Jyväskylän katujuoksut juostu - tulos erinomainen

Kuten arvata saattaa, Jyväskylän katujuoksussa juoksemani puolimaraton oli tulokseltaan varsin hyvä ja kehityskaari näin jatkuu samalla linjalla. Vaikka keli oli startin aikaan melko armoton, ei se päässyt juoksijoita lannistamaan, ainakaan minua.

Hyvän päätöksen tämäkin viikko sai onnistuneen puolimaratonin siivittämänä. Loppuaika 1:35:04 on vajaa 10 minuuttia viime syksyistä Finlandia-puolikkaan aikaani parempi ja kertoo siis hyvin juoksuharjoitteluni kehityskaaresta. Ensin hieman valmistautumisesta.
Tämä viikko oli kokonaisuudessaan suhteellisen kevyt ja siihen kuului oikeastaan vain yksi juoksuharjoitus torstaina (vappupäivänä) ja kaksi maastopyöräharjoitusta (tiistai ja perjantai). Muutoin ohjelma on ollut muutamaa lihaskunto+venyttelyharjoitusta lukuunottamatta kevyttä. Torstaina kävin vähän kuulostelemassa kroppaa vapun herkuttelun jäljiltä 9,3km kevyen rennolla juoksulenkillä n. vitosen keskarilla. Varsin hyvältä ja helpolta meno maistui ja ainoastaan pientä vasemman pohjelihaksen kireyttä lukuunottamatta kaikki oli kunnossa. Lenkin päälle saunaa ja lepoa sekä energiavarastot täyteen.
Perjantaina oli minulla, kuten varmasti monilla muillakin, vapaapäivä (lomapäivä) töistä ja käytimmekin sen perheen kanssa touhuillen. Rouva pääsi omille asioilleen kaupungille ja minä tyttäremme kanssa HopLopiin pomppimaan. Tämän jälkeen kävimme vielä yhdessä syömässä sekä hiukan shoppailemassa. Kävin Top Sportissa huvikseni kokeilemassa New Balancen ja Mizunon juoksukenkiä ja näistä New Balancen 1400V2 tuntuivat erittäin mukavilta jalkoihin ja ovat todella kevyet - eivät käytännössä paina mitään. Tuntuma alustaan on "jumppatossumainen" ja kengässä on siis hyvin vähän vaimennusta. Kanta on 10mm korkea, joten melko "flätti" kenkä on kyseessä. Kyseessä on siis kisatyyppinen tossu, joten ei muuta kuin hyvä sisäänajo kengille ja seuraavaan kisaan käyttöön. Myös varpaiden päällinen on hyvin hengittävää verkkoa, joten ei pitäisi varpaiden päästä turhia hikoamaan.

New Balance 1400V2

Päivän reissulta tarttui mukaan myös pyöräilyyn Nalinen irtolahkeet (Suomen polkupyörätukusta). Väriltään ovat ehkä hieman arat valkoiset, mutta jospa ne pesussa sitten puhdistuvat..
Rosson pannupizzan jälkeen oli vatsatäysi ja joku lenkki piti vielä tehdä alle lauantaita varten. Juoksujalkoja en viitsinyt enempää rasitella, joten päädyin ajamaan 1t 30min maastolenkin Keljonkankaan ja Kinkomaan juurakkopoluilla. Samalla tuli testattua aamulla virittelemäni uusi voimansiirto, jota varten DHL kuriiri toi minulle heti aamusta tarvikkeita:

Blackspiren 34T eturatas ja työkaluja sekä uusi ketju

Edellinen eturatas operaatio meni siis hieman mönkään, kun se tilaamani 38 piikkinen ratas ei mahtunut pyörimään ottamatta kiinni runkoon. Keksin myöhemmin kyllä siihen syynkin, mutta tämä uusi ratkaisu on parempi.

Setti kasassa

Paikallaan on nyt siis 24 ja 34 piikkiset eturinkulat ja bashring sai tippua pois turhana painona. Takana jyllää edelleen 11-36 pakka. Välityssuhde siis hieman muuttui raskaammaksi, mutta suunnitelmanani olikin saada lisää vauhtia alamäkeen ja suorille. Tuolla 34 piikkiselläkin tuntui mäet nousevat suht hyvin ihan jyrkimpiä lukuunottamatta. Perjantai-illan testilenkki oli hyvä testi uudella voimansiirrolla ja homma toimi kuin rasvattu. Rataskombinaatio tuntuisi toimivan tarkasti ja ripeästi eikä sen kummemmin mitään ketjusuojaa tms. tarvita. Kävin vielä paikallisessa Ride Cycle Storessa näyttämässä työnjälkeä, eikä siinä mitään huomauttamista ollut. Etuvaihtajaa voisi aavistuksen tiputtaa alaspäin. Samalla mietimme mahdollisuutta siirtyä 1x10 välitykselle, joka ei sekään olisi mahdoton yhtälö. Se tietäisi vain jälleen yhden uuden rattaan tilaamista ja vähän lisäremppaa. Mennään tällä nyt ensin ja katsotaan jatkossa, miten nuo reidet alkavat pullistua.

Näillä eväillä siis lauantaihin ja kohti puolimaratonia. Aamuun reilu aamupala hyvissä ajoin, kamojen pakkailua ja rentoa meininkiä:

lepo

Varsinaista jännitystä en tuntenut, mutta aina sitä jotenkin kihelmöi kropassa, kun tietää, että numerolappu läntätään kohta rintaan. Puolimaraton on matkana jo pidempi ja jos sen aikoo juosta hyvällä loppuajalla läpi, niin vauhdinkin pitäisi pysyä hyvänä. Tuossa maatessani nämä olivat päällisimmät ajatukseni. Malttia alkuun, malttia alkuun, eka kymppi kuulostellen ja sit hana auki.
Lähtöpaikka oli Hippoksen urheilukeskukselta jäähallin kupeesta. Keli oli viileähkö, mutta ei huono. Välillä sateli jotain pientä taivaalta, vettä tai rakeita. Miesten pukkarissa oli juoksijoita iloisella mielellä ja jokaisella vähän samankaltaiset ajatukset: Miten tuo keli muutuisi kisan aikana?
Startti tapahtui melko sekunnilleen 12.00, kympin juoksijat kärjessä ja puolikkaan perässä. Töräyksestä liikkeelle ja tällä kertaa se onnistui, eli sain pidettyä vauhdin kontrollissa siinä mukavalla 4:30 vauhdilla. Eka tonni meni 4:38, josta melko tasaista 4:30 vähän yli ja vähän alle nakutin per kilometri. Sitten se keli muuttui: Seuraavat 15 minuuttia taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita vaakasuoraan ja hirveän tuulen säestämänä. Pikkaisen oli pelihuumori kateissa jo siinä vaiheessa juoksua, mutta periksi ei anneta. Sormet siinä vähän jäätyivät, mutta muutoin homma jatku ja selkiä tuli tasaisesti vastaan, niin kympin kuin puolikkaankin juoksijoita. Ensimmäinen 10,5km meni todella kepeästi askel vielä päkiällä. 46minuuttia kympin kohdalla kellossa jolloin aloin taktikoimaan vauhdin suhteen. Edessäni oli kolmen juoksijan porukka, jotka saavutin melko nopeaan. Kun tuolle pitkälle 3,5km Palokkajärven suoralle tultiin, juoksimme hyvällä vauhdilla peesaillen reilu kolme kilsaa, kunnes yksi meistä lähti vetämään kovempaa. 16 kilometriin asti tulin tasaista 4:30 vauhtia, kunnes päätin kiristää vauhtia ja juosta kiinni sen toisen edessäni juosseen miehen, joka oli vähän päässyt karkuun.

Loppuvaiheessa askel kantapäällä, mutta ryhti hyvä. Kuva: Hippoksen marathonkerho

Viimeinen viisi kilsaa tuli reippaalla 4:20 vauhdilla, joka oikeastaan alkoi vasta ihan viimeisessä pitkässä ylämäessä tuntumaan - mutta ei liikaa. Hyvän loppukirikannustuksen saattelemana painoin viimeisen kilsan 4:01 ja kohti maalia. Maalissa oli kaikin puolin voittajafiilis: Hyvä ja ehjä juoksu alusta loppuun, voimat riittivät todella hyvin (yksi geeli meni kympin kohdalla) ja vauhtia pystyin kiristämään noinkin hyvin loppumatkalla. Kropassa oli vointi hyvä, toki väsynyt ja jaloissa tuntui. Osallistujamitali kaulaan ja numerolapulla pääsi AaltoAlvariin uimaan ja saunomaan.

Numeroa ja mitskua

Kisajärjestelyt olivat varsin hyvät, joten kiitos siitä koko porukalle. Reitin merkkauksessa oli pientä ontumista muutamissa käännöksissä, mutta onneksi muita seuraamalla reitti pysyi hallussa. Saunassa kuulin jonkun sanovan, että olisi kääntynyt reitillä väärään suuntaan, ilmeisesti kuitenkin vain hetkeksi. Tietty siinä juostessa keskittyminen reitin seuraamiseen saattaa herpaantua ja virheitä sattua. Kannustusjoukkoja olisi saanut kyllä olla enemmänkin reitin varrella, mutta kylmä ja melko tuulinen/sateinen sää pelotti useimmat pois teiden varsilta. Se vähäinenkin ihmismäärä silti riitti tsemppaamaan ja muutamille kannustajille jaksoin jopa hymyilläkin.
Loppuaika siis 1:35:04 ja loppusijoitus 26. puolimaratonille. Tämähän tietää sitä, että Finlandiassa puolikas mennään 1:30 vauhtia tai mielellään allekin. Hope so!

Kisan gps-jälki löytyy blogin oikeasta reunasta.

Tänään sunnuntaina palautellaan ja huilaillaan. Ehkä jonkun pienen lenkin teen myöhemmin, jotta lihaksisto normalisoituu taas ärsykkeille.

Keväisiä päiviä,

Jani