Koin eilisellä juoksulenkillä jonkinlaisen ahaa-elämyksen siinä suht kovaa treeniä tehdessäni. Juoksutaustaa minulla on tähän päivään mennessä vielä suhteellisen vähän, jollei peruskouluaikaista juoksukisailua lasketa mukaan. Käytännössä 2012 syksystä, jotakuinkin näitä aikoja se oli, kun piiitkästä aikaa vedin lenkkarit jalkaan (halvat, kökköset Niket) ja PÄÄTIN, että nyt alkaa juoksuharrastus uudestaan, kaiken muun urheilun ohella.
Eilen kävin siis juoksemassa 8km lenkin Rantaraittia pitkin, käytännössä Finlandia maratoonin alkuosan. Eli Siltakatua Kuokkalan sillan ylitse ja satamasta kohti Mattilanniemen kärkeä ja sieltä Rantaraittia pitkin kohden Ainolaa jne. Alkuperäinen suunnitelma vielä keskiviikkoiltana oli tehdä viikolle toinen pitkä lenkki, mutta jo pitkään juoksua treenannut työkaverini suositteli, ettei kannata toista pitkää tehdä samalle viikolle, varsinkaan arki-iltana työpäivän päätteeksi. Tiistailta oli kuitenkin alla 14km (1t 15min) lenkki ja keskiviikkona oli maastoajolenkkiä. Tein sitten kovemman juoksuharjoituksen, kiihtyvävauhtisen, samalla sykkeitä seuraillen ja kehon tuntemuksia kuunnellen. Alkuun eka kilsa n. 6min/km, kunnes suht tasaisesti vauhtia nostaen seuraavat kilsat menivät viiden minuutin pintaan ja siitä alle. Jälleen nopein kilometri oli loppupuolen 3:20. Sports-Trackerin eri sovellusversiot (iPad, Android puhelin ja tietokone) antavat jostain syystä vähän erilaisia lukemia ja kännykän version mukaan nopein kilsa oli 3:17. No, kova vauhti silti! Tänään olisi postilaatikkoon tulossa tuohon Polarin RCX3:eeni G5-gps siru, joten sitten aletaan luottamaan siihen dataan.
Mietin lenkin jälkeen juoksunaikaista oloani, kun paukutin 4min/km vauhdilla, oliko fiilis hyvä vai mitä? Jo siinä juostessa kaikki tuntui helpolta, suht vaivattomalta ja pystyin ylläpitämään vauhtia hyvin sekä sitä myös kiristämään. Hengitys toimii, askelluskin tuntui olevan ihan ok, juoksutekniikasta en osaa vieläkään sanoa, onko se kuinka taloudellista tai rentoa (rennolta se ainakin tuntuu) ja sykkeet käyttäytyvät melko odotetulla tavalla.
Maaliskuussahan kävin LIKES:lla juoksutestissä mittauttamassa sykerajat ym. ja minulla aerobisen kynnys sekä anaerobisen kynnys olivat/ovat melko lähellä toisiaan (155 aero ja 168 anaer), ainakin silloin. Nyt voisi olla syytä mittauttaa rajat uudelleen, koska pystyn suht helposti juoksemaan n. 5min/km vauhtia 150 sykkeellä noin about. Siitä kun vauhtia kiristää sinne 4:30 paikkeille syke toki nousee, mutta ei mennä vielä ihan kuitenkaan anaeron yli (160-165). Muistan, kun viime syksynä ekat reippaammat lenkit tein, 5:50 vauhti tuntui tiukalta ja sykkeet hakkasivat jossain 160 paremmalla puolella. Eli jotain kehitystä on tapahtunut.
Myös se, että tuollaisen kovemman lenkin jälkeen, jalat ja kroppa eivät ole ihan rikki vaan hyvin voisi juosta perään kevyemmän lenkin, esim. palauttelun tai seuraavana päivänä juosta tai pyöräillä lenkin. Myös se, että elämäntavat ovat myös viimeisen kahden vuoden aikana muuttuneet rajusti, vaikuttaa asiaan melkolailla. Paino on tippunut tuossa ajassa lähes 30 kiloa ja sekin tuntuu ja näkyy.
Toinen positiivinen asia on vammojen hyvin pieni määrä, eli käytännössä nolla. Se keväinen plantaarifaskiitin oloinen kipu oikean jalan kantapäässä juoksukisan tai kovan juoksulenkin jälkeen alkoi hieman arveluttamaan, mutta nyt sekin on poissa. Toivotaan, että paikat myös pysyvät kunnossa.
Juoksun osalta on siis parit lyhyemmän matkan kisat tulossa ja sitten vielä puolimaratooni. Eilinen vauhtilenkki loi kyllä hyvää uskoa omaan puolimaran aikatavoitteeseen. Jos sen uskaltaa tähän heittää, niin 1:45 paikkeille jos pääsen, niin olen erittäin tyytyväinen. Jokatapauksessa, puolikkaan läpi juokseminen on sekin hyvä juttu. Tälle syksylle toisena tavoitteena vitosen matkalla 20minuutin alitus ja kympistä myös minuutteja pois. Eiköhän ne tässä syksyn mittaan hioudu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti