Tahko MTB 60km - hyvällä kammella erinomaiseen loppuaikaan!

Johan oli viikonloppu! Varsin onnistunut reissu Tahkolla, jossa oli puitteet jälleen kerran kunnossa Suomen suurimmalle, n. 2500 osallistujaa keränneelle maastopyöräilytapahtumalle, Tahko MTB:lle!

Valmistautumiset yhteen tämän kauden päätavoitteistani olivat sujuneet hyvin eikä se pelkäämäni ripulitauti iskenyt minuun. Koko viikon takaraivossani poltteli ajatus onnistumisesta Tahkolla, ja kieltämättä hiukan omakohtaisia paineita tuleva kisa asetti. Olinko asettanut liian kovan tavoitteen, alle 3t 30min 60 kilometrin matkalla vai olisiko tässä kropassa mahdollisuus jyräyttää kunnollinen loppuaika? Laajavuoren 63km xcm kisa antoi todella hyvää suuntaa kunnostani ja mahdollisuus Tahkolla hyvään aikaan oli siis olemassa.
Kisaa varten tankkaukset ym. valmistelut menivät tosi hyvin ja pidin treenimäärän matalana (n. 5 tuntia) ja ne muutamat harjoitukset lyhyinä/terävinä. Hieman arvelutti Cubessa oleva voimansiirto, pärjäisinkö yhdellä 32 piikkisellä eturattaalla Tahkon tiukoissa nousuissa? No, näitä on turha murehtia etukäteen, joten kokeilemaan lähdetään.
Perjantai oli ensimmäinen kesälomapäiväni ja myös matkustuspäivä Tahkolle. Lähdimme hyvissä ajoin päivällä ajelemaan Nilsiän suuntaan ja perillä olimme iltapäivästä, varsin aurinkoiseen ja valoisaan aikaan. Matkan varrella pysähdyimme syömään Suonenjoella kesän ensimmäiset mansikat:

Muksu tykkäsi enemmän herneistä :)

Tahkolle päästyämme oli ilmassa jo suurta meininkiä: Autoja oli joka puolella pyöränkuljetustelineineen ja pyöräilijöitä vilisti ympäriinsä rälläämässä. Olimme hyvissä ajoin varanneet mukavan tilavan ja hyvin varustellun mökin läheltä tapahtuman kisakeskusta. Se toimi oivallisena tukikohtana koko viikonlopun ajan.
Perjantai-illalle oli ohjelmassa vielä lämmittelyajo ja missäs muuallakaan kuin Tahkon jylhissä maisemissa. Tunnin verran kevyttä ajoa sekä hiukan tiukempi rutistus, El Granden ajaminen ylös, jossa sykkeet saivat jo vähän makua anaerobisesta. Tahkovuoren päältä oli mukava lasketella uusittua "loppulaskua" alas ja näin sai hyvän tuntuman kyseiseen osaan reitistä. Tykkäsin laskuosuudesta tosi paljon, kun se tällä kertaa oli hieman mutkittelevampi sisältäen muutamat kimurantimat kivikot ja käännökset.

Komea on maisema Tahkon päältä!

Lenkin jälkeen pyörän tarkistamiset, öljyämiset ym. rutiinihommat sekä numerolappu kiinni - ja siitähän se jännittäminen alkoi. Hyvät yöunet oli saatava ja sen takasivat hyvä ruoka ja sauna.

