Tänään sunnuntaina ajettiin siis Tähtisadeajot Jyväskylässä tai paremminkin Nyrölässä, Vertaalan ja Puuppolan välimaastoissa. Keli oli mitä parhain, ehkä hyvin epätyypillinen ottaen huomioon vuodenajan. Mittarissa oli starttihetkellä 15 astetta, mutta auringossa lämpö tuntui suorastaan helteeltä.
Otetaas vähän taaksepäin ja tankkauspäiviin. Keskiviikon juoksutreenin jälkeen oli pari lepopäivää ja tarkoitus syödä vähän extrana hiilareita. Homma sujuikin ihan hyvin ja kohtuu hyvällä varastolla oltiin tänä aamuna liikkeellä. Torstaina ja perjantaina tuli tehtyä vain venyttelyä (toki lihakset ensin lämpimiksi). Muutoin vain oleskelua. Työmatkapyöräilyä lukuunottamatta rasitustaso melkolailla nollassa. Tekihän se vaihteeksi hyvää.
Lauantaina oli päässä jotenkin outo olo heti aamusta ja pelkäsin jo pahinta, että tauti on iskemässä - flunssa tai jotain muuta. Olo kuitenkin helpotti päivän mittaan ja kun illalla kävin ajamassa ns. availevaa lenkkiä lähimaastoissa, vointi oli taas ihan normaali. Ehkä tuo extra syöminen ym. teki olon vähän tönköksi, en tiedä.
Lauantain lämmittelylenkki meni oikein mukavasti ja reilu tunteroinen meni hyvällä sykkeellä, välillä spurttaillen. Pyörä tuntui hyvältä, jaloissa tuntui hyvältä, mieli oli virkeä. Saunaa ja ruokaa lenkin päälle sekä venyttelyitä. Uni maittoi oikein hyvin!
Kisa-aamuna aamupalan jälkeen oikeastaan alkoi vähän jänskättämään. Lähinnä se, miten kovaa pystyn ajamaan. Tarkoitus oli lähteä heti alusta tosissaan liikkeelle. Kamat pakettiin, pyörä auton kyytiin ja tapahtumapaikalle Kallioplanetaariolle. Ja tupahan oli jo mukavasti täyttynyt kilpailijoista. Porukkaa oli lämmittelemässä todella paljon ja alkoi siinä omiakin jalkoja jo syyhyttämään päästä ajamaan lämpöä reisiin.
Lämmittelyajona kävin vetäisemässä ns. Ilomäen lenkin eli reipas 5km siinä lähtöpaikan lähistöllä muutaman kamalan nousun sisältämänä. Hyvät lämmöt siinä sai jalkoihin ja starttiviivalla oltiin hyvissä ajoin.
Vähän reilu 11.00 päästiin lähtemään saattoauton perässä ja kärki lähtikin melkoista haipakkaa. Näköetäisyys huippuihin säilyi melko pitkään, mutta sitten kun käännyttiin metsälenkille, alkoi vain edessä ja takana olevien puuskutus kantautumaan korviin. Hyvällä sykkeellä oltiin isossa porukassa liikkeellä, mutta jo ensimmäisen pienen polkuosuuden jälkeen eroja alkoi tulla. Pitkään ajelin muutaman kilpailijan kanssa peräkkäin ja saatiin jätettyä takana ollutta massaa. Pikkuhiljaa siitä alkoi selkiä tulemaan vastaan ja ohituksiakin pääsi tekemään - kiitos leveiden väylien.
Jossain vaiheessa kävi mielessä, että tulikohan aloitettua liian kovaa? Matkaa oli kuitenkin yhteensä 64km (2x32km kierros). Ensimmäinen kierros taittui ajassa 1t 22min, eli varsin maltillista vauhtia. Ehkä kovempaakin olisi päässyt, mutta pakko oli vähän säästellä. Kieltämättä myös muutama edessä ajanut hitaampi kuski niillä kapeilla osuuksilla vähän jarruttivat menoa. Asvalttiosuuksilla pääsi mukavasti lepuuttamaan jalkoja, tai niillä laskuosuuksilla paremminkin. Vauhtia kertyi mittariin 59km/h vaikka juuri ei kampia pyörittänyt.
Ekalla kierroksella Ilomäen tiukka nousuosuus tuntui todella helpolta. Kävi jo mielessä, että miksi tuota mäkeä on niin pahaksi kuvitellut..
Toiselle kierrokselle lähdin käytännössä yksin, eli ei ketään edessä eikä takana. Jonkun matkaa hiekkatie-asvalttiosuutta ajettuani joku tuli peesiini ja ajelikin pitkän tovin minun työtä hyödyntäen. Siinä meni mukavasti n. 15km todella hyvällä vauhdilla ja keskivauhti kasvoi reippaasti. Yhdessä pehmeämpää hiekkaa sisältäneessä kurvissa kapeampi renkaani jotenkin lässähti hiekkaan ja vauhti hyytyi. Peesikaveri pääsi ohi ja meni menojaan. Jonkin aikaa hänet näin edessä, mutta viimeisellä 10km osuudella häntä ei juuri näkynyt.
Alkoikin siis hiukan tuskainen taival ajella itsekseen metsäpolkuja ja niitä viimeisiä asvalttiosuuksia.
Ilomäen nousu toiseen kertaan tuntui jo hiukan epämiellyttävämmältä, mutta hyvin senkin jaksoi vielä luukuttaa ylös. Lopun neljä kilsaa tulin niin kovaa kuin pääsin ja toisen kierroksen ajaksi tuli 1t 14min - eli kahdeksan minuuttia kovempaa kuin eka 32km!
 |
| Ilomäen juurella. Kuva: Lasse Vuori |
Loppuaika 64km kisalle oli 2:36:42 mikä täytti tavoitteeni. Ajatuksena oli päästä 2:30 - 2:45 väliin. En tiedä, olisinko kovempaa päässyt, mutta tyytyväinen täytyy tähänkin olla. Maalissa olo oli tottakai väsynyt, mutta ei täysin rikki. Jaksoi siis vielä hyvin pyöritellä kampia palautteluksi.
Nousumetriä gepsin mukaan tuli n. 850 ja keskisyke oli 158. Maksimialueella pyörittiin toki pitkä tovi, maksimiarvon ollessa 178. Loppusijoitus mukavasti 34., kun kisalijoita oli jonkun tiedon mukaan kilpasarjassa 102.
Pyörä toimi hyvin, kroppa myös ja palautuminen kisasta on hyvässä vauhdissa. Makaroonilaatikko kisalounaaksi Kallioplanetaariolla toimi oikein hyvin ja se maistui hyvälle! Kisajärjestelyt olivat kiitettävää luokkaa ja erityismaininnan saa todella hyvin merkattu rata! Harhaan ei oikeastaan voinut ajaa!
Illalla palkitsin itseni vielä oikein kunnon grillihampurilaisella ja Cokiksella! Kalorikulutus oli taas melkoista kisanaikana, joten pitäähän sitä vähän saada takaisinkin.
Tästä lähdetään palautteluiden kautta valmistautumaan Finlandia puolimaratoonille, joka siis juostaan täällä Jyväskylässä 14.9., ensi lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti