia edessäni. Hieman heidän perässään pysyin heitä kuitenkaan tavoittamatta. Jossain vaiheessa aiemmin seuratoveri oli reitin varrella huutamassa väliaikoja ja kuvaamassa. Hän sanoi minun olevan sijalla 22 ja käski painamaan loppuun asti kovaa. Poljin minkä jaloista vielä irti sain ja siinä vielä ennen tuota Lehmämäkeä ohitin yhden kuskin sekä toisen, jolla oli teknisiä murheita. Vielä kolmannenkin kuskin, toisen niistä edelläni ajaneista Lehmämäessä, otin kiinni vähän ennen tuota viimeistä 2,5km lenkuraa kisakeskuksella. Hänellä oli jo voimat melko vähissä, joten en jäänyt siihen kyselemään vaan runnoin lopun niin kovaa kuin pääsin. Isäni oli tullut myös maalin lähistölle kannustamaan ja siitä sai vielä hyvät tsempit tuolle lopun kiekuralle. Kiekura ei itseasiassa enää siinä adrenaliinibuustissa tuntunut miltään, paitsi viimeiset kiemurat ja nypyt ennen maalia tekivät jaloille kipeätä.
Loppuaikani 60km maratonkisalle oli 2:26:00 ja loppusijoitus huima 19. kaikkiaan noin 80-90 päämatkalaisen porukasta (78 maaliin päässyttä). Voittajalle Olli Miettiselle jäin "vain" n. 20 minuuttia, joka ei kuulosta ihan hirveän pahalta. Kärjen vauhti oli silti taas huimaa. Naisten 60km kisan voitti tutusti Sini Alusniemi.
Hyvä kehityskaari siis sai jatkoa ja tämähän alkaa jo muodostua tavaksi, että joka kisassa rikotaan omia ennätyksiä. Jossain vaiheessa sen alamäenkin on tultava, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä.
Kokonaisuudessaa hyvä ja ehjä ajo pienestä kaatumisesta huolimatta. Fysiikka kesti hyvin ja Cube toimi jälleen kuin unelma. Ei moitteen sijaa.
Tapahtumajärjestelyt olivat ensiluokkaiset ja reitinmerkkauksesta pitää antaa 10+++ Kyllä kieroon piti katsoa, jos reitiltä eksyi. Kisan päälle vielä maukas nakkikeitto ja ruisleivät kruunasivat päivän ja pistivät palautumisen hyvään vauhtiin.
Nyt on kroppa väsynyt ja annankin sen pari päivää palautua ihan rauhassa. Lauantaina olisi edessä Finlandia puolimaraton, jonne tottakai mennään taas omia tavoitteita toteuttamaan.
Hieno päivä!
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti