Laajavuori ajettu - raskasta oli

Huh ja puh, olipahan kisat. Kaikinpuolin onnistuneet sellaiset vaikka reitti oli paikoin todella raskas.
Tämä on lajin henki, kaikesta pitää selvitä oli edessä sitten hiekkaa, kuraa tai jäätä.

Kisavalmistelut osaltani olivat sujuneet hyvin ja lauantaiaamun pyörän tsekkauksen ja kamojen pakkaamisen jälkeen vasta alkoi jännitys hiipimään kroppaan. Ei nyt onneksi mitään ihan älytöntä tärinää, mutta hyvällä tavalla jänskätti. Kamat autoon ja pyörä kyytiin. Perheen naisväki lähti kuskaamaan Laajavuoreen ja antoivat kovat tsempit vielä ennen lähtöä.

Numerolappu oli paikallaan ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Lähtöviivalle ja odottelemaan starttia. Tällä kertaa hakeuduin hiukan lähemmäs kärkeä, vaikkakin melkoiseen sumppuun sitä joutui kun hieman yli kello 12.00 päästiin starttaamaan. Suht hyvin letka lähti liikkeelle kärkiporukan johdossa. Veikkaset ja kumppanit painoivat kyllä niin kovaa keulassa, että eipä heistä sen jälkeen vilaustakaan näkynyt. Kyllä, ajamassa oli myös kovia nimiä Jussi Veikkasta, Valtteri Repoa ym. ja naisten sarjan Sini Alusniemi. Kovassa porukassa pääsi siis kisailemaan.
Homma lähti itsellä rullaamaan alusta asti hyvin, ehkä jalat alkoivat toimimaan parhaiten vasta ensimmäisen laskettelurinteen alaslaskun jälkeen. Jossa sai myös ensimmäiset mutakylvyt. Ensimmäiseen kymppiin mentiin tosi kovaa tahtia ja mielessä kävi, mitenkähän äijälle käy toisella kierroksella. Alkuun oli siis paljon hiekkatietä, helppoa polkua ja tosi vauhdikasta menoa. Sitten alkoi edellispäivien sateiden tuoma karu totuus paljastua: Kuravellit ja muut mutasuot odottivat ja pistivät monet kuskit koville. Miesten sarjan voittaja Veikkanen totesi myös tämän aamun Keskisuomalaisen haastattelussa mutaisten kohtien olleen haastavia. Kyllä, sitä ne olivat ja kun kuvaa katsoo, totuus paljastuu:

kuva: Jyps

Tuollaista pöperöä oli tarjolla koko rahan edestä. Ei nyt onneksi hirveän pitkiä pätkiä, mutta sen verran, että voimia se tarpominen vei. Yhden kerran joutui jalkautumaan, kun eturengas tökkäsi kuralammikon pohjaan. Muutoin ajoin sisukkaasti kaikki lällit läpi. Renkaana oli defaultti Schwalben Rapid Rob, jossa riitti rullaavuutta ja ihan sopivasti pitoa. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi ehkä voinut isompaa nappulaa alle laittaa.

Eka kierros meni silti tosi hyvää vauhtia ja kierroksen ajaksi sain 1t 5minuuttia. Maalialueella rytyytellen vasemmalle kaartaen seuraavalle kierrokselle, ilman mitään välipysähdyksiä juomapaikoilla.

Mukavasti toisen kierroksen alkuun pääsin kolmen kuskin peesiin ja ajelinkin heidän tahdissa sille samaiselle takarinteen laskuosuudelle. Ennen tuota laskua tein ratkaisun ja vedin heidän ohi, jotta pääsin ekana laskuun. Mäen jälkeen kovalla sykkeellä ajamaan paria edessä ajanutta kiinni. Jälleen pääsin hyvään peesiin ja siinä oli leppoisa ajella. Jalat toimivat, nestettä tuli nautittua tasaisesti ja geelejäkin meni. Kun alkoi taas nousuissa pumppaaminen, piti alkaa kiristämään tahtia ja ajamaan omaa ajoa. Muutamat päänahat sai taas napsittua sopivissa kohdissa ja pääsin pitkään ajamaan vapaalla väylällä. Huoltopisteen kohdalla (n. 10km) nappasin urheilujuomat naamariin ja kun siinä vähän joutui vauhtia hidastamaan, yksi kuski pääsi ohitseni. Eipä siinä, jälleen hyvä peesikaveri löytyi ja ajettiinkin peräkanaa tosi pitkään.
Kun taas se kuraralli alkoi, edelläni ajanut pääsi täpärillään suht näppärästi karkuun. Ajo jatkui silti hyvällä tahdilla ja viimeisen kolmen kilometrin aikana sain vielä yhden kuskin kiinni, joka näytti olevan samalla 42km matkalla. Sain häneen eroa liki kaksi minuuttia maaliviivalle. Loppuun siis riitti vielä hyvin paukkuja ja viimeisiin laskuihin ja nousuihin latasin täydet.

Maalisuoralla huomasin ensin ajavani väärää väylää, mutta pieni hyppy ratanauhojen yli ja taas oltiin oikealla linjalla. Loppurutistus ja maaliviiva ylittyi ajassa 2:15:11. Ensimmäinen kierros meni 1:06 ja toinen kierros 1:09 ja sekunteja päälle. Kokonaisuudessaan itseltä erinomainen ajo ja ei voi muuta olla kuin tyytyväinen. Paranihan aika viimevuoteen verrattuna yli tunnilla ja sijoituskin roimasti. Loppusijoitus siis 42 kilometrillä 12.
Maalissa seisoi tyytyväinen mies. Mikäs siinä on ajellessa kun kroppa toimii ja ajopeli on iskussa.

Keskisyke kisalle oli 163 maksimin ollessa 173. Keskinopeus 18km/h. Nousumetrejä kertyi kahdelle kierrokselle mukavat 910.
Palautumisprosessi on hyvässä vauhdissa ja näin sunnuntaiaamuna olo on jo melkolailla normaali. Joku palautteleva lenkki pitää tänään tehdä, jotta homma pääsee taas rullaamaan. Seuraavana on kahden viikon päästä Tahko MTB 60km. Laajavuori oli erittäin hyvä koetinkivi Tahkoa ajatellen.

Onnittelut myös muille Laajavuoren haasteet voittaneille!