JämiMTB 84km ajettu

Näin on saatu tämän vuoden toinenkin "pääkisa" ajettua. Hikinen oli urakka Jämillä, mutta pienien starttivaikeuksien jälkeen kisasta tuli varsin onnistunut.

Valmistautumiset Jämin maastopyöräkisaan sujuivat hyvin. Keskiviikkona aloitettu hiilihydraattien tankkaaminen lähti hyvin sujumaan, joskin samana iltana vatsa alkoi kipuilla. Samaa jatkui torstainakin, tosin syömään ja juomaan pystyin ihan normaalisti. Perjantaina oli matkustuspäivä Jämille, jossa oli myös iltaohjelmassa lämmittelylenkki. Kävin ajamassa reilun tunnin Jämin kangaspoluilla (24km) paikkoja availlen ja vähän radan pintaa tunnustellen. Pehmeätä oli paikoin ainakin reitin alkupuoliskolla, mutta ei pahasti. Viikolla tulleet sateet olivat vähän möyhentäneet pintaa, joka teki joistain kohdista melko raskaita polkea. Kisassa tuota tuskin tulisi huomaamaan, kun vauhtia on kuitenkin enemmän ja adrenaliinia veressä tuplasti. Hyvää ruokaa, saunaa perheen kanssa ja lepoa lenkin päälle. Yöllä unikin tuli yllättävän hyvin.

Herätys oli kello 7.15, josta helposti sulavan aamupalan päälle kävin ajamassa puolisen tuntia lämmitelyajoa ja haistelemassa kisapaikan tunnelmaa. Porukkaa oli jo mukavasti saapunut paikalle ja järjestäjien mukaan kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 840 kuskia. Kaikki oli kunnossa ja hakeuduin lähtöalueelle ykköslähtöryhmässä ja vieläpä melkein eturiviin. Tänä vuonna lähtöryhmiä oli neljä, joihin pääsi muiden maastopyöräkisojen tulosten perusteella.
Starttihetkellä oli syke jo nousussa, lämpötila oli n. +25 astetta ja kun liikkeelle lähdettiin, lähdettiinkin rajulla kiihdytyksellä kohti Jämin eteläistä kiitoradan alkua. Mutta sitten kosahti: Jäin kahden kanssakilpailijan puristuksiin ja vasemman puoleisen kuskin kanssa jäi ohjaustangot kiinni toisiinsa. Myös oikealla puolellani ollut kuski ajautui kylkeeni ja sitten mentiin näyttävästi ukemilla tonttiin että rytisi! Me kolme kaaduimme ensin ja sitten päälleni tuli vielä yksi tai kaksi pyöräilijää samaan kasaan. Onneksi sain kättä ja jalkaa suojakseni, ettei tullu naamalle tai muuta pahempaa. Hirveä hiekkapöly siitä syntyi ja kun pari sekuntia kasailimme itsejämme maasta, alkoi vimmattu pyörän ja itsensä tsekkaaminen, että kaikki olisi kunnossa. Ja ihme kyllä, minä selvisin pelkillä naarmuilla toisessa kädessä ja polvessa. Pyörä oli kunnossa, joten hirveällä vaahtoamisella ajamaan porukkaa kiinni, jonka viimeiset kuskit näkyivät jo melkein horisontissa. Kuulin myöhemmin, että yksi kolaroineista olisi satuttanut olkapäänsä ja hänen kisansa päättyi kaiketi siihen..
Poljin putkelta niin kovaa kuin siinä kiitoradan ylämäkiosuudella vain pystyin ja sainkin ensimmäiset kiinni kiitoradan puolivälin paikkeilla. Joitain kannustushuutoja sieltä yleisöstä kuulin (kiitos niistä!) ja sitten alkoi armoton ohittelu ja väkisin runnominen hiekkatieosuuksilla. Keskivauhti ekalle 24km osuudelle oli lähellä 30km/h, jolloin oltiin takaisin Jämi Areenan nurkilla ja toisella huoltopisteellä. Siinä vaiheessa osa isosta massasta jäi juomaan ja pääsin hetkeksi selvillä vesillä ajamaan ekan tiukan rinteen ylös. Pitkään ajelin jonkun naiskuskin peesissä, kun tuntui vauhti olevan sopivan reipasta. Kun Niiniharjun nousu alkoi, toivoin jo pääseväni ohi, mutta nousun aikana polku ruuhkautui ja jäin jälleen vähän jumiin. Kun seuraava vauhdikas hiekkamaantieosuus alkoi, aloin tekemään työtä ja ajoin pienen porukan kiinni, jonka kanssa vetovuoroin teimme töitä.

Pirkkauraa letkassa - nro. 71

40km asti vauhti oli vähän pumppaavaa. Välillä pääsimme viiden pyöräilijän porukassa ajamaan tehokkaasti ja kovaa, mutta sitten tuli hidasteita, jolloin vauhti vähän tyssäsi. Vatulanharjun nousussa lähdin yhden pyöräilijän imuun, jonka kanssa periaatteessa ajoimme viimeisille kilsoille asti vuorovedoin. Välillä siinä mukana roikkui kuskeja, jotka sitten jäivät jälkeen joko huoltopisteelle tai väsähtivät. 60km kohdalla kellossa oli 2t 18min, joten hyvää kyytiä olimme ajaneet, mutta sitten n. 70km kohdalla alkoi selkeästi väsy painaa ja piti alkaa juomaan enemmän nesteitä sekä syömään geelejä. Meneillään oli kuitenkin reitin vauhdikkaimmat hiekkamaantieosuudet, joten passailla ei voinut vaan vuorovedoin mentiin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan energiat loppuneet kesken, hyvä niin. Kolmen kuskin voimin ajoimme viimeisen 10km alkuun ja siitä kaksistaan jo tutuksi tulleen kilpakumppanin kanssa viimeiselle vitoselle asti. Pari viimeistä nousua olivat hänelle kuitenkin liikaa ja hän hyytyi niihin. Silloin päätin, että kukaan ei enää ohitseni tule ja ajoin maaliin sen mitä jaloilla vielä pystyin.
Loppuaika 3:21:16 on jälleen parannusta omissa tuloksissani ja loppusijoitus "kilpasarjassa" oli 47. Kilpakumppaneina oli niin Suomen mestareita, MM-maastopyöräilyn vitosia, viime vuoden Jämin voittajia jne. Parasta koko suorituksessani oli voimien riittäminen näin pitkällä matkalla ja tietenkin se startin tuuri, ettei mitään pahempaa käynyt. Keskivauhtini oli 25km/h joka on ihan hyvä ja jos nyt jotain vertailukohtaa hakee, niin voittaja Alges Maasikmetsille jäin "vain"  35 minuuttia. Miesten sarjan toinen oli hienosti Sasu Halme ja kolmas ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Jukka Vastaranta. Naistensarjan voitto meni Susanna Laurilalle parin minuutin etumatkalla kakkoseksi tulleeseen Sini Alusniemeen. Kolmanneksi tuli Sonja Kallio.

Tänään sunnuntaina kävin aamusta vielä ajamassa palauttavaa ajoa Jämin ympäristössä n. 40 minuuttia, joka teki kyllä jaloille hyvää. Kroppa oli selkeästi vielä rasittunut, jonka näki suoraan syketasosta seuraamalla. Sykkeet nousivat vain noin peekoo tasolle ja siitä eivät juuri heilahtaneet suuntaan tai toiseen. Kävimme vielä iltapäivällä Ikaalisten kylpylässä polskimassa, jonka jälkeen alkoi energian tarve tuntua elimistössä melko rankasti. Nyt tätä kotona kirjoittaessani on vointi jo hyvä ja lihakset eivät ole enää kipeät.

Huoltopisteiden toiminta oli ensiluokkaista ja aina mukit napsahtivat käteen

Nyt on pyöräkisoista  kuukauden tauko ja tässä välissä pitäisi alkaa virittelemään juoksukuntoa taas ylle. Vauhti on periaatteessa tallessa, mutta treeniä pitää tehdä vielä ennen Laajavuoren Extreme Runia ja Neljän vuoren hölkkää. Nyt on taas hyvä draivi päällä. Pari päivä otetaan kuitenkin rennommin ja sitten jatketaan.

Kiitokset kaikille minua Jämillä ja muutenkin tsempanneille!

Jani