Kisailukausi sai oikein maittavan päätöksen eilen lauantaina juostussa Neljän vuoren hölkässä. Kuntosarjan 10km kisasta tuli voitto kotiin!
Hyvä, nousujohteinen juoksukunto alkaa olla näin loppukaudesta kohdallaan. Hiukan takaraivossa kolkutti Finlandia puolimaratonin mahdollinen rasite kropassa. Sellaisesta ei tuntunut olevan tietoakaan, kun Neljän vuoren hölkkään starttasin kuntosarjan 10 km reitille sateisessa, mutta silti melko lämpimässä kelissä.
Perjantaina sateli vettä lähes koko päivän ja lauantainakin tuli aamulla vettä taivaan täydeltä.
Juoksun startti oli kello 11.00 ja juuri sopivasti siihen sade taukosi.
Useampi kymmentä juoksijaa oli saapunut paikalle, suurin osa 25 km kisaan, joka onkin tapahtuman päämatka. Tuo 25 km reitti on käytännössä sama, mikä hiihdetään talvella ja nyt kesäkuussa myös pyöräiltiin ensimmäistä kertaa. 10 km reitti on osa noin puolet ko. reitistä, joten kympillekin on saatu ihan mukavat nousumetrit ja taatut hapotukset. Varsin vauhdikkaasti lähdettiin koko porukka startista liikkeelle, mukavalla 4:20 keskarilla, mutta jo ensimmäisessä urheilukentältä pois vievässä loivassa nousussa porukka selkeästi passaili - syystäkin, koska ensimmäinen tiukka nousu oli jo heti n. kilometrin jälkeen. Sortuneen vesitornin ympäri kulkeva pururata on myötäpäivään mentäessä melkoinen mäki, jossa ei juuri pääse sykkeet tasoittumaan. Ensimmäiset kilometrit tulivat siltikin 4:30-4:40 keskarilla, kohtuu reippaasti siis.
Vesitornin lenkin jälkeen tuli mukavaa ylös-alas mutkittelevaa latupohjaa, joka oli melko nopea juosta ja ensimmäiseen vitoseen meno oli mukavassa vauhdissa. Vajaa 23 minuuttia taisi olla kellossa tuossa kohtaa ja edessä oli pari kilometriä todella nopeakulkuista alustaa, muutamilla mäkinypyillä höystettynä.
Taakse jäi monta juoksijaa ja kisaan startannut kaverini alkoi näkymään edessä. Hän lähti sen verran rivakammin liikkeelle, jotta kerkesin hänet jo näköpiiristäni hävittää. Halssilan rinteiden kohdalla aloin häntä saavuttaa ja kun toiseen (ja viimeiseen) pitkään nousuun tulin, olin jo n. 150m päässä hänestä. Tuohon nousuun, Kangasvuoren välikevennykseen, joutui hiukan muuttamaan askellusta teputukselle, jottei ihan pistä itseään piippuun ennen loppukiriä. 925m nousua ja mäen päällä jaloissa tuntui, mutta ei liian pahalle. Kaverini oli edelleen hiukan minua edellä ja tavoite oli juosta hänestä ohi. Mäen päällä vilkaisin sykemittariani ja kun katsoin jälleen eteenpäin, hän oli kadonnut näköpiiristäni! Mielessä kävi, jotta mitä ihmettä tapahtui, mutta kun mäki kääntyi laskuosuudeksi, mäen alusta haarautui oikealle toinen väylä, jonne kaverini oli erehdyksissään kääntynyt! Väärään suuntaan siis! Itsekin sekunnin pari aprikoin, pitikö sinne oikeasti kääntyä vai mennä suoraan. Merkkaus oli siinä kohtaa siis hieman puutteellinen ja tästä palautetta annettiinkin.
Oikealla reitillä olin ja kun pahoja ylämäkiä ei enää ollut ja vain reilu kilometri maaliin, saatoin avata loputkin hanat ja rullata kohti Huhtasuon kenttää ja maalia. Viimeinen kilometri tuli vielä mukavasti 4:30 keskarilla ja nopein vauhti näyttää gepsin mukaan olleen maalisuoran 3:18min/km.. Hyvä kiri siis!
Loppuaika 47:15 on oma kympin enkkani ja kun ottaa huomioon, millaisessa maastossa tuli juostua, on se itselleni varsin hyvä suoritus. Tuolla ajalla irtosi myös kuntosarjan ykkössija! Juoksijoita sarjassa oli kymmenkunta. Kilpasarjasta löytyi vain yksi 40 minuutin alittaja ja kaikki muut ajat painuivat 40 minuutin huonommalle puolelle. Kieltämättä hymy oli herkässä, kun tuloslistoja teippailtiin kisatoimiston ikkunaan. Vaikka palkintoja ei kuntosarjassa jaettukaan, oli tuota voittoa illalla sitten vähän juhlittava.
Nyt on kalenterissani olleet kisat kisailtu. Uusia juonia punotaan jo ja ehkäpä tälle syksylle vielä yksi juoksukisa maistuisi. 5.10. olisi Laukaassa Kolmen sillan lenkki, jossa matkoina olisi tarjolla 11,4 ja 6,7 km lenkit. Suunnitelmissa olisi myös osallistua tämän vuotiseen Halloween Haikkiin 2.11..
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti