Kaippa se tämäkin hetki pitää kokea, kun urheilu aiheuttaa jonkinlaista vaivaa kroppaan ja täytyy tahtia hiljentää - tai ainakin antaa paikkojen vähän palautua.
On nimittäin sunnuntain pitkän juoksulenkin (20km) jälkeen vaivannut vasemman jalan koukistaja. Luulin vaivan liittyvän kipeytyneeseen etureisilihakseen, mutta kun tässä pari päivää on paikantanut kipukohtaa ja tänään sen hiihtolenkillä vahvistin, koukistaja se siellä ilmoittelee olemassaolostaan. Mitään vakavaa kiputilaa ei onneksi ole päällä (vielä), mutta sen verran kroppa huutaa armoa, että ainakin juoksua pitää rauhoitella muutama päivä - ja ei tuo hiihtokaan niin hirveän kivalta tuntunut, ainakaan ylämäkiä kiivetessä.
Maanantaina työmatkapyöräilyn lisäksi teinkin vain kevyttä lihaskuntoilua (lankkua, punnerruksia, vatsoja, selkiä ja kyykkyjä omalla painolla). Sunnuntain pitkä lenkki siis tuntui kropassa, mutta siinä vaiheessa ei tuo vasen koipi vielä huudellut.
Tiistaina kokeilin jälleen juoksua kahdella treenillä. Aamulla satoi jotain vesiräntää joka oli vetänyt kevyenliikenteen väylät ihan pöperölle ja näin ollen aamun lenkkikin (5km) tuntui melko raskaalta - eikä selässä ollut parin kilon juoksureppu sisältöineen auttanut asiaa. Iltapäivään mennessä tuntemukset koukistajassa olivat totta ja mietinkin, pystyykö kotiin juoksemaan. No, kevyellä tatsilla juoksu kuitenkin kulki, mutta kotona oli jalassa vointi taas kivulias. Siinä lenkin aikana seurailin sykkeitä ja vauhteja, ja ottaen huomioon kipeän jalan, juuri yli aerobisen kynnyksen sykkeillä juoksin vajaata vitosta kotiinpäin. Ihan hyvä, vaikka vähän kärsiä joutuukin.
Keskiviikkona kävin tuossa lumimössössä ajamassa tunnin maasturilenkin, jolla oli tarkoitus kokeilla jalan kestävyyttä ja vaikuttaisiko kipu fillarointiin. Ehkä vähän tiedostaen vasenta jalkaa varoin ja näin ollen ihan täyttä tehoa ei treenistä irti saanut, mutta ylämäkivoittoinen treeni silti tuntui menevän ongelmitta. Jumi/kipu paikallistui enemmänkin etureisilihakseen.. Illalla pitkiä venytyksiä ja saunaa, jotka yleensä minulla auttavat jumeihin.
Torstaiaamuna seisomaan noustessa koukistajakipu oli jälleen läsnä ja aina kun vasemmalla jalalla kiertäviä liikkeitä tekee, kipu tuntuu. Tyttäremme on ollut toistapäivää kotihoidossa flunssan takia ja toistaalta itsellekin hyvä, että pääsee lepuuttamaan kinttuja. Lauantaina olevat sairaaloiden SM-hiihdot kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja tänään torstaina piti käydä kokeilemassa jalan toimintaa hiihdossa. Periaatteessa kaikki toimi ihan hyvin kropassa, mutta Keljonkankaan vuoristossa jyrkkiä ylämäkiä kiivetessä, kipu taas tuntui. Eli heti kun vähän kovempaa rasitusta nivelille/lihaksille työntää, niin koukistaja ilmoittaa itsestään. Mäkien päällä kipu taas helpotti ja laskuosuudet sujuivat ihan hyvin - joskaan suksi ei kyllä meinannut luistaa mihinkään. Liekö juuri satanut tiskirättilumi vaikuttanut sen verran alustaan, että mukamas-oikeanlainen-voitelu ei sitten toiminutkaan. 11km lenkki siitä silti syntyi, mutta päässä kypsyi myös ajatus lauantain kisan jättämisestä väliin. Ihan jo pelkästään jalan säästämisen takia ja viikon päästä olevan Finlandia hiihdonkin takia. Siellä minulla matkana on kuitenkin 20km vapaalla ja jalan pitää olla kunnossa. Treeniohjelmana onkin nyt viikon aikana pyöräilyä, kevyttä hiihtoa ja venyttelyä. Juoksua en taida uskaltaa nyt edes ajatella. Katsotaan, miltä jalassa alkaa tuntumaan.
Mutta, turha tässä on säälissä rypeä. Näitä tulee ja menee. Muutoin kyllä kroppa on kunnossa ja tänäänkin hiihtäessä sykkeet olivat hyvinkin herkässä ja tehoja tuntui saavan irti, ainakin sen mitä tuolla luistolla aikaiseksi sai. Hiihto ei kuitenkaan ole se minun päälajini vaan ennemminkin yksi harjoitusmuoto fillariroinnin ja juoksun lisäksi. Kiva olisi silti ollut tiukkaa 5km vapaata kisaa kokeilla. Eiköhän tuohonkin tilaisuus vielä tule uudelleenkin.
Ja, TahkoMTB ilmoittautumiset ovat käynnistyneet ja lähes ensimmäisten joukossa nimeni listalle lykkäsin. Päätös 60km kilpasarjaan vahvistui juuri sopivasti ja tavoitteena siis lähteä parantamaan viime vuotista aikaa roimasti. Alle 3t 30min on päästävä ja mitä lähemmäs kolmea tuntia, niin aina parempi. Tästä se kova rutistus maastokisoja varten taas alkaa. 60km lenkit eivät ole mikään haaste enää - tuo matka pitäisi vaan ajaa kovempaa ja tiukemmassa maastossa. Siinäpä maastopyörätreeniin selkeätä ohjetta tälle keväälle. Onneksi siinä on kahta viikkoa ennen Tahkoa myös Laajavuoren XCM -kisa, jossa tarkoitus myös ajaa täydet 63km.
Tässähän alkavat sormet ja jalat kohta syyhytä :)
Treenitsempein,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti