Flunssa pääsi sitten valloilleen viikonlopuksi ja työmaaltakin piti olla taas poissa pari päivää. Onneksi mitään pahempaa tautia kuten influenssaa ei ollut päällä, vaan ihan tavallinen nuha.
Ja normirytmi kärsii, kun joutuu huilaamaan ja makaamaan. Toisaalta ihan hyvä, että kroppakin saa toivottavasti sitä ansaittua lepoa. Maanantaina yritin käydä töissä ja tyhmä kun lähdin fillaroimaan aamusta. Eihän siitä mitään tullut ja meinasi taju lähteä viimeistään työpaikalle vievissä ylämäissä. Yhden tärkeän palaverin jaksoin istua läpi ja sitten alamäkeen pyörällä sipaisten kotiin ja nukkumaan. Pää aivan täynnä räkää, särkyä ja kolotusta. Mutta, ei kuumetta. Maanantai meni siis maatessa ja tiistaikin vielä. Sen verran tuli ulkona käytyä, että muksun vein päivähoitoon n. kilsan päähän. Nykyään on kaiketi joku suositus, että vaikka tauti olisi päällä, olisi hyvä käydä edes hetken aikaa ulkona jaloittelemassa - tietty olon niin salliessa. Tämä kyllä ainakin mun kohdalla piti paikkansa ja räkää alkoi irtoamaan ihan hyvää tahtia. Puoli tuntia yhteensä riitti "treeniksi".
Keskiviikonkin päätin vielä pysytellä kotimaisemissa, vointi tosin oli jo lähelle normaalia. Varona kuitenkin, jottei lähde suotta työtovereita tartuttamaan. Aamulla muksun päivähoitoon viennin jälkeen kävin jo kävelemässä reippaampaa vauhtia ja siinä kevyesti hölkkäsinkin, vähän oloa tunnustellen. Yhteensä 40 minsaa siinä sai aikaa kulumaan ja vointi koheni hienosti. Siitä sitten sopivasti naisten ja miesten parisprinttikarsintoja tuijottamaan telkkarista. Siinä evästä mutustellessa alkoi treenihammasta kolottamaan ja siinä sprinttikarsintojen ja finaaleiden välissä kävin maasturilla ajamassa rauhallisen polku- ja asvalttiajelun. Sykkeet pysyivät hyvin maltillisina, joka sikäli myös hyvä merkki taudin parantumisen suhteen. Syke ei myöskään 1t 30min lenkin jälkeen jäänyt mitenkään koholle vaan olo oli jotakuinkin loistava. Sauna lämpimäksi ja sprinttien jälkeen lämmittelemään höyryihin. Tauti voitettu, toivottavasti.
Torstaina otin jo härkää sarvista ja vetäsin aamujuoksun töihin, tosin vähän lyhyemmällä reitillä, jolle pituutta tuli 4,5km. Ihan hyvä silti ja aikaa paloi vain 23 minsaa. Vauhtikin oli siis ihan reipasta, mutta kevyttä. Iltapäivällä sitten kotiinpäin tulin jo vähän kovempaa ja 6km taittui aikaan 30min. Alkuun vähän lämppää työpaikan pihassa, juoksuun rauhallisesti n. kilsan paikkeilla vauhtia nostaen vajaaseen vitoseen per kilsa.
Loppumatkasta ehkä vähän sairastelu tuntui jaloissa, mutta ei pahasti. Huomasi silti, että jotain pöpöä on kehossa käynyt. Loppuilta tuli otettua rauhallisesti ja syötyä pannaria.
Viikonlopulle onkin suunnitelmissa lähteä perheen kanssa kylpylöimään Kuopion suunnalle. Luultavasti uitua tulee paljon, mutta myös vietettyä aikaa perheen kanssa kivassa paikassa. Tiedän varmasti, että ainakin 4 vuotias tyttäremme tulee tykkäämään reissusta. Eli, Finlandiahiihto jää osaltani väliin tänä vuonna. Tapahtuman järjestäjä oli jo joutunut muutoinkin lyhentämään reittiä lumen puutteen vuoksi ja ilmeisesti latupohjat ovat melko heikot ja kapeat. Minulla kun ei ole kuin yhdet sukset ja ei niin hirveästi kokemusta massahiihdoista, päätin välttää mahdolliset kolaroinnit ja suksien rikkomiset jäämällä pois hiihdosta. Ensi vuonna sitten. Hirveästi ei edes harmita. Tavoitteet ovat minulla kuitenkin muissa lajeissa.
Toipumista jatkaen,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti