Partalassa kirmaistu - fiilistä?

No niin! Jälleen yksi juoksukisa takana. Kuumat oli oltavat näin elokuun viimeisenä iltana, ennen virallista syksyn aloitusta - syyskuuta.

Tämän päivän juoksukisaan, Partalan Kirmaisuun tai Partalan syyskirmaisuun, valmistauduttiin perjantaina ajamalla 22km maastolenkki, suht vaihtelevassa maastossa. Painotuksen pitäisi jälleen kääntyä hetkellisesti maastopyöräilyn suuntaan, kun edessä on Tähtisadeajot 8.9. Lyhyt treenilenkkihän tuo oli, mutta voisiko tähän kohtaan heittää kuluneen sanonnan: Laatu korvaa määrän. Ajoin lenkin alkuun lämmitellen, sitten hiukan "tempoillen", eli lyhyitä muutaman minuutin spurtteja, nousua, teknisempää pätkää, asvaltti-tasamaata ja myös pyörä olalle -meininkiä. Lyhyeen, reilun tunnin mittaiseen treeniin siis mahtui melkein kaikkea. Eikä siinä mitään, jalat tuntuivat toimivan, ajatus kulkee ja pyörä toimii hyvin. Tällaisilla harjoituksilla voineen ylläpitää tuntumaa ja valmistautua tuleviin koitoksiin.

Hyvinkin valmistava lenkki siis perjantaina. Tänään lauantaina oli vuorossa Partalan kirmaisun juoksukisa. 7 kilometriä (taisi tosin olla vähän ylikin..) hyvin vuoristorata-tyyppisessä kisassa. Etukäteen minulla ei ollut mitään käsitystä, millaista menoa olisi luvassa, ennen kuin ajoimme tapahtumapaikalle autolla niitä mukavia nousu-lasku-nousu-lasku-osuuksia.. Hiukan manailin siinä autossa istuessani, millainenkohan helvetti tästä on tulossa. Kaikki otetaan vastaan, ylä- ja alamäet. Siinä anoppilassa huomasin, että juuri sopivasti olin unohtanut kotiin sykevyön antureineen ja gps-lähettimen. Eli tiedossa oli täysillä alusta asti -meininkiä. Toivoin pienessä mielessäni, että reitillä olisi kilometrikyltit - ja olihan siellä!

Juoksukisa starttasi kello 14.00 sopivan kokoisella osallistujamäärällä. Ei mitenkään valtavaa massaa ollut ympärillä, mutta juoksijoita sekä huipulta, että täältä perustasolta. Kisaan lähdettiin sopivalla 4:18min/km vauhdilla ylämäkineen ja toiseen kilsaan tulin samaista vauhtia. Vauhdin määrittäminen onneksi sujui mainitsemieni kilometritolppien ansiosta. Kolmas kilsa tuli sekin suht samaa vauhtia, mutta en jaksanut enää välittää siitä. Juoksu kulki nousuista huolimatta ja oikeastaan ainoa raskaampi osuus oli vähän ennen viiden kilsan tolppaa, kun oli paukutettu ylämäkiä urakalla. Toki välissä myös alamäkeä, mutta kyllä melkoisen nousuvoittoinen reitti oli kyseessä.

Vitosen kohdalla aikaa oli mennyt mukavat 22 minuuttia ja kaksi kilsaa enää jäljellä! Siinä kohden aloin miettimään, josko pystyn pitämään tämän vauhdin loppuun asti. Ja pysyihän se, itseasiassa paremmin kuin luulinkaan. Loppuaika Kirmaisun 7km lenkille oli 31:03 ja sijoitus hölkkäsarjassa hienosti 4. Loppuspekulointina, vain kolme sekuntia erotti minut kolmannesta sijasta ja eipä näköjään yleisessä sarjassa juosseillekaan tullut kovin paljoa hävittyä..

Helkkarin hyvä päivä ja juoksu tuntuu nyt siis kulkevan oikein hyvin. Ainoa harmituksen aihe ovat nuo kotiin unohtuneet gps- ja sykeanturit. Villi veikkaus on, että sykkeet kävivät varmasti ihan tapissaan ja keskisyke oli jossain 170 paremmalla puolella. Toisaalta aivan sama, kun lopputulos on hyvä ja voimaa tuntui riittävän. Sinänsä sykkeitä olisikin ollut ihan turha seurailla, mutta vauhtia olisin voinut välillä tarkistella.

Maaliin tultiin hyvälla vauhdilla ja voimissa. Ei sinänsä mitään valittamista omasta suorituksesta. Keli oli kuuma ja reitti mäkinen, mutta kaikilla oli samat haasteet edessä.

Maaliin tulossa

Oikein hieno kokemus tämä kisa ja tapahtumana mukavan rento, joskin pieni sellainen. Juoksukisaan oli kuitenkin saatu mukaan koviakin nimiä mm. suunnistaja Merja Rantanen ja hiihtäjä/maastopyöräilijä/juoksija Sini Alusniemi. Peukut pystyyn tapahtuman järjestäjille ja mukavalle fiilikselle!