Hiukan meinasi epäusko hiipiä takalistoon, kun uusi pyörä ei saapunutkaan vielä maanantaina.. eikä tiistaina... eikä keskiviikkonakaan.. Parit viestittelyt firman kanssa ja kyllä siellä hommia paiskittiin. Kiirettä varmasti piisaa pyöräliikkeissä tällä hetkellä. Ja tottakai, se oma mankeli pitää saada ensimmäisenä. No, hyvää kannatti odottaa.
Onhan tuo nyt aivan mieletön peli. Sen lisäksi että pyörä näyttää hyvältä, on se myös erinomainen ajettava. Ensimmäinen maastolenkki muuten minulle 29 tuumaisella eikä taatusti viimeinen. Hiukan ehkä kävi jopa mielessä, mitä kakskutosella enää tekee. Kona on kuitenkin hyvässä iskussa ja nyt on hiukan varaa valita, millä lähtee kisailemaan tai treenaamaan. Vanha kunnon Gary Fisher päästettiin jo liekasta ja se siirtyi ns. perusajoon.
Väritys on huomioita herättävä ja yleisilme on kilpahenkinen. Geometria on ainakin itselle passeli, hiukan etukeno, mutta ei ihan täysin makaava. Ehkä noihin ohjaustangon päihin voisi nousukahvat laittaa. Joissain mukavan puuduttavissa nousuissa tulee tarve tarttua juurikin nousukahvasta tms.
Runko on kauttaaltaan mattamainen ja tuntuu imevän likaa kiinni suht tehokkaasti. No, kyllä se kura sun muu siihen kiiltäväänkin pintaan tarttuu..
Osat ovat SLX etuvaihtaja, XT takavaihtaja, Maguran hydrauliset jarrut, XT navat, XT polkimet, Rock Shox Reba RL ilmakeula, Eastonin putkia (satulatolppa, stemmi ja tanko) ja Shimanon FC-M552 kampisetti. Koneessa on siis 3x10 välitykset, joten ratasta riittää kovaan vauhtiin ja jyrkkiin nousuihin. Takapakka on arvoitus - siitä ei ollut oikein missään infoa. Shimanon logoja näyttää olevan pakassa, mutta mallia en löydä. Kunhan tutkailen vielä tarkemmin.. Ja selvisihän se, Deore HG62 10-pakka.
Ajotuntuma tänään 30km maastolenkillä oli suorastaan mainio. Alkuun pientä alkujännitystä, kuinka erilainen 29er on ajaa. Onhan siinä omat juttunsa, mutta äkkiä siihen pääsi sisälle. Ehkä ihan niin ketterä ei ole tiukoissa käännöksissä ym. taiteiluissa kuin 26 tuumainen. Hyvin tällä silti kurvit taittuivat. Todella tarkkaan vaihtuvat vaihteet, jarrut ovat ehkä vähän liian lepsut - kaipaisin enemmän tehoa. Kyllä noilla Maguroilla silti kyyti pysähtyy.
Ei muuta kuin lisää ajoa. Viikon päästä onkin jo seuraavat rallit tiedossa, Neljän vuoren pyöräkisa. Luvassa paljon hapottavia nousuja, lisäksi traktoripolkua sekä nopeaa hiekkabaanaa.
Tiistaina kävin ko. reitin (25km) vetäsemässä ns. kisavauhtia ja taittuihin se ihan mainiosti. Kokonaismatkaa tiistain lenkille tuli 40km. Kieltämättä, keskiviikkona tuntui jaloissa, aamupäivän. Tänään torstaina oli kuitenkin jo täysi höyry päällä ja neljän kuskin voimin ajettiin parituntinen maastolenkki suht rauhallisesti.
Tälle viikolle on mahtunut vielä maanantain reilu vitosen juoksulenkki. Tarkoitus oli tuo juoksu ottaa rauhassa, mutta tossu tuntui liikkuvan pehmeästi ja keskivauhti olikin 5:20min/km. Vähän turhan kova mun rauhalliselle lenkille.. Ainakin juoksutuntuma on tallessa, kun enemmän tulee nyt keskityttyä fillariin. Salitreeniä pitäis ottaa johonkin väliin. Lihaskuntotreeni on tullut tehtyä pääasiassa kotona, säännöllisesti kylläkin.
Toivotaan, että kelit pysyvät "ajettavina" eikä sairasteluita tule. Se viikonloppuna vaivannut nuhan tynkäkin alkaa olla jo historiaa. Hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti