Tahko ajettu - kisaraporttia pukkaa

Ehkäpä tämän kauden kovin kisa on ajettu, onnistuneesti, mutta myös epäonnea oli mukana. Keli oli mitä mainion, mutta samalla myös tukalin mahdollinen.

Perjantaina töiden jälkeen kamat autoon ja kohti Tahkoa. Keli oli kuuma täällä Jyväskylässä, mutta voi jestas, miten lämmin oli Tahkolla! Muutama tunteroinen taukoineen vierähti ajellessa perheen kanssa ja kun perille päästiin, mittarissa näytti olevan +28 vielä yhdeksän aikaan illalla..

Komea auringon lasku oli meneillään, joten oli hyvä hetki lähteä tekemään availevaa lenkkiä Tahkon rinteille. Reilu puolituntia riitti ihan hyvin treeniksi, jotta sai jalkoja vähän auki ja tuntumaa ajoon, parin päivän tauon jälkeen. Reittinä oli alkuun El Granden suuntaan vievä hiekkatie, mutta illan jo hämärtyessä kurvasin aikaisemmin rinteille kääntyvälle polulle ja siitä hyvällä sykkeellä laskettelurinteen puoliväliin ja sieltä lasku alas. Kyllähän tuolla kiipeämistä riittää!

Kisapäivä valkeni aurinkoisena ja heti aamusta lämpömittarissa oli jo reipas +20 astetta. 7.00 aamupala, lämmittelyajot 8.00 paikkeilla, pyörän ja kamppeiden tsekkaus ja ei muuta kuin lähtöalueelle.

Cube oli valmis

9.20 starttasi oma lähtöryhmäni ja lämpötila vaan nousi. Starttipaukusta matkaan ja hirveällä tunkemisella, suht kärkipäässä kun olin, pääsin liikkeelle. Viiden metrin ajon jälkeen joku tuuppasi oikealta ja tasapaino meni - jalkakosketuksen kautta takaisin poljentaan.

Eka 10km meni todella jouheasti ja leveillä baanoilla oli hyvä ohitella porukkaa. Kärki pysyikin suht hyvin näköyhteydessä, kunnes alkoi metsäpoluilla rynkytys ja Kinahmi I nousu. Jonoa oli pukannut jo sen verran, että vaikka miten yritit hyvällä pyörityksellä kiivetä mäkeä, stoppi tuli väkisin eteen ja piti jalkautua. Uutta kohtaa nousta satulaan ei hetkeen tullut vaan nousu menikin sitten taluttaessa ja höpötellessä mukavia muiden kanssa.

Ennen Kinahmin lakea, pääsi jo kuitenkin ajamaan ja ralli jatkui. Alkoi teknisempi osuus, jossa koeteltiin kuskin taitoja ja jarrujen kestävyyttä. Cube tuntui taittuvan hyvin juurakoiden ja kivikoiden yli, joskin rengaspaineet olivat ehkä aavistuksen liian tiukat moiseen rymistelyyn. Teknisen osuuden jälkeen tuli pitkä pätkä suht tasaista hiekkatietä, jossa ajonopeudet kasvoivat ja reipas 40km/h oli pitkät tovit nopeus. Peesistä oli apua todella paljon näillä osuuksilla ja homma tuntui kulkevan.

Kinahmi II olikin taas taluttelua jonojen takia. Kyllä siellä joku yritti sitkeästi ohi ajaa, mutta tyssäsi sitten johonkin juurakkoon. Kyseisen todella jyrkän metsäpolun ajaminen kokonaan ylös on melkoinen haaste.

Taluttamisen (tai oikeastaan kantamisen) jälkeen taas satulaan ja paahto jatkui.

Kaksi ensimmäistä huoltoa ohitin suosiolla järkyttävän ruuhkan takia ja olihan minulla pullot lähes täydet ja geelejä ym. hyvin taskuissa.

Kuumuus alkoi selkeästi vaikuttaa vasta n. 40-45km kohdalla. Hiki valui ihan solkenaan ja nestettä paloi. Seuraavilla huoltopisteillä piti jo ottaa hiukan energiaa lennosta mukaan, jotta loppumatkan olisi omaakin evästä vielä olemassa. Missään vaiheessa tuo kuumuus ei tuntunut mahdottomalta, tukalaa se silti oli..

Sitten, n. 50km kohdalla, pari kilometriä viimeisen huoltopisteen jälkeen puhkesi takasisuri.. Eka kertaa minkään kisan aikana ja nyt se sitten meni.. Jokunen kilometri ennen El Grandea oli jyrkkä ja kivikkoinen, suht nopeavauhtinen laskuosuus ja takapäässä sihahti. Pyörä sivuun ja rengasta irti. Olisi helpottanut hommaa, jos olisi satulapussiin teipattu pumppu ollut vielä tallessa.. Eipä ollut, vaan se oli tippunut jonnekin! No, rengasta valmiiksi irti ja neljä-viisi kuskia valui siitä ohi, kunnes kehtasin seuraavalta kysyä pumppua. Onneksi hän pysähtyi ja vedin sen verran ilmaa renkaaseen, että eteenpäin pääsi.

Eihän siitä mitään tullut, varmaan 1 baari painetta, takapää luisti ja iski kovemmissa kohdissa vanteelle. Seuraavalla lyhyellä hiekkatieosuudella oli toinen kuski rengasongelmissa. Pyysin häneltä pumppua lainaan, vetäsin renkaan täyteen ja homma jatkui. Ajorytmi siinä meni sekaisin ja vasta vähän ennen El Grandea pääsi taas hommasta jyvälle.

Loppu tuli ihan mallikkaasti ja Tahkon rinteen alas laskeminen meni ihan sujuvasti, joskin jarrut taisivat jossain vaiheessa päästää käryä ulos. Melko kovaa vauhtia puottelin laskun alas ja siinä vielä sai pari selkää napsittua. Viimeinen pari kilsaa tultiin muutaman kuskin kanssa peräkkäin ja täydet lasissa. Vielä siis riitti minullakin ruutia vetää hyvällä sykkeellä loppuun asti. Loppuaika 60km oli 3:55:12. Ei ihan se, mitä lähdin hakemaan, mutta nuo tekniikkamurheet huomioiden, ihan kelpo aika.

Olihan tämä rankin kisa tähän mennessä eikä tuo polttavan kuuma keli auttanut asiaa yhtään. Rata oli todella hyvässä kunnossa, vaikka kyllä sinne muutama kurakkokin mahtui. Myöhemmin kotona rengasongelmaa tutkien, päällyskumi (Maxxis Ardent) oli ehjä - minkäänlaista viiltoa/repeämää/reikää ei löytynyt. Huonoa tuuria siis sisurin suhteen. Olisko ollut joku pieni kivensiru päässyt renkaiden väliin ja teki temput. Kiekko on ehjä ja suora, vannenauha myös ok, joten pahemmilta remonteilta vältyin.

Ehjä se on

Tästä on hyvä jatkaa! Ei ollenkaan huono kisa itseltä, vaikka loppusijoitus 255. ei mikään TOP10 olekaan. Kuskeja kyseisessä sarjassa oli 1100, joten ihan tyytyväinen saa olla. Pääasia, että keskeytystä ei tullut rengasrikon eikä jaksamisenkaan suhteen. Tahko on kova paikka, jos sieltä lähtee hakemaan parasta suoritusta. Vaaditaan kuskilta kestävyyttä ja taitoa suoriutua kaikista radan haasteista sekä tottakai, toimiva kalusto.

Kotiintuomisina hyvän fiiliksen lisäksi tuli uudet renkaat, Hutchinson XC 29 Pythonit. Sopivasti olivat viimeiset kappaleet myyntikojulla ja hintaa huimat 69e per rengas. Sain kaksi rengasta kuitenkin mukavaan ale-hintaan. Minulle uusi tuttavuus tämä merkki ja kokeilemalla selviää, mistä nämä ovat kotoisin.

Nyt on muutama viikko kisoista taukoa ja sitten 3.8. Jämi 84km. Juoksua pitäisi taas treenata, pyörää tottakai unohtamatta.

Onnittelut kaikille Tahkon läpiajaneille!