Huomaa, että näin syksyn edetessä blogin päivitystahtikin vähän hiipuu. Tekemistä riittää kaikella saralla, niin treenin kuin myös perhe-elämän. Toisaalta, aktiivisin kisakausi alkaa osaltani olla pikkuhiljaa paketissa ja niistä kirjoitettavaa ei siis juuri kohta löydy. Muutama kova rutistus on silti vielä edessä.
Lauantaisesta Neljän vuoren hölkästä palautuminen vei odotetusti hieman pidempään, ainakin jalkojen osalta. Vielä tiistainakin tuntui rasitus jaloissa, lähinnä pohkeiden alaosissa ja jalkoihin muodostuneet muhkeat rakot tekivät myös osansa erilaisissa tuntemuksissa. Nyt on kuitenkin taas ihan toinen ääni kellossa ja treenit maistuvat.
Maanantaina pidin suosiolla lepopäivän, sillä sunnuntaina kävin iltasella ajamassa tunnin verran maastoa, lähinnä palauttelumielessä. Maanantain saatoin siis hyvinkin huilata. Fillarilla töihin ja kotiin sekä kotona kevyttä jumppaa ja venyttelyitä kipeille lihaksille.
Tiistaina työmatkafillarointien lisäksi kävin juoksemassa iltalenkkinä 8km kevyttä&rentoa vauhtia ja vielä nuo jalkajumit vähän tuntuivat. Jumien aiheuttama kipu tosin kaikkosi suht nopsaan, kun lenkin aikana keli muuttui kaoottiseksi vesisateeksi. Vettä satoi välillä kaatamalla, välillä paistoi aurinko, sitten taas satoi ja paistoi ja lisäksi kova tuuli tuli riesaksi. Treeni pysyi kuitenkin kevyenä ilman isompia hampaiden kiristelyitä.
Keskiviikkona aloitin aamun pk-vauhtisella aamujuoksulla töihin (5km), joka tuntui jo ihan hyvältä. Pientä kireyttä oli jaloissa vielä havaittavissa, mutta ei pahasti. 130 keskisykkeillä aamulenkki maistui ja heräsin hyvin työpäivään. Iltapäivällä oli sitten hiukan kovemman vedon vuoro ja kotiinpäin juoksin 5km kovana harjoituksena, ei maksimia, mutta kovaa. Keskivauhdilla 4:30 meni vitonen siis aikaan 22:30, jonka jälkeen pudotin vauhdin ja sykkeet aerobisen kynnykselle ja reilun kilsan juoksin sitä vauhtia - palautellen. Nyt meno jo tuntui maistuvan hyvälle, eikä jumeja juuri enää tuntunut. Palautuminen siis melkolailla "suoritettu".
Eilen torstaina olin pitkästä aikaa Jypsiläisten kanssa kevyellä maastolenkillä ja 16 kuskin voimin ajoimme helppoja polkuja rentoon tahtiin taukoja pidellen. Vaajakosken Savonmäen suunnalla erkanin hetkeksi porukasta ja kävin ajamassa kyseisen alueen tiukan ylämäkiosuuden vk-harjoituksena, jonka jälkeen ajoin pääporukan kiinni. Tuttuja reittejä kun ovat, niin yleensä tietää, missä maastopyöräilijät ajelevat. Tuolla Savonmäen osuudella sain sykkeitäkin jo vähän ylös niiden ollessa mäen päällä anaerobisella himpun yli (170). Muutoin lenkin keskisykkeeksi tuli 118, pituutta 39km ja aikaa meni 2t 30min. Rentoa menoa siis. Olipa kyllä mukava pitkästä aikaa ajaa isossa porukassa yksinäisten treenilenkkien jälkeen. Väliin tällainenkin ajo siis maistuu ja kun ohjaajat osaavat pitää rauhalliseksi suunnitellun lenkin oikeasti rauhallisena, ei kenenkään pitäisi puutua matkalla. Itsellä on näissä rauhallisissa ajoissa vain se ongelma, että meinaa tulla kylmä. Siksi varustauduinkin eilen yhdellä lisäkerroksella enemmän vaatetta..
Viikonloppu on edessä ja vielä kerkiää valmistautumisia tekemään 7.9. ajettavaa Tähtisadeajoja varten. Matkana minulla on siellä 60km jonkin verran uusitulla reitillä. Sanovat, että reitti olisi vähän raskaampi viime vuotisiin verrattuna, mutta liekö vain psyykkausta. Sittenpä nähdään. Sinne siis ladataan jälleen reidet tulessa, jonka jälkeen alkaa latautuminen Finlandian puolimaratonille, tähän tietoon viimeiseen suunniteltuun kisakoitokseeni tälle kaudelle. Johan näitä onkin taas mahtunut kalenteriin. :)
terkuin,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti