Toisin kuitenkin kävi, jos näin lyhyesti kiteyttää. Polvi kesti alusta loppuun ilman minkäänlaisia vaivoja ja sain ajaa kuravelleistä ym. nauttien ja murehtimatta kivuista. Kelataanpa hieman taaksepäin.
Kisaan on valmistauduttu suhteellisen hyvällä treenimäärällä koko kevään kestävyyspohjaa rakennellen. Tämän viikon osasin keventää tahtia ja tehdä vain lyhyitä kevyitä ajoja sekä myös huolehtia kehosta muutoinkin. Perjantaina kävin vielä lämmittelyksi ja tankkauspäivien lopettamiseksi ajamassa tulevalla kisareitillä, kaatosateessa, lämmittelyajoa tunnin verran. Siinä tuntumaa haeskellen polvi hiukan vihoitteli, lähinnä ylämäkiin spurtatessa. Säästellen kuitenkin jalkoja kisaan.
Kisa-aamu valkeni pilvisenä, hieman viileänä (+7 astetta), mutta ei sateisena. Valmistelut olin tehnyt edellisenä iltana pyörään, joten ei muuta kuin kamat autoon ja ajoissa tapahtumapaikalle, jonka keskuksena toimi tänä vuonna Killerin liikuntakeskus. Paikkana Killeri oli todella hyvä valinta tarjoten kilpailijoille hyvät tilat pukeutumiseen, peseytymiseen yms. Myös ratasuunnittelu huomioonottaen paikka toimi tosi hyvin ikään kuin reitin varrella. Uudelle kierrokselle sai ajaa pitkää kovapohjaista hiekkatiesuoraa paahtaen ja maaliin kurvattiin pienen pomppuisen kurvin kautta.
Starttia varten ryhmittäytyminen tuli vähän hätäseen minulle, kun olin vielä ns. lämmittelemässä. Yhtäkkiä huomasin, että lähtöalueelle oli porukkaa kasaantunut paljon ja näin ollen hyvä starttipaikka jäi haaveeksi. Salainen haaveeni oli yrittää lähteä kärjen perässä ja pysytellä mukana niin pitkään kuin mahdollista. Nyt jouduin sumppuun koko porukan keskelle ja kun liikkeelle lähdettiin oli alkukiihdytys aivan turha yritys. Lähtö tapahtui kuitenkin loivasti ylämäkeen ja leveälle baanalle aueten, joten siinä vaiheessa oli hyvä kiristää ruuvia ja spurtata isoimmasta massasta ohi. Varsin hyvin niitä selkiä alkoi jäädä taakse ja pääsin mukavaan letkaan ajamaan. Ekaan laskuun pääsin yhden isomman porukan keulalla, mutta laskun alla ollut kurakko yllätti ja vauhti tyssäsi siihen (muistin kyllä tuon kurakon, mutta se olikin oletettua mössömpi..). Uusi spurttaus seuraavaan jyrkempään ylämäkeen ja taas homma luisti.
Tällä kertaa pääsin ajamaan paljon peesissä, jopa myös välillä itsekin vetämään porukkaa. Tutulla kovapohjaisella hiekkatieosuudella kiihdytin vähän vauhtia ja neljän-viiden kilpailijan porukka jäi jälkeen. Näin edessäni seuraavan porukan, jonka ajoinkin kiinni ennen reitin pahinta kuravelliosuutta. Tekniikkaharjoittelusta on ollut apua, sillä nuo kiviä ja juuria sisältävät kura-mössö-suo-lammikot olivat todella haastavat ajaa läpi ja moni näytti suosiolla jalkautuvan näissä kohdissa. Yksi ainoa kuraylämäkirinne oli niin liukas, ettei takarengas pitänyt yhtään ja näin ollen tunkkaaminen oli väistämätöntä.
Kaksi kierrosta menivät tasaiseen eli n. 1t 10min per kiekka. Kakkoskierros meni jonkin minuutin nopeampaakin. Kolmannelle kiekalle lähdettäessä nappasin juomapöydältä vaihtopulloni kyytiin ja hiukan tasasin hengitystäni siinä edetessäni ensimmäisiin hiekkatienousuihin. Jonkin aikaa jouduin ajelemaan itsekseni, kunnes taas pääsin parin kisatoverin peesiin. Heistä toinen kärsi valitettavasti kiekan loppupuolella ketjuongelmista ja näin ollen tipahti pelistä jääden minulle lopussa n. viisi minuuttia. Toinen kuskeista takertui niihin raskaisiin kuravelleihin ja näin hänen taistelevan eteenpäin pääsemiseksi. Loppumatka meni yksin varsin hyvällä jalalla, kunnes viimeistä kertaa jyrkimpään kovapohjaiseen hiekkatienousuun tullessa molemmat etureidet iskivät kramppiin! Oli aivan pakko nousta satulasta ja pari sekkaa käyttää venyttelyyn. Otin muutaman juoksuaskeleenkin pyörän kanssa matkaa jatkaen ylöspäin, kunnes krampit laukesivat ja pääsin taas ajamaan. Ajamalla mäki meni vielä ylös ja sen jälkeen oli enää viimeistä kertaa Aurinkorinteen enduroradan alamäki laskettavana. Tässä myös videomatskua ko. alamäkiosuudelta:
https://www.youtube.com/watch?v=DlARabLdP30&feature=youtu.be
Positiivista:
- polvi kesti ajamisen
- fysiikka kesti loppuun asti eikä maalissa ollut "kuollut" olo
- pyörä toimi todella hyvin
- rata oli todella raskas, mutta erittäin hyvä
- Killeri toimi kisakeskuksena erittäin hyvin ja kisajärjestelyt olivat ensiluokkaiset
- edelleenkin pitäisi rohkeammin hakea starttipaikkaa lähempää kärkeä
- vauhtia lisää heti alusta - tehoja varmasti piisaa, joten ketju kireälle eikä säästellen
Loppuaika 63km kisalle oli 3:35:59 ja sijoitus jossain 54 paikkeilla yli sadan kuskin joukosta. Reitin
haastavuudesta kertoi myös keskeyttäneiden määrä, ja että niiden joukossa oli valittavasti myös Suomen kärkikuskeja. Nousumetrejä täysmatkalle kertyi 1500, joka on todella paljon, Tahkoakin enemmän. Itse olen tosi tyytyväinen ajooni vaikka kovempaakin kai olisi voinut yrittää mennä. Äsken tulin palauttelulenkiltä, joka oli 45 minuuttinen kevyt pyörittely lähipoluilla. Kropassa on nyt hyvä fiilis, ehkä reidet vielä vähän jumissa. Tästä siis kohti Tahkoa, jossa yritetään 3:30 alitusta 60km matkalla.
Hyvää alkavaa juhannusviikkoa!
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti