Jämsä MTB fiiliksiä

Eilen lauantaina kisattiin ensimmäistä kertaa Jämsä MTB, joka oli yksi ohjelmanumero Jämsän pyöräilyviikkoa. Todella lämpimässä säässä ajettu kisa tarjosi varmasti jokaiselle jotakin - ainakin hikeä ja pölyä.

Perjantaina kisavalmisteluna ajoin tunnin verran reipasvauhtista lenkkiä lähimaastoissa pyörää ja kroppaa kuulostellen - rennolla meiningillä. Perjantaina sää oli lämmin vielä myöhään illallakin, joka ennusteli lauantain kisaan todella hikistä urakkaa. Kaikki tuntui muuten olevan kunnossa.
Lauantaina aikaiseen aamulla ajokamppeet ja fillari pakattiin auton kyytiin ja lähdimme hyvissä ajin kohti Jämsää perheen kanssa. Appivanhempien koti toimi hyvin tukikohtana, joka on n. 5km päässä itse kisapaikasta. Aamulla lämpötila oli +24 astetta ja kipusi kovaa kyytiä ylöspäin. Puolilta päivin mittari näytti paikoin +28 astetta ja mitä enemmän päivä eteni, oli kyyti kuumempaa.
Puolilta päivin kävin jämsäläisen kaverini kanssa ajamassa tutustumisajoa kisareitillä, ensin yhdessä ja sitten ajoin itsekseni vähän kovempaa kyytiä. Rataa kun ei oltu vielä ihan täysin merkattu valmiiksi, parilla pummilla ratakierros taittui ihan ookoo vauhdilla. Kisareitti oli noin kolmekilometriä per kierros, jota ajettiin sarjasta riippuen 1-8 kierrosta. Rata oli lähes verrattavissa xco-radaksi, joskin pahat kivikot tai juurakot sieltä puuttuivat. Pomputusta silti riitti ja pari vähän kinkkisempää könkärettä. Kiekalla oli yksi pidempi nousuosuus, ehkä n. 100-150m pituudeltaan. Ei mikään paha korkeuseroltaan. Mukaan mausteen reitille toi singletrack -tyyppiset osuudet, joissa sai ajaa kieli keskellä suuta ja yrittää pitää fillari radalla. Kantoja, juuria ym. oli siellä täällä ja yhden kerran kävi ns. läheltä piti -tilanne. Lämmittelyajoa kertyi yhteensä reilu tunti ja kilometrejä 22. Välitankkaus appilassa, suihkua ja hieman evästä nassuun. 15.00 alkoi ilmoittautuminen kisaan, joten paikalla oltiin suurin piirtein ajoissa. Ja kun kisaamaan oltiin menossa, niin koko rahan edestä sitten hupia ja täydet kahdeksan kiekkaa lähdettiin ajamaan. Paikalla oli ihan mukavasti osallistujia sekä myös katsojia. Kilpailijoita oli reilut 50, joka on tapahtumana ekalle kerralle ihan jees juttu.
Junnujen ajettua oman kisansa, muut sarjat startattiin siihen perään.

Startin huumaa! Kuva: Antti Hakonen

Startti oli jälleen melkoisen kovatempoinen ja vaikka lähtöalue oli suht leveä, meinasi ruuhkaa silti tulla. Jälleen tein sen virheen, että jäin vähän liian taakse kärjestä ja jäin pussiin porukan keskelle. Sijoituksia meni jokunen siinä sivuun, mutta siinä ajorytmin löytyessä tuli nuokin selät ohitettua.
Harmikseni jäin parin miehen taakse, kun eka kapea polkuosuus alkoi. Vauhti oli "hidasta" ja itsellä olisi menohaluja riittänyt. Heti tilaisuuden tullen jyräytin miehistä ohitse ja lähdin kiristämään vauhtia. Hetken kuluttua oli jo pari seuraavaa kuskia edessä ja samaista kyttäilyä selän takana kapealla polulla. Kun reitin ensimmäinen ja ainoa nousuosuus alkoi, pääsin siinä muutaman kilpailijan ohitse ja intoa riitti hyvin. Kärki oli jo päässyt melko kauas, joten heidän kyytiinsä ei ollut enää mitään jakoja - tuskin muutenkaan.

Mäen päällä jälleen. Kuva: Antti Hakonen

Sitten taas toteutui vähäksi aikaa se menohaluja syönyt asia, eli ketään ei näkynyt edessä eikä takana - vetoapuja tai ryhmäajoa ei päässyt syntymään ja selkeästi vauhtikin vähän laantui. Kaksi-kolme kierrosta meni siis varsin hyvällä sykkeellä, myös Garminin datan mukaan. Neljäs ja viides kierros olivat ehkä aavistuksen hitaampia ja kuudennella kierroksella jouduin roikkumaan formuloista tutun termin mukaisesti "hitaampien" perässä. Ohituspaikkaa ei todella kapealla polulla ollut ja sekunteja paloi armottomasti. Suurin osa antoi tietä ystävällisesti, mutta välillä joutui roikkumaan tosi kauan takarenkaassa kiinni. Seitsemäs ja kahdeksas kierros olivat jo raskaampia, varsinkin viimeinen. Ei kuitenkaan liian paha, sillä keskinopeus oli vain aavistuksen laskenut. Sykkeistä tosin pystyi päättelemään, että hapoilla mennään ja kroppa alkaa olla puhki - ja se järkyttävä kuumuus hoiti lopun.

Viimeisiä kierroksia viedään. Kuva: Antti Hakonen

Maaliin tulin ajassa 1:22:51, joka oli voittajaa n. 15 minuuttia hitaampi. Loppusijoitus miesten kilpasarjassa oli 6. Miesten sarjan voitto meni Toni Tähdelle ja naisten sarjassa voiton nappasi tutusti Sini Alusniemi.

Kärki meni siis todella kovaa ja hattua pitää nostaa heille, ja muillekin, jotka tuossa helteessä jaksoivat painaa ketju kireällä. Itselleni hyvä tasainen suoritus, ehkä loppuakohden vähän hiipuen, mutta hyvä silti. Nesteet riittivät pullossa, kroppa jaksoi loppuun asti vaikka viimeisellä kiekalla alaselkä meinasi alkaa krampata. Jaloissa sen sijaan ei ollut kramppituntemuksia. Ja mikä parasta, teknisiä murheita ei tällä kertaa ollut. Muutamia rengasrikkoja ym. siellä joillain oli ja kun sellaisessa hakepellossa väliin mentiin, ihmettelen, ettei useampia rengasvaurioita sattunut. Hyvä niin!

Hienon hikinen päivä, pyörällä tuli ajettua yhteensä n. 60km, ukko on jaloillaan tänäänkin ja kelit pysyvät lämpöisenä (ainakin vielä tänään). Nyt on kolmen viikon kisatauko ennen Laajavuoren XCM -kisaa, jossa lähdetään ajamaan täydet 63km. Se onkin jälleen oma seikkailunsa.

Kiitos kaikille Jämsässä minua tsempanneille ja kilpakumppaneille. Tästä on jälleen hyvä jatkaa!

Maalissa! Kuva: Antti Hakonen

Lämpimiä kelejä,
Jani