Pentti pinkaistu varsin hyvällä lopputuloksella

Viikko pärähti päätökseen ja tämän kevään toinen juoksukisakin tuli juostua tänään Vaajakoskella. Pentin pinkaisu on jo perinteeksi muodostunut maantiejuoksutapahtuma ja tänäkin vuonna osallistujia riitti ihan mukavasti.

Ikäänkuin valmisteluna sunnuntain juoksukisalle kävin lauantaina komeampaakin komeammassa kelissä ajamassa vähän reipasvauhtisemman xc-lenkin, tällä kertaa suht helppoja polkuja ja hiekkateitä, mutta sitäkin kireämmällä ketjulla. Ajaminen tuntui helpolta, sykkeet käyttäytyivät varsin mallikkaasti ja reisissä tuntui hapotus oikealla hetkellä - tiukkaa ylämäkivääntöä putkelta runtaten. Keskinopeuksia tuli sen verran seurattua ajonaikana, että vauhti tuntui pysyvän hyvänä pitkät tovit. Pienet mäennypyt nousivat hyvällä vauhdilla ja alamäissä ei tullut turhaan jarruteltua. Lenkki suuntautui tällä kertaa Kukkumäen ja Köhniön kautta Laajavuoreen, jossa samalla tutkiskelin Laajavuoren marathon reittiä. Metsäkoneiden runnoma "Ässämäki" oli kuivunut hyvällä vauhdilla ja vaikka ensisilmäyksellä mäki näytti ajokelvottomalta, nousi se pyörällä ylös varsin mallikkaasti. Tässä pari kuvaa mäestä:

Mäen yläpää. Tämä osa oli ennen hyvinkin puiden ympäröimä kapeahko polku

Näkymä nousun puolivälistä. Ajettavassa kunnossa on.

Eli tuskin mara-reitille tarvitsee hirveitä muutoksia tehdä, toivotaan ainakin niin. Siellä täällä oli ajettu uutta hiekkaa, varmaankin pehmentyneitä kohtia paikkaamaan. Nuo eivät juuri menoa haitanneet. Lenkki oli siis varsin onnistunut harjoitus ja mikä myös hyvä, pyörä toimi varsin moitteettomasti. Kuski vain meinasin heti lenkin alussa ottaa otb:t suhteellisen harmittomassa tilanteessa. Jääköön tapaus unholaan..
Lauantai sujui muutoin rauhallisissa merkeissä ja illalla venyttelyiden ja saunan päälle maistui uni. Sunnuntaiaamuna tunsin jo aamusta, että tänään on hyvä päivä juosta kovaa. Jotenkin malttamattomana odottelin, että pääsisin lähtemään fillaroiden Vaajakoskelle. Reppu oli hyvissä ajoin pakattu ja kun kello löi 12.00, hyppäsin pyörän selkään ja alkulämppänä ajelin tuon 6-7km kisapaikalle.
Hieman hätä meinasi tulla starttiviivalle, kun aikaa paloi ensin kisakeskuksen etsimiseen, joka ennen oli Vaajakosken liikuntahallin aulassa. Nyt se oli uimahallin aulassa, josta pienen sompailun jälkeen kerkesin vielä parit juoksuaskeleet ottaa alkuverkaksi. Wc-käynti meinasi mennä yliajalle (pitkän jonon takia), mutta löysin kuin löysinkin itseni starttiviivalta about minuuttia ennen alkupaukkua.
Paukusta täysillä, näin tuli kaverille siinä tokaistua ja näin sitä mentiinkin. Eka kilsan rymistelin aikaan 3:47 ja toisen 3:51! Kova startti ja kyllä se vauhti tuntuikin. Eka tonni tuntui tosi pahalta ja mietinkin, että miten tämä tästä jatkuu. Kropassa tuntui riittävän kaikesta huolimatta paukkuja, sykkeet olivat anaerobisen tuntumassa ekalla tonnilla. Loppumatka mentin analla maksimiskkeitä loppuakohden hätyytellen. Silti kuitenkaan ihan maksimia ei sykkeistä vielä irronnut. Vauhti kylläkin oli kohdallaan ja kolmas kilsa meni 4:13 ylämäkineen, neljäs 4:08, jossa myös pientä ylämäkiosuutta vielä oli, muutoin melko helppoa. Viimeinen vajaa kilsa otettiin kaikki irti mitä vielä irtosi. Hengitys pelasi hyvin, jaloissa painoi ja viimeinen jyrkkä mäennyppy meinasi viedä mehut. Pikkaisen ennen tuota nousua hölläsin vauhtia, ikäänkuin säästellen tuohon mäkeen. Siitä tuskin mitään apua enää oli, mutta mäki nousi silti suht hyvin ylös. Kaksi lyhyttä suoraa kiihdyttäen ja maali oli jo edessä. Virallinen loppuaika 4,6km rallille oli 18:32, joka on viimevuotista aikaani n. kolme minuuttia parempi, ja mikä parasta kovin lyhyen matkan juoksusuoritukseni tähän asti. Tulos oikeutti kuudenteen sijaan. Parasta tässä oli keskivauhti joka oli 4min/km, ja etenkin ensimmäisten kahden kilsan alle nelosen vauhti! Nämä lyhyet matkat tuntuvat olevan melkolailla kovia rääkkejä. Niissä kun ei oikein voi höllätä tai ottaa alkua iisisti, jos mielii hyvään aikaan päästä. Paukusta täysillä maaliin, sillä mentiin tänään. Pahalta tuntui viimeinen 1,5km, mutta ei niin pahalta, etteikö olisi voinut vaikka kovempaakin ottaa. Hmm..

Maksimialuetta lähestytään siis hyvää vauhtia. Mielenkiinnolla valmistaudun tulevan lauantain puolimaratonille. Tuohon kisaan on otettava hiukan toisenlainen taktiikka, jos mielii maaliin asti päästä. Jonkinlaista tavoiteaikaa olen hahmotellut ja jos kaikki menee kohdalleen, 1t 35min voisi olla realistinen. Malttia siis tulevaan viikkoon treenin osalta, joskaan ihan laakereilla ei voi levätä. Nyt on hyvässä nousussa terävyys juoksuun ja veikkaan, että loppuvuotta kohden tuloskehitys on jälleen + -merkkinen.

Kokonaisuutena tämä viikko oli varsin onnistunut. Treeniä kertyi vajaat 12 tuntia kisa ym. mukaan lukien. Viime viikolla liikuttiin reilun 13 tunnin paikkeilla. Nyt alkaa pyöräkilsojakin taas kertymään ja mikä parasta, kampi tuntuu pyörivän suhteellisen hyvin. Kun nyt tässä terveenä pysytään, niin tästä kaudesta tulee maastopyöräilyn ja juoksun osalta vielä hyvä!

Jani