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena ja lämpöasteet olivat sitä mitä oli ennustettu: +13 eli juuri sopiva keli maastopyörämaratonille. Vesisadetta ei ennustettu eikä sitä kisan aikana tullutkaan. Tällä kertaa hilasin itseni mahdollisimman lähelle kärkeä, jotta pääsisin vauhtiin mahdollisimman nopeasti. Kello 9.00 pistettiin tuo monisatapäinen pyöräilijämassa liikkeelle ja hirveällä pyörityksellä. Nyt kun en ollut porukan keskellä jumissa, pääsin todella hyvin kärkiporukan imuun ja letkaan ajamaan samantien. Ensimmäiset 15km reitistä on todella nopeata ajettavaa (asvalttia, hiekkatietä ym.), joten keskivauhdit pysyivät melko pitkään 30km/h paremmalla puolella. Jossain välissä kävi mielessä, olisiko tämä minulle liikaa, mutta kun hyvältä tuntui eikä ensimmäisissä nousuissa edes hapottanut, annoin palaa.
Kinahmin nousuun tulin hyvässä porukassa ja tahti oli reipas. Taluttamiseksi tuo nousu tosin meni valtavan jonon takia, mutta jono liikkui hyvää vauhtia eteenpäin eikä takkuamista tullut lainkaan. Kävellen/juosten mäkeä pääsi ylös ihan yhtä nopeaan kuin ajamalla olisi päässyt. Nousun jälkeen alkoi teknisempi osuus, jossa "heikoimmat" takertuivat juurakoihin ym. Minulla oli säädöt kohdallaan ja muutaman kilpakumppanin kanssa vedimme hyvää tahtia juurakot läpi. Täysjoustopyörä olisi ollut poikaa, mutta hyvin jäykkäperällä siellä pärjäsi.
Ensimmäiset vauhdikkaat laskuosuudet sujuivat todella hyvin ja teknisimmät osuudetkin menivät kuin junalla jyräten. Tekniikkaharjoitukset ovat siis menneet oikeaan osoitteeseen. Jonkun laskuosuuden huomasin ajaneeni keula lukossa, mutta eipä tuo menoa haitannut.
Kinahmin jälkeen oli 3-4km pitkä hiekkatieosuus, jossa pääsi ajamaan peesissä todella kovilla keskareilla. Yli 40km/h mentiin takarenkaassa kiinni välillä vetäjää vaihdellen. Pääsin itsekin vetohommiin hetkeksi enkä ainakaan tahtia hidastanut. Muutama innokkaampi pinkaisi siinä kohden karkuun, mutta 5-6 pyöräilijän porukka ajettiin hyvällä sykkeellä.
Kakkos-Kinahmi mentiin ajamalla niin pitkälle kuin mahdollista, kunnes mäen jyrkkyys muuttui mahdottomaksi ajaa. Osa kantoi, osa talutti, jaloille tuo oli silti rääkkiä. Heti kun polku muuttui ajettavaksi, kova tahti jatkui. Kisan kaikki huoltopisteet ohitin suosiolla, ihan vain ajan säästämiseksi. Omat juomat olivat vielä hyvällä mallilla ja geelejä riitti.
Tällä kertaa suoriuduin siitä kivikkoisesta alamäkipolkuosuudesta hienosti, ehkä vähän varmistellen, etten tänä vuonna riko renkaita. El Grandelle tultaessa voimaa riitti kropassa tosi hyvin ja ennen tuota pitkää ja viimeistä pahaa nousuosuutta, oli ollut muutamat tiukat mäennypyt, jotka olisivat voineet loput mehut imaista. Granden alkujuurilla joku pyyhälsi ohitseni, mutta Granden aikana otin pari kaveria kiinni ja heidän imussaan ajoin nousun ylös hyvällä reidellä ilman kramppeja tai muitakaan ongelmia.
Loppulaskuun tultaessa jätin vähän etäisyyttä edellä ajaneeseen Jumiklossin kuskiin, jotta saisin hyvän näkyvyyden laskun alustaan. Loppulaskua oli siis muutettu hieman viime vuotisista ja tehty mutkittelevampi, mikä sopi minulle varsin hyvin. Hieman teknistä kivikkoa, tiukkaa käännöstä ja vauhdikasta alamäkeä, jossa varmasti pienellä ajovirheellä pilaisi kisansa.
Edellä ajaneen kuskin takarenkaassa kiinni ajoin todella vahvalla reidellä lähelle maalisuoraa, jossa painoin hänen ohitseen ja sain vielä useamman sekunnin eroakin.

Loppuaikani maalissa oli 3:13:29, joka täytti tavoitteeni, ja reilustikin. Mielessäni olin ajatellut, että jos Tahkon päällä on n. kolme tuntia mittarissa, niin hyvä tulee - ja näin tuli. Maalissa oli ihan voittajafiilis, pääsinhän 100 parhaan joukkoon 1200 pyöräilijän porukasta tällä matkalla. Loppusijoitus oli 94. ja antoi kyllä todella paljon itseluottamusta tulevia kisoja varten. Kisan jälkeen vointi oli tosi hyvä. Väsynyt, mutta ei uupunut, ja sehän jätti heti miettimisen aihetta: Olisinko päässyt vielä vähän kovempaa ja missä olisi pitänyt petrata. Jossittelut sikseen. Hyvä ajo itseltäni ja käytännössä kaikki asiat menivät nappiin. Ja mikä parasta, 1x10 voimansiirrolla pärjäsin todella hyvin!

Tästä on hyvä jatkaa pienen tauon saattelemana kohti Jämin 84km kisaa, jossa jälleen rikotaan omia ennätyksiä! Hitto, että on vahva olo!
Kiitokset kaikille minua tsempanneille ja reitillä kannustaneille. Tahko on hieno paikka, mutta vaativa, ja tapahtumana varmasti Suomen parhaita ellei paras.

El Granden juurilta

Jani