Juoksukisat ja palauttelua

No niin! Kiimasen savulenkkikin on nyt juostu. Mukava oli tapahtuma pienelle kylälle ja ihan törkeesti ihmisiä paikalla.

Torstai-illan valmisteleva lenkki oli ihan paikallaan, kun perjantaina pääsi juoksemaan kohtuullisen mäkiselle reitille kymppiä. Kyseessä oli siis Kiimasen savulenkki ja järjestyksessään 31. tapahtumakerta. Paikalla oli juoksijoita ja kannustajia aivan tolkuton määrä ja taisipa tänä vuonna rikoontua osallistujaennätyskin, yhteensä 1142 juoksijaa! Ja mikä tästä tapahtumasta tekee ns. spesiaalin, kisaan osallistuu kovia juoksunimiä Miika Takalaa ym. Sinänsä ei naistensarjan voittajaa tarvinnut kauaa veikkailla kun mukana oli myös Sini Alusniemi. On se hurjassa vedossa! Miesten sarjan vei tällä kertaa Mikael Bergdahl. Tuttuja oli paljon juoksemassa, niin työkavereita kuin muitakin.

Hetki ennen starttia, minä ja Mika

Oma juoksu kulki kuitenkin odotetulla tavalla. Alkujännityksestä kun pääsi ja saatiin letka liikkeelle, alkoi sen oman juoksun tavoittelu ilman turhaa rynnimistä. Reitti on profiililtaan nousu-lasku-nousu-lasku muutamine tasaisempine osuuksineen. Vitosen kohdalla aikaa oli menyt 25 minuuttia, eli ehkä vähän turhan rauhassa tuli aloitettua. Eipähän ainakaan tullut tuhlattua paukkuja alkuvaiheessa... Siitä sitten hieman tuli kiristettyä vauhtia ja selkiäkin alkoi tasaisesti valumaan vastaan. Kahdeksan kilometrin kohdalla oli käytännössä jo kisan loppuvaihe ja hemmetin pitkä nousu edessä. Siinä oli hyvä paikka iskeä aiemmin ohi kirineiden selkään ja siitä ohi. Viimeinen nousu tuntui itsellä lähtevän kuin tykin suusta kun aloin loppukiriä tekemään. Vajaa kilometri ennen maalia vasta avasin kaikki hanat ja alamäkiloppumatkalla latasin kaikki kropasta. Viimeiset kilometrit tulivatkin mukavaa 4:10 - 4:20 vauhtia. Loppuajaksi 9,83km lenkille tuli 48:08 ja loppusijoitus 160. Juoksijoita miesten kilpasarjassa oli 266. Itse olen todella tyytyväinen ja paranihan tuossa oma kympin enkka reilusti. Siitä sitten evästysten kautta ja osallistujamitalin kanssa kotia kohti saunan lämmitykseen.

Tänään lauantaina oli tehtävä palauttava harjoitus maastopyörällä. Eilisen jäljiltä tuntui reidet olevan ihan tukossa ja kipeät, joten lenkille oli päästävä. Juhannuspäivän aamuun siis 16km maastoajoa pururatoja, hiekkateitä ja juurakoita pitkin. Vajaa tunteroinen ajoa ja venytykset päälle. Nyt on taas hyvä fiilis jaloissa.
Kyllä oli hiljaista joka paikassa, Sippulanniemen golf-radalla näkyi olevan porukkaa ja jokunen koiranulkoiluttaja oli myös eksynyt ulos.

Metsässä oli rauhallista ja mahtavat baanat

Tästä alkaakin sitten sujuvasti valmistautuminen Tahkon MTB-kisaa varten. Jonkinlaista aikatavoitetta on jo tullut asetettua. Katsotaan toteutuuko. Kunto on ainakin kohdallaan ja jos tekniikka kestää (ja kroppa), niin eiköhän Tahkolta ihan mukavaa kerrottavaa riitä. :)