Perjantai meni kevyen rennolla otteella latautuen. Työmatkat ajoin fillarilla ja kävin kotimatkalla Ride Cycle Storesta hakemassa pyörään kurasuojaa etu- ja takapäähän. Valmistelut pitkää lenkkiä varten sujuivat hyvin. Kroppa oli tankattu (=pari päivää söin vähän enemmän hiilaripitoista ruokaa), pyörä kunnossa ja varusteet pakattu.
Lauantaiaamuna starttasin 7.30 kotipihasta ja tiedossa oli, että vettä saattaa sadella ajoittain, mutta vähäisiä määriä. Tienpinta oli märkä ja ensimmäiset lähiöpolutkin kosteat sateesta, mutta tämä oli odotettavissa. Ei siinä mitään.
Lenkki sujuikin ripeää vauhtia ensimmäiset 20km, kun alkoi ensimmäinen teknisesti haastavampi osuus ojanpohjia ym. myöten kohti Ladunmajaa. Tuolla suunnalla pelkästään olisi riittänyt ajettavaa, mutta päätepysäkkini oli Peurungassa ja koko päivää en ajatellut kurakylvyssä viettää.
Laajavuoreen päästyäni alkoi vesisade - ensimmäistä kertaa lenkin aikana vähän kovempana. Takarinteen alla menevällä pitkällä alamäkiosuudella oli pyörässä vauhtia reilu 50km/h ja vettä satoi kaatamalla. Latupohjan pinta oli purua, hiekkaa ja irtokiveä ja sateen kastelemana se muuttui löllyväksi ja raskaaksi ajettavaksi. Alamäessä vauhti tosin kiihtyi ihan kiitettävän kovaksi. Tuossa vaiheessa ajokamppeet olivat saaneet jo ensimmäisen pesun - vain pesuaine puuttui. Yhtä todella pitkää ja jyrkkää ylämäkeä kammetessani pääsi ekan kerran suustani suhteellisen kovaääninen "PERKELE", kun vettä satoi kaatamalla ja kyseistä ylämäkeä tunkatessani (ei todellakaan pystynyt ylöspäin ajamaan) kengät luistivat alla, vaatteet painoivat pari kiloa extraa ja sade ei lakannut. No, tuon ylämäen jälkeen alkoi jälleen alamäki ja ajo helpottui. Reitillä alkoi hetkeksi asvalttiosuus ja pääsin lepuuttamaan kroppaa.
Asvalttisiirtymän jälkeen olin Palokan kupeessa ja Palokan ABC:lla suoritin pienen pesuoperaation täysin kuraantuneelle pyörälle. Puhdasta tuli ja homma rokkasi jälleen. Vain vaatteet olivat märät. Palokan Touruvuoressa junttasin joitakin kilometrejä, vähän ympyrään ja ristiin rastiin, jonka jälkeen latupohjia pitkin aloin suuntaamaan kohti Ampujien majaa. Kyseisen latupohjaosuuden aikana vettä alkoikin sitten sataa rumalla sanalla sanoen ihan VATUSTI! Vettä tuli niskaan saavista kaatamalla eikä minkäänlaista suojaa ollut tarjolla lähimaillakaan. Polut muuttuivat hetkessä pieniksi joenaluiksi ja käytännössä tuon 6-7km Ampujien majalle sain ajaa "järvessä". Siinä kun limaisen kuraisia savirinteitä ajelin ylös, mietin syvällä mielessäni, onko tässä mitään järkeä?! Ihan näin kovaa vesisadetta en odottanut, joten kokonaan uutta ja kuivaa vaatetusta en ollut pakannut mukaani. Ampujien majan grillikodassa vaihdoin sentään kuivat sukat, kypärän alle pipon sekä ajohanskat. Muut vaatteet piti vääntää kuiviksi, tai niin kuiviksi kun ne nyt pystyi saamaan. Tässä vaiheessa soittelin kotiväelle suunnitelmista tulla vastaan Peurungan kylpylään, joskin siinä hetken kävi mielessä myös nokan kääntäminen kotiinpäin. Alkoi nimittäin paleluhorkka iskeä päälle ja tutisin ja tärisin kylmyydestä. Lisää kuivaa vaatetusta ei ollut mukana eikä lenkin lopettaminen ollut oikeasti vaihtoehto. Takaisin siis Cuben selkään ja kun Ampujien majalta Peurungan suuntaan lähtenyt Metsoreitti näytti olevan tajuttoman huonossa kunnossa, päätin ajaa tovin Laukaantien vartta ja siis asvaltilla.
Tuossa pyöritellessä keho alkoi taas lämmetä, vauhti pysyi hyvänä ja Vihtavuoren jälkeen hyppäsin takaisin Metsoreitille - pääsin siis vielä kyntämään 10km "riisipeltoa" ja muuta kaikkea kivaa kuravelliä ja hakkuujätettä. Sujuvasti tuo matka kuitenkin taittui kohti Peurunkaa, vaikka välillä reitillä seikkailleet hirvenmetsästäjät vähän säikäyttivätkin kivääreineen.. Loppumatka kulki varsin hyvällä kammella ja Peurungan ympäristössä sahasin vielä polkuja ristiin rastiin. Muutamat todella hapottavat nousutkin kampesin vielä ylös ja pääsin vastapainoksi laskettelemaan mukavia juurakkopolkuja alaspäin. Peurunka, höyrysauna ja uima-altaat odottivat!
Lenkille kertyi pituutta lopulta "vain" 92,25km ja aikaa kului taukoineen 5t 18min. Reittimuutokset, kaatosade ja paikoin todella liukkaat polut hieman verottivat vauhtia, mutta näin äärimmäisenä treeninä kelien suhteen tämä oli varsin onnistunut. Harmittamaan jäi edes sataseen pääseminen, mutta niin märällä vaatetuksella ei olisi ollut mitään järkeä enää jatkaa matkaa pidemmälle. Vettä kuitenkin sateli hiljalleen koko lenkin loppumatkankin.
Positiivista tässä treenissä oli energioiden riittäminen hyvin loppuun asti vaikka selvästi tuo paleluhorkka poltti voimia kropasta. Geeliä ja patukkaa nassuun, niin taas kulki. Juomaa minulla oli varattuna kahteen pulloon, yhteensä 1,5 litraa - 750ml mietoa urheilujuomaa ja 750ml vahvaa mansikkamehua. Kun keli ei ollut kuuma, nestettäkään ei ihan hirveätä määrää mennyt. Lisäksi matkassa oli kaksi energiapatukkaa sekä kolme pussia geelejä (2x pieni ja 1x isompi med kofeiini). Geelejä meni vain kaksi.
Kylpylän pihaan päästyäni ja kuraiset ajokamppeet siistittyäni, maistui kahvion kana-pekoni-chili-ruisleipä todella hyvältä ja jälkkäriksi iso korvapuusi sekä Brunbergin suukko. Colajuoma myös maistui.
Tässä vielä lenkin statsit:
Ja ajovideota puristettuna n. 8 minuuttiin:
Tästä eväinä Halloween Hiken 160km maastopyöräsettiin oikeastaan vain oikeanlainen ajovaatetus sateen varalle sekä kaikki mahdollinen kuiva alusvaatetus. Evästä ei välttämättä ihan hirveitä määriä tarvitse, mutta sopivasti. Hyvä tankkaus alle, niin homma sujuu.
Syyspimeän keskeltä,
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti