Maastopyöräilyn kisakausi korkattu - tekniset viat pilasivat ajon

Johan pukkaa aurinkoa ja hellettä! Nahkakin pääsi kärvähtämään tämän päiväisessä Peurungan maastopyöräkisassa, CCPICARO:n järjestämässä Peurunka MTB 4satasessa. Kisavalmistautumiset olivat menneet hyvin ja kaikki oli kohdallaan. Lopputuloksesta tuli silti surkea..

Tälle viikkoa on mahtunut paljon kaikenlaista. Flunssa näyttää olevan jo hyvinkin mennyttä, joskin nyt kelien taas kuivuessa, jotain pientä allergista nuhaa meinaa pukata. Näistä oireista tosin ei ole harmia ollut. Maanantaina kävin treenaamassa Vaajakosken Savonmäessä ylämäkiajoa sekä vauhdikkaiden laskujen laskemista. Reilu tunti reisiä rääkäten todella raskaissa ylämäissä tuntui jälleen hyvältä ja mielestäni sain treenistä irti sen, mitä hainkin. Samalla tuli myös harjoiteltua alaämäkiajoa, ei niin tasaisella alustalla, vaan kunnon rytkytystä ja koitin pitää vauhdin hyvänä. Tuokin tuntui sujuvan ihan hyvin. Tiistaina oli sadepäivä ja heti aamusta vähän tihutteli vettä. Pyöräilin Konalla töihin ja töiden jälkeen oli ajatuksena ajella hieman pidemmän reitin kautta kotia. Vettä sateli vain vähäsen päivän mittaan, mutta juuri kun kello tuli 16.00 ja piti kotiin lähteä, alkoi vettä satamaan kiihtyvällä tahdilla. Kaatosateessa ajoin silti vajaan tunnin lenkin, osittain todella liukkailla ja haastavilla poluilla. Pitkästä aikaa oli mukava huristella Konalla poluja, joskin alla olleet Schwalben kumit eivät tarjonneet enää juuri mitään pitoa. Viikonloppuna tuohon tuli muutos ja alla on nyt 2.2 tuuman Continentalin X-Kingit. Keskiviikon ohjelmaan kuului työmatkafillarointien lisäksi 1t 30min maratonajotyyppinen treenilenkki - reipasvauhtinen ajo ilman taukoja hyvin vaihtelevissa maastoissa. Alla oli siis asvalttia, hiekkatietä, pururataa, metsäpolkuja ja myös hiukan haastavampiakin polkuja - sekä tietenkin nousuja ja laskuja. Hyvä setti ja meno maistui!

Torstaina työmatkafillaroinnin lisäksi oli ohjelmassa kevyt maastolenkki työpaikan kuntoseuran kanssa. Kolmen kuskin voimin ajoimme helppoja maastoja kevyellä kammella reilun tunnin. Yksi kuski siitä jatkoi kotiinpäin ja kaksistaan ajoimme vielä reilu 20km vähän tiukempaa settiä, joskin inhimillisillä sykkeillä. Hyvä pk-harjoitus ja kestoltaan 2t 35min. Kilometrejäkin kertyi n. 35.

Perjantaina päätin pienen tauon jälkeen taas juosta ja aamu alkoikin reipasvauhtisella vitosella töihin. Tossu liikkui suht rivakkaan ja reilu vitosen keskarilla taittui viiden kilometrin matka töihin. Iltapäivällä reilu kilsan pidempi juoksu kotiinpäin, tällä kertaa alle vitosta - joskin Garmin näytti ensimmäisen tonnin ajan ihan mitä sattuu. Loput viisi kilometriä tulivat n. 4:30 keskarilla, joka on sitä tuttua reipasta vauhtia minulle. Juoksutuntuma on siis tallessa. Perjantai-ilta meni rauhallisissa merkeissä perheen kanssa ja hiukan extrahiilareita tankaten.

Lauantaina oli touhupäivä. Rouva oli ilmoittautunut Likkojen lenkille (paikallinen naisten juoksu- ja kävelytapahtuma lisäohjelmineen) ja minä touhusin muksun kanssa vaikka mitä. Ohjelmassa oli leikkipuistoissa pyörimistä, Harju MTB:n seuraamista, kaupassakäyntiä. Keli oli hieno ja lämmin. Porukkaa oli joka paikassa ympäri Jyväskylää ja meininkiä riitti. Illalla ajoin vielä lyhyen availevan maastolenkin sunnuntain kisaa varten.

Harju MTB

Continentalia Konaan

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä Peurungan kisan startti oli jo kello 11.00. Kamat oli pakattu jo illalla valmiiksi, joten muuta ei juuri tarvinnut tehdä kuin syödä aamupalaa ja siirtää kamat ja pyörä autoon. Kisapaikalla olin hyvissä ajoin ja keli oli 10.00 aikaan jo todella lämmin. Onneksi olin tehnyt mukaan kaksi pullollista urheilujuomaa, sillä lämmittelyajoa tehdessä, nestettä paloi ihan kiitettävästi. Osallistujia alkoi virrata paikalle ja 10.45 kuulutettiin kilpailijat lähtöalueelle. Liikkeelle lähdettiin ns. lentävällä lähdöllä, eli Picaron yksi järjestäjistä ajoi fillarilla muutaman satametriä letkan edessä ja siirtyi sitten sivuun. Rauhallinen ja suht hallittu startti. Sitten vauhti kiihtyi melkoisesti, kun saatiin lähteä omaan tahtiin ajamaan. Meno maistui minullekin ja kaikki toimi hyvin. Reitillä oli heti alkuun jonkin verran nousua, mutta myös laskua. Muutamat kurakotkin siinä ajettiin läpi rapa roiskuen, kunnes n. 33 minuutin kohdalla pienessä ylämäessä ketjuni menivät jumiin. Luulin, että ne vain tippuivat rattailta, mutta olivatkin menneet täysin lukkoon eturattaiden väliin.. Pyörä ympäri siinä ylämäessä ja porukkaa lappasi ohi vasemmalta ja oikealta. Hetken kuluttua yksi ystävällinen kisakumppani tarjosi ketjunkatkaisijaa ja pikalinkkuja - minullahan niitä ei ollut tietenkään mukana. Reilu kymmenen minuuttia paloi aikaa, ajorytmi meni sekaisin, ja kun meno taas maistui, alkoi hirveä kiriminen ja räyhääminen eteenpäin. Selkiä, juuri ohitettuja, tuli vastaan, ylämäet nousivat hyvällä kammella, vaihteet toimivat ja ketjukin siis pelitti. Huolet näyttivät olevan ohi ja meno alkoi taas pikkuhiljaa maistumaan. Yhden toooodella jyrkän nousun otin varman päälle ja talutin sen ylös, joskin juoksujalkaa. Eka kierros meni aikaan 1t18min, joten ilman tuota ketjurikkoa aika olisi ollut reilu tunnin luokkaa. Vielä ennen toiselle kiekalle lähtöä (ajettiin siis kaksi 19km kierrosta) sain muutamat selät kiinni ja kaahailu jatkui. Sitten alkoi kieltämättä vähän puuduttamaan meno, kun ei vetoapujakaan ollut saatavilla. Kampi kuitenkin pyöri hyvin, kunnes n. 5km uutta kierrosta mentyäni, ketju tipahti taas rattaalta ja jäi jumiin. Muutamat kirosanat siinä päästin ja kampesin pyörän ylösalaisin tarkistaakseni vian. Kun näin saman ongelman toistuneen, sen kaksi-kolme sekuntia mietin, pitäisikö tämä leikki jättää tähän. Onneksi aiemmin laittamani pikalinkku oli aukaistavissa, joten sain ketjun irti ja taas paikalleen. Aikaa tuohon säätämiseen ja turhautumiseen paloi sen toisen 10minuuttia ja kroppa alkoi jäähtyä. Kun ketju oli taas iskussa, vedin isot kulaukset juomaa ja aloin kääntämään ruuvia taas kisakierroksille. Tuossa vaiheessa varsinainen kilpainto oli jo tiessään, joten ajoin maaliin sen minkä vielä jaksoin/viitsin. Loppuaika todella rankalle kisalle oli 2t 38min, joka on kärkikuskeja n. 50minuuttia hitaampi. No, enpä kympin sakkiin olisi muutenkaan päässyt, mutta tuo aika harmittaa ihan sikana, vielä tätä kirjoittaessakin. Reilu kahden tunnin aika olisi ollut saavutettavissa, mutta ei sekään helpolla. Keli oli kuuma, nousut olivat todella rankkoja (nousumetrejä kertyi vajaa 900) ja maasto oli paikoin teknistä.

Teknisille vioille ei voi mitään. Ne kuuluvat välineurheiluun ja niiden kanssa pitää vain yrittää elää. Pääasia on, että en keskeyttänyt (vaikka mielessä se kävi) ja että fysiikka kesti loppuun asti. Ainoastaan n. kolme kilsaa ennen maalia oli todella jyrkkä ylämäkipolku, jota ei kukaan pysty ylös ajamaan vaan se on talutettava. Siinä oikean jalan etureisi alkoi kramppaamaan, kun puskin pyörää siihen ylämäkeen. Joku sekunti oli venytettävä mäen päällä kinttua, jotta saatoin ajoa jatkaa. Tuo jalkautuminen näköjään voi tehdä temput. Mäen päällä pyörän selkään ja loppu sujui ilman kramppeja. Hyvä niin!

Lievemaan Henkan (90) takana vielä hyvässä vauhdissa

Mitä tästä jäi käteen, niin ainakin kokemuksia, ehkä pettymyksiäkin. Olen todella tyytyväinen kestävyystasooni ja suhteellisen tyytyväinen myös ajotaitoihini. Ylämäet ovat ehkä vielä ne haastavimmat, mutta alamäet tulevat kyllä vauhdikkaasti teknisimmissäkin paikoissa. Tapahtumana Peurunka MTB on hieno ja tarjoaa osallistujille haastetta koko rahan edestä. Maastot ovat upeat ja jos mieli tekee, niin kisailun jälkeen voi käydä kylpylässä pulahtamassa - tai miksei järvessäkin.
Tästä kohti ensi lauantain Jämsä MTB -kisaa, jossa ajetaan hiukan toisen tyyppistä rataa.

Kesää kohden,

Jani