Olipas raikkaan kevyt treeniviikko, mutta sitäkin tiukempi loppuviikko. Tämä viikko huipentui siis Huhtasuon Hiihdon järjestämään maastojuoksutapahtumaan, Neljän vuoren hölkkään, jossa matkoina olivat 4km, 10km ja 25km.
Kyseiseen tapahtumaan valmistautuminen alkoi oikeastaan jo viime lauantaina Tikkahölkän kympillä, jossa oli hyvä ottaa karstat koneesta irti ja saada jälleen tuntumaa mäkien kiipeämiseen. Tuo juoksuhan kulki varsin mallikkaasti, jättäen mukavat jumit reisiin ja pohkeisiin. Mennyt viikko tuli siis treenattua kevyesti ja latautuen 25km juoksukoitokseen. Tämän viikon treenit ovat koostuneet oikeastaan vain työmatkafillaroinneista, muutamasta kuntopiiriharjoittelusta sekä yhdestä kevyestä juoksutreenistä ja maastopyörätreenistä. Juoksujalkoja säästellen pidin juoksut hyvin minimissä, sillä tuon Neljän vuoren reitin kun tiedän, edessä oli kovia nousuja ja vauhdikkaita laskuja.
Yleensä en ole puolimaratonin mittaisille matkoille tehnyt hiilaritankkausta, mutta nyt kieltämättä hiukan lisäsin hiilareita ruokavalioon syöden pastaa ja vaaleata leipää normaalia enemmän. Mutta ei ähkyksi asti. Ähkynä juokseminen pistää yrjöt lentämään..
Perjantai-iltana kävin ajamassa lähes kahden viikon tauon jälkeen maastopyörälenkin, joka tuntui alkuun "oudolta". Oikeastaan Jämin jälkeen en ole kunnon metsälenkkiä ajanut ja siksi kisapyöräkin tuntui jotenkin oudolta. Homma muistui kuitenkin taas mieleen varsin nopeasti ja kepeästi jaksoi taas tykitellä polkuja, jotka sade oli juuri liukastanut. Lenkin jälkeen ruokaa nassuun ja saunaan lämmittelemään.
Lauantaiaamu käynnistyi aurinkoisena, lämmintä oli +15 astetta ja oli puolipilvistä, joten maastojuoksulle oli oikein hyvät olosuhteet. Hieman oli kieltämättä jännitystä kropassa lähinnä sen suhteen, maltanko pitää vauhdin sopivana alussa, enkä lähde hönkyämään kympin juoksijoiden perään. Kympin jälkeen olisi kuitenkin vielä 14km edessä ja ehkä vielä tiukemmat maastot.
Kaikki juoksijat startattiin tasan kello 11.00 Halssilan Hiihtomaasta ja kärkihän lähti tottakai hirveätä kyytiä. Kympin juoksijoita näin pitkään edessäni ja kelloa vilkuillessani vauhti oli sopivalla 4:40 tasolla. Reitti on alkuun kovapintaista latupohjaa/kuntoreittiä, joten vauhtia pystyi pitämään suht helposti. Ekalle kympille mahtuu kuitenkin kaksi tiukkaa ylämäkiosuutta, Kangasvuoren välikevennys (n. 1km nousua, 95m korkeuserolla) ja vesitornin nousu, joissa saattoi liian kovalla vauhdilla polttaa itsensä loppuun. Noista kuitenkin selvisin hyvin ja neljän-viiden juoksijan porukassa jatkoimme takaisin Hiihtomaan suunnalle, josta sitten 25km juoksijat jatkoimme eteenpäin. Hieman vettä nassuun juomapisteeltä ja sitten jatkoimmekin kolmen juoksijan voimin melko pitkään. Siinä sopivalla vitosen keskarilla lönkytellessä ylämäki-alamäki-tyyppistä reittiä tuntui kilometrit menevän vauhdilla. 15km kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan nousut pohkeissa ja reisissä, mutta menoa se ei juuri haitannut. Tuolla ekan kympin jälkeisellä osuudella (Kivilammen kierros) on jonkin verran polkujuoksua ja epätasaisia alustoja, joten nilkat ja pohkeet ovat vähän kovemmalla. Minulla oli ehkä vähän virheellisesti Sarvan nastoilla varustetut maastolenkkarit jaloissa, joissa kyllä pitoa riitti, mutta kivikkoisemmilla osuuksilla nastojen rapina alkoi ärsyttämään. Tuolla reitillä olisi kyllä pärjännyt ihan peruslenkkareilla, mutta kun tiesin, että myös alamäet ovat jyrkkiä ja vauhdikkaita, voisin noilla kengillä luottaa pitoon ja antaa alamäkien viedä. Ja näinhän se menikin. Ylämäissä sai napakan pidon, kun taas alamäissä sai juosta reippaalla ja pitkällä askeleella pelkäämättä lipsumista. Ainoa miinuspuoli kengissä oli se, että nastat alkoivat painamaan jalkaan kovapohjaisilla osuuksilla, kun Sarvan välipohja on melko ohut. No, kenkävalinta ei mitään sinänsä mihinkään vaikuttanut. Pienet rakot silti sain jalkoihin..
Viimeisen neljän kilometrin alkaessa oli vielä yksi juomapiste, jota ennen kolmen juoksijan porukastamme yksi oli jo vähän väsähtänyt ja kyseiselle juomapisteelle hän kaverini mukaan jäikin vähän pidemmäksi aikaa. Kaksistaan toisen Jypsiläisen kanssa jatkoimme hyvällä tahdilla kohti Hiihtomaata ja kun siinä edellä fillarilla ajanut kaverini kannusti meitä, riitti jaloissa hyvin potkua vielä kiristämään vauhtia. Yritin pudottaa juoksuseuralaista muutamissa ylämäkinypyissä viimeisten kilsojen aikana, mutta aina hän seuraavassa alamäessä sai minut kiinni. Viimeiselle tonnille latasin vauhdin n. 4min/km paikkeille, joilloin nuo loput mäennypyt olivat hänelle liikaa. Noin 200m ennen maalia meinasin jo vähän höllätä, mutta kuulinkin juoksuaskeleet lähestyvän takanani ja tuo juoksukaveri oli aloittanut loppukirin. Ruutia lisää koneeseen ja tiukan loppukirikamppailun jälkeen voitin hänet yhdellä sekunnilla.
Maalissa olin ajassa 1:57:25 ja se oikeutti miesten kuntosarjan voittoon. Kilpailijoita ei tuossa sarjassa montaa ollut, mutta kaikki lasketaan. Kilpasarja mukaanlukien sijoituin miesjuoksijoiden kahdeksanneksi.
Maalissa tuntui, outoa kyllä, hyvältä, eikä oksettavan pahalta, kuten olisin saattanut kuvitella. Jaloissa toki tuntui rasitus ja olihan olo muutenkin puutunut, mutta siinä jo muutaman minuutin jälkeen olo oli suht normaali ja syke palautunut alle satasen. Siinä muutamien kilpailijoiden kanssa kisakokemukset vaihdettiin ja siitä sitten raikastavan vesisateen saattelemana kotia ja lämmintä suihkua kohti.
Mitä tästä jäi käteen? Hyvä fiilis pitkän matkan juoksemista ajatellen ja tämä lopputulos lupailee varsin hyvää Finlandian puolimaratonille, jonka listalle nimeni viimein lykkäsin. Kestävyyttä siis riittää ja ottaen huomioon Neljän vuoren reitin nousumetrit, 458, jaloissakin tuntuu puhtia olevan. Lähdin kyseiseen kisaan ilman aikatavoitetta, ainoastaan maaliin oli tarkoitus päästä. Kun huomasin, että vajaan vitosen vauhti tuntuu helpolta, oli hyvä antaa mennä ja siinä matkan aikana aikatavoitekin alkoi selkiytyä. Koko matka meni siis 5:03min/km eikä lähelle kuutta minuuttia, jota hieman veikkailin. Itseasiassa hitain kilsa oli 5:49, joka oli tuon Kangasvuoren välikevennyksen kohdalla.
Tutulla loppulauseella, "Tästä on hyvä jatkaa" jatkuu sunnuntai ja jalkojen elvyttäminen eiliseltä. Ehkä joku kevyt palauttava harjoitus on tänään vielä tehtävä, jotta saa taas uuden draivin päälle.
Seuraavana olisi sitten kahden viikon päästä Tähtisadeajot, omalta osaltani tämän kauden viimeinen maastopyörämaraton. Siihen ladataan taas kunnon tykitys päälle, mutta sitä ennen vähän treenataan.
Syksyisin terkuin,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti