Laajavuoren kynnyksellä polveen puhallellen

Kyllä meinaa nyt elo olla tiukassa tuon vasemman polven suhteen. Välillä se on täysin normaali (kivuton) ihan sama mitä tekee, ja taas välillä puolituntia treeniä riittää ja kipu alkaa. Jotain apuja ja lisäinfoa asiaan olen kuitenkin jo saanut.

Viikko mennä hurahti taas nopeasti. Mitään varsin erikoista ei ole tapahtunut, muuta kuin että treenattu on polvikivuista huolimatta. Viime sunnuntain pitkän maastoajon jälkeen tuo polvi oli jälleen vähän kiukkuisempi ja maanantaiaamuna taas melko normaali. Juoksukenkiä en ole uskaltanut vieläkään laittaa jalkoihin vaan treenit ovat menneet pyörän selässä sekä lihaskuntoilun parissa. Maanantaina kävin ajamassa palauttavaa ajoa sunnuntain pitkälle lenkille, joka teki muutoin hyvää, mutta polvi kipeytyi n. 45minuutin ajon jälkeen ja piti tulla kotiin - tai oikeastaan otin varman päälle ja tulin kotiin, jotten jää itkemään mihinkään kivikkoon keskelle metsää... Maanantain ohjelmaan mahtui kuitenkin vielä lihaskuntotreeniä, joka se kuitenkin sujuu kivuitta. Siinä mielessä tuo kipuilu on merkillinen juttu..
Tiistaina ajoin töihin polkuja pitkin vähän pidemmän kautta ja sain reilun puolen tunnin harjoituksen heti aamuun. Tuo ajo ei tuonut polveen kipua ja ehkä jotenkin vaistonvaraisesti säästelin ylämäissä ja hillitsin menoani. Tiistaina iltapäivästä sateli vettä vähän rankemmallakin kädellä ja tietenkin sopivasti alkoi kaatosade kun olin hypännyt Cuben selkään ja hurauttanut lähipöpelikköön juurakoille. Treenistä tuli todellakin tekniikkaharjoitus, mutta ihan hyvä sellainen. Tunteroinen meni siinä todella nopsaan ja polvikin vaikutti olevan suht ok. Ajon jälkeen pientä tuntemusta jälleen oli havaittavissa.
Keskiviikko oli tarkoitus pitää huilipäivä ja lepuuttaa polvea, joten ohjelmassa ei ollut muuta kuin työmatkafillaroinnit. Torstaille oli ajatuksena rykäistä vähän pidempi lenkki, ja itseasiassa oli tarkoitus lähteä Jypsiläisten kanssa tsekkaamaan tulevan Laajavuoren xcm reitin kunto läpi, mutta toisin kävi. Töistä kotiin päästyäni polvi kiroili minulle taas ja ajattelin, jotta josko se kipu lähtisi sillä, millä on tullutkin - treenillä. Hyppäsin pyörän selkään ja koitin, josko polvi antaisi minun ajaa ja menisin sitten mukaan Laajavuoreen. Tunnin verran siinä kerkesi ajella ja kun muutamat ylämäet oli runnottu ylös, kipu taas alkoi. Ei vaikuttanut meininki hyvältä..
Perjantaina oli tiedossa ilta tyttären kanssa, kun rouvalle oli vapaailta luvattu. Työmatkapyöräilyt siis vain kalenterissa ja kun perjantai oli muutoinkin keliltään todella hiostavan ahistavan kuuma, oli ihan hyvä vain touhuta leikkejä tytön kanssa ja lokoilla. Lauantaina jatkoimme isi-tytär -teemaa ja aamulla pakkasimme reppuun eväät ja juomaa ja lähdimme pyöräretkelle Jyväskylän leikkipuistoja kiertelemään. Parituntinen reissu siitä tuli, keli oli hieno ja kilometrejäkin kertyi n. 24. Tällä kertaa pyöränä oli vaimon 21vaihteinen Nishiki, kun omasta GaryFisher -kommuutterista oli takavanteesta pinna mennyt jossain poikki... Remonttia siis tiedossa. Hyvin se matka taittui hybridilläkin ja retki oli kiva. Kävi hyvin peekoo-treenistä.
Tänään sunnuntaina polven vointi oli aamusta normaali. Ei mitään kireyksiä, kipuja tms. havaittavissa, joten pyörän selkään ja tarkoitus oli ajaa rauhallinen ja mielellään pitkä pk-lenkki. Ensimmäiset puolituntia meni todella hyvin - ei kipuja. Keli oli kohdallaan 9.00 aamulla ja meno maistui.

selfie

Nyt kun tuo 1x10 voimansiirto on ollut viikon käytössä, ei todellakaan ole hinkua takaisin kahden tai kolmen eturattaan systeemiin. Mietin toisaalta, voisiko tuo polvikipu olla aiheutunut juurikin tuosta voimansiirron muutoksesta - ylämäissä joutuu vähän enemmän käyttämään jerkkua jaloilla, joten polvetkin ovat kovemmalla rasituksella. Toisaalta, polvikipu tuli ekan kerran ennen ko. välityksiin siirtymistä.. Muutoin tuo vaihteisto on namia! Ei tartte miettiä eturattaita vaan vaihtelee takana pykälää sen mukaan kuin on tarvis. Myös uusi takavaihtaja ja tuo Racefacen narrow/wide ratas toimivat niinkuin pitääkin: Yhden ainoata kertaa en ole kuullut ketjun hakkaamista runkoon, tai että ketjut olisivat tipahtaneet. Todella hyvä juttu! Ja kyllä tuota pyörää on rynkytetty.
Jatkoin lenkkiä rauhalliseen tahtiin, vajaa 20km/h keskarilla polkuja, hiekkateitä ja toki asvalttiakin ajaen. Kotiin päästyäni, mittarissa oli 55km ja aikaa oli mennyt melko tasan kolme tuntia! Viimeisen kympin aikana polvi alkoi vähän kipuilemaan ajamista häiritsemättä. Tämän päivän reitillä oli kuitenkin Laajavuoren todella jyrkkiä ja pitkiä nousuja, latupohjaa, kurakkoa ja Aurinkorinteen enskaradan alamäkiosuus hyppyineen. Kummallinen tapaus tuo polvi.. Kotona polvi kaipasi vähän hierontaa ja kylmääkin, mutta tällä hetkellä tilanne on taas ihan normaali ja lenkille voisi lähteä.

Kisa on lähestymässä. Lauantaina ajetaan siis Laajavuoren maastopyörämaraton ties kuinka monetta kertaa ja tänä vuonna hieman uusitulla reitillä. Nousumetrejä on saatu hiukan lisää ja tuo mainitsemani enskamäki tullaan alas, joten haastetta riittää. Tarkoitus on ajaa täydet 63km (kolme kierrosta) ja mielellään kiitos ilman polvikipua. Huomenna vedetään joku treeni "tyhjennyksenä", tiistaina kevennellään ja ke-to tankataan. Nyt siis polvet ja hampaat ristiin, että polvi on lauantaina kondiksessa ja muutoinkin kaikki menee viikolla hyvin. Tavoitteena on ajaa kovaa ja mielellään maaliin asti.

Metsän keskellä on tie

Nyt, mukavaa alkavaa viikkoa!

Jani