Jalat kipeinä kisasta - treeni jatkuu

Onpas viikko taas hurahtanut vauhdilla loppua kohden. Maanantaina oli kieltämättä hieman voipunut olo vaikka sunnuntaina vain sen vitosen kävi juoksemassa kilpaa..

Maanantaina siis levättiin ja siinä työpäivän aikana etureidet alkoivat kipeytyä niin perhanasti sunnuntain Extreme Runin jäljiltä, että pahaa teki. Kävelemään pystyin kyllä, mutta istumaan meneminen ja nouseminen tekivät kipiätä! Illalla olikin sitten hierottava ja venytettävä lihaksia kipua kestäen. Ihminenhän ei periaatteessa pysty itseään satuttamaan (tai no, pystyy), mutta kyllä nyt sattui.
Saunalla tuntui olevan hyvä vaikutus ja illalla olo oli mukavan rento.

Tiistaina aamulla kipua edelleen oli, tosin vähemmän. Pyörällä töihin ajaminen sujui eikä ihme kyllä reisissä kipua tuntunut. Heti kun pyörän selästä nousi pois ja alkoi kiipeämään portaita, kipua taas tuntui.. Työpäivä sujuikin rattoisasti tasaisin väliajoin pohkeita ja etu- ja takareisiä venyttäen.
Iltapäivään mennessä kipu oli jo selkeästi vähentynyt ja kun tiedossa oli maastopyörälenkki, hymyä alkoi nousta taas naamalle.

Ohjelmassa oli siis treenilenkki Tähtisadeajojen reitillä (30km/kierros), tällä kertaa hyvin rauhalliseen tahtiin työkaverin kanssa. Hänelle maastopyöräily on vielä uusi tuttavuus ja kyseessä taisi olla hänen toinen maastolenkki koskaan.. Vauhti pidettiin siis maltillisena ja pienen reitinhakemisen tuloksena ajoimme yhteensä 34km aikaan 2t20min. Rauhallinen lenkki sopi siis minullekin oikein hyvin, näin palautteluna. Jalatkin toimivat hyvin. Jyrkimmissä nousuissa reisien tehdessä työtä, pientä arkuutta oli vielä kintuissa, mutta ei pahasti. Keskisyke lenkillä oli 107, maksimin ollessa 157.
Illalla venyttelyiden jälkeen vointi oli jo oikein hyvä ja eilen keskiviikkona aina vaan parempi.

Kuutio valmiina treenilenkille

Keskiviikkona olikin jo hyvä käydä juoksemassa vähän reippaampi lenkki, 7km vk-treeni vauhtileikitellen. Tulevana lauantaina olisi tarkoitus juosta Jämsässä Partalan kirmaisun 7km kisa, joten nyt oli hyvä ottaa tuntumaa, miltä seitsemän kilsaa tuntuu ja mikä jaloissa on tilanne.
Hyvältä tuntui. Alamäissä ehkä hiukan tuntui kiristystä etureisissä, mutta juoksemiseen sillä ei sinänsä ollut vaikutusta. 5:20 keskarilla kulki lenkki, kovimman kilometrin ollessa 4:10 tasolla. Sykkeetkin käyttäytyivät hyvin mukavalla tavalla ottaen huomioon sunnuntain kovan rasituksen. Maksimisykkeiksi lenkiltä sain 172, keskisykkeen ollessa 142. Lenkin päälle lönkyttelin vielä n. kaksi kilsaa pk-vauhtia palautteluksi. Illalla päälle vielä venyttelyt ja kevyttä hierontaa jaloille.

Tänään torstaina onkin jaloissa ollut jo ihan eri meininki. Hyvältä siis vaikuttaa, joten fillarilenkki kutsuu. Huomenna perjantaina pidetään välipäivä ja lauantaina juostaan kovaa. Katsotaan, pääsisikö sen seiskan alle 35 minuuttiin. :)