Huilia ja maksimitreeniä

Jes! Lämpökelit ovat taas täällä ja hikeä piisaa, ilman ylimääräistä rehkimistäkin. Ei pidä valittaa - ja toisaalta kaikissa olosuhteissa treenaaminen kehittää jollain tavalla myös kroppaa.

Torstaina oli jälleen reippaan xc-lenkin vuoro ja ohjelmassa oli mäkien kiipeämistä, teknistä sekä helpompaa, mutta mäkiä. Periaatteessa mitään ehkäpä korjattavaa ei tekniikassa ole, jerkkua riittää reisissä, mutta tuota Reban keulaa pitäsi opetella säätämään sopivammaksi. Kivikkoisemmissa nousuissa, keula tuntui vähän kesyltä ja etupää ei mukaillut töyssyjä halutulla tavalla. Ilman määrä keulassa oli kuitenkin suhteutettu kuskin painon mukaan eli siltä osin kaikki ok. Rebound-potikkaa pitänee alkaa rohkeammin kokeilemaan eri suuntiin ja hakea sopivaa keskitietä.
40km lenkki reenistä kokonaisuudessaan tuli ja tosi hyvää tekniikkatreeniä sain. Joskus olisi hyvä, kun joku ammattilainen tsekkaisi, miltä tuo työskentely näyttää, olisiko jotain selkeästi korjattavaa. Samaan ajoon totesin myös ajoasennon olevan vähän "liian pystyssä" eli ei muuta kuin kääntämään Eastonin stemmi toisinpäin, kun siihen oli mahdollisuus. Pikaisella testaamisella asento+satulan korkeus tuntuivat hyviltä ja seuraavalla lenkillä on tunnusteltava tarkemmin kokonaisuutta. Parituntinen ylämäkikaahailu toi mukavaa fiilistä jalkoihin ja yleensäkin tekemiseen.
Muksulle oli myös napattava kuva lähistöllä olleen junaradan tunnelista:

Tunneli

Torstain "lyhyemmän" lenkin jälkeen oli hyvä pitää päivä taukoa eli perjantai meni käytännössä levätessä ja touhutessa arkisia asioita. Illalla juhlittiin  bileiden voimin vaimon synttäreitä ja hauskaa oli! Itse tosin nesteiden kanssa toimin hiukan hillitymmin, kun loppuillan olin muksun kanssa. :) Hyvä lepopäivä!

Tänään lauantaina onkin sitten vedetty kunnolla treeniä. Ensin pari tuntia trekking-tyyppistä fillarointia ympäri kaupunkia muksu kyydissä. Kilometrejä tuli mukavat 20, joskin yhtäjaksoista pyöritystä ei ollut. Siltikin, tuossa helteessä yksi ylimääräinen 15 kilon lasti kyydissä käy ihan hyvin treenistä. Muutamalla pitkällä asvalttipätkällä oli hyvä pistää reisiin happoja luukuttamalla isolla vaihteella kovaa. No, vauhtia ei sinänsä tuolla Gary Fisherilla hirveästi saa vielä tuon ylimääräisen lastin ollessa kyydissä. Silti, reilut 30km/h tasamaata maksimivaihteilla on ihan hyvä.
Kotiintulon jälkeen, lyhyt palautus, kamojen vaihto ja juoksulenkille. Ajattelin, että ehkä ei ole hyvä vetää kovaa lenkkiä noin kuumassa (+28), mutta kun kerta jalat olivat lämpimät ja hyvä fiilis päällä, annetaan mennä. Eka kilometri meni hakiessa tuntumaa (n. 6min/km vauhti) ja sitten alkoi tasainen kiihdytys. Vauhti pysyi kokoajan alle 5:30min/km ja seitsemäs kilometri tuli vauhdilla 4:30min/km. Keskivauhti oli tasainen 5min/km 7,6km matkalle. Sykkeet käyttäytyivät alkuun vähän omituisen yläkanttiin, eli tuolla vajaa kuuden minuutin vauhdilla syke paukutti 150 huiteilla. Johtuiko sitten alla olleesta pyörämatkasta.. Eipä syketaso tuosta kuitenkaan kauheasti noussut kuin vasta sitten, kun reilusti lisäsin vauhtia. Maksimialueella meni useita minuutteja ja siinä nakuttaessa huomasin, että jalat tuntuvat jaksavan erittäin hyvin, mutta yläkroppa alkaa väsymään(?) eli hartiat/olkavarret alkavat kuumottamaan. Eivät siis kipuile, mutta selkeästi väsymystä kehissä. Tietää, mihin kohtaan alkaa lihaskuntotreeniä keskittämään..

Vielä olisi sunnuntai ja treenipäivä jäljellä. Sen jälkeen vähän kevennetään. Kieltämättä, Jämi vähän jänskättää